Näin facebookissa erään ystäväni kysymyksen kuinka moni lukija on nuorena tiennyt mihin ammattiin haluaa. Suurin osa vastasi ettei heillä ollut harmaata haisuakaan mitä työtä haluaisi tehdä. Osa kertoi opiskelleensa haaveilemaansa ammattiin, mutta se ei vastannut unelmaa ollenkaan ja työ vaihtui ihan muuhun. Näihin kokemuksiin verrattuna oma tieni on ollut suora, koska halusin kosmetologin työhön jo lapsena.
Valitsisin edelleen kosmetologin työn ja yrittäjyyden
Pysähdyin enemmän miettimään omaa elämän kaartani, kun yksi asiakas kysyi valitsisinko yrittäjyyden uudestaan. Ihan ilman pohtimista voin sanoa valitsevani kosmetologin ammatin ja yrittäjyyden uudestaan, jos palaisin nuoruuteeni. Ellen olisi kosmetologi, niin olisin kuitenkin jonkun muun alan yrittäjä, koska koen sen niin voimakkaasti omakseni. Olin noin 12-vuotias, kun päätin alkaa kosmetologiksi. Syytä tähän en muista, koska en ollut missään tekemisissä kosmetologien kanssa. En ollut itse ikinä käynyt kosmetologilla enkä tuntenut ketään kosmetologia. Onneksi pääsin ensimmäisellä hakukerralla keskikoulun jälkeen Päijät-Hämeen ammattikouluun Lahteen. Koulutus oli kaksivuotinen ja oli aika kova paikka muuttaa kuusitoistavuotiaana yksin asumaan toiseen kaupunkiin. Tosin koko luokka oli samanlailla ensimmäistä kertaa poissa kotoa ja siksi varmaan hitsauduimme hyvin yhteen. Kosmetologilinja jätetään helposti kesken vielä nykyisinkin, koska se ei vastaa unelmaa ollenkaan. Itselleni ei keskeytysajatus tullut edes mieleen, vaikka ensimmäinen syksy hierottiin jalkoja ja opeteltiin anatomiaa ja kemiaa.
Olen yrittäjäluonne
En oikein osaa eritellä mitä yrittäjäluonne tarkoittaa, mutta koen itse omaavani sopivat luonteen piirteet itsenäiseen työhön. Kosmetologikoulussa olin huono oppilas, jos opettajiltani olisi silloin kysytty he olisi pitäneet minua aivan epäonnistuneena tapauksena. Näin jälkikäteen ymmärrän, että olin ärsyttävä oppilas, koska kyseenalaistin kaiken ja uskalsin olla eri mieltä. Ne luonteen piirteet eivät toimineet 70-luvun koulumaailmassa. Sain selvästi huonomman päästötodistuksen, kun olisin ansainnut ja tätä mieltä oli koko luokka. Sillä ei kuitenkaan ollut väliä, koska en hetkeäkään ajatellut työpaikan hakemista, vaan yrittäjyys oli minulle selvä vaihtoehto. Se oli aika tyypillinen valinta, koska isäni oli yrittäjä ja yrittjäominaisuudet ovat usein periytyviä. Kaiken jouduin aloittamaan nollasta ja velkarahalla eikä se ollut helppoa kahdeksantoistavuotiaana. Monet itkut olen itkenyt , mutta olen myös oppinut paljon ja koen, että elämäni on tähän asti ollut hyvin tapahtuma rikas. Tuota koulunkäyntiaikaani joskus mietin, että toivottavasti nykyään on opittu ymmärtämään, tai edes sietämään itsenäisiä oppilaita. Itseäni ärsytti todella paljon, kun kävin Suomen Kosmetologien Yhdistyksen varapuheenjohtajana entisellä koulullani valmistujaisjuhlissa ja minun koulunkäyntivuosiani hehkutettiin kovasti. Opettajillenihan oli suuri sulka hattuun, kun heidän oppilas oli päässyt alan huipulle. Ajattelin silloin, että huomaakohan opettajakunta miten väärin he aikoinaan arvioivat osaamiseni ja voimavarani. Toivottavasti enää nykyisin ei näitä virhearvioita tehdä.
Kommentit
Lähetä kommentti