Luin Linda Huhtisen kirjan Sissi: Serlachiuksen unohdetut sisarukset ja minulle valkeni ihan uusi puoli Serlachiuksen taidemesenaattien ja teollisuuspomojen historiasta. Taas kerran opin sen, että asioita voi katsoa monelta kantilta.
Serlachiuksen suku taidemesenaattina
Tämä Linda Huhtisen kirja oli erittäin hyvin silmiä avaava ja muutenkin hienosti kirjoitettu kirja. Suosittelen sitä kaikille, jotka ovat kiinnostuneet Suomen historiasta ja naisten kohtaloista menneisyydessä. Tämä kirja olisi myös loistava lahjaidea, vaikka valmistujaislahjaksi nuorelle naiselle.
Minulle tuo kirja avasi aivan uuden näkökulman Serlachiuksen teollisuussuvun vaiheisiin 1900-luvun alussa. Olen aina arvostanut kovasti Serlachiuksen teollisuuspomojen vaikutusta Suomen taiteisiin, koska he olivat erittäin tärkeitä rahoittajia monelle meidän parhaista taiteilijoista.
Esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela ja Emil Vikström saivat 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa runsaasti tilauksia suvun päämiehiltä ja heidän elämäänsä rahoitettiin muutenkin. He ovat vain pieni esimerkki taiteilijoista, joita Serlachiukset rahoitti. Nykyisin Serlachiuksen taidekokoelma on yksi Suomen suurimmista.
Käymme lähes joka kesä Mäntässä Serlachiuksen taidemuseossa ja Joenniemen kartanossa, koska minulle se on tärkeä kohde tutustua monenlaiseen taiteeseen. Koen suorastaan sielua avartavaksi ja puhdistavaksi, kun näen nuo taideteokset kauniissa ympäristössään. Koko Mäntän historia on hyvin tyypillinen pikkupaikkakunnan tarina, mikä muodostui yhden tehtaan ja yhden perheen ympärille.
Tehtaan perustaja oli Gustaf Adolf Serlachius (1830-1901) jota kutsuttiin G. A Serlachiukseksi. Hänen lapsiaan olivat nuo Linda Huhtisen kirjan unohdetut sisarukset eli Axel, Thyra ja Sigrid eli Sissi. Niin unohdetut nämä sisarukset olivat, etten löytänyt netistä heidän syntymävuosiaankaan.
G.A Serlachiuksen seuraajaksi nousi Gösta Serlachius (1876-1946), joka oli G.A Serlachiuksen veljenpoika ja Sigridin puoliso. Se on mielenkiintoista, miten historia on sivuuttanut täysin nämä G.A Serlachiuksen omat lapset ja tarinat pyörivät vain teollisuuspamppujen ympärillä, joista Gösta Serlachius oli vahvin persoona.
Naisten kohtalot menneessä maailmassa
Ennen kuin luin tämän kirjan Sissistä minulla oli käsitys, että hän oli mielisairas, alkoholisti ja itsekeskeinen rikkaan suvun vesa. Thyrasta ja Axelista en edes tiennyt. Esiin tuli vain Göstan toinen vaimo Ruth Serlachius, josta olin saanut käsityksen arvostetusta ja älykkäästä naisesta ja suuresta hyväntekijästä Mäntän tehtaan työväelle.
Nyt Linda Huhtala oli kaivanut esiin aivan toisenlaisen Sissin, johon voi suhtautua suurella empatialla. Ilmeisesti Serlachiuksen suvussa oli mielisairautta tai sitten näitä herkempiä ihmisiä ei vaan ymmärretty vuosisadan alkupuolella. Axel kuoli oman käden kautta noin kuusikymppisenä ja Thyra vietti viimeiset vuotensa Nikkilän mielisairaalassa.
Sissin mielisairaus ei ollutkaan mikään varma asia, vaan Göstan näkemys hänestä ja tämä oli hyvä puolustus avioerolle. Sissin ja Göstan nuorin lapsi ja sisarusparven viides, joka oli myös Gustaf Adolf isoisänsä mukaan kuoli muutaman vuoden vanhana. Sissi oli aivan murheen murtama eikä selviytynyt surustaan helposti, vaan turvautui alkoholin tuomaan helpotukseen.
Gösta ei hyvällä katsonut herkkää, surun murtamaa vaimoaan, vaan passitti hänet Ruotsiin mielisairaalaan. Mikään heikkolahjainen vätys ei Sissi ollut niin kuin on annettu ymmärtää, vaan erittäin kielitaitoinen, paljon matkustanut ja sivistynyt nainen.
Ilmeisesti jo tässä vaiheessa Gösta oli mieltynyt itseään parikymmentävuotta nuorempaan Ruthiin, joka oli pitkälle koulutettu maisteri ja säkenöivän älykäs ja näyttävä nainen. Sissi hauraana ja herkkänä jäi heti toiseksi ja avioero astui voimaan vuonna 1916. Eikä mennyt vuottakaan, kun Gösta vei vihille Ruthinsa.
Sen aikainen laki mitätöi naisen täysin ja Sissi ei saanut avioerossa kuin muutamia osakkeita Mäntän tehtaista ja lapsetkin pääasiassa jäi Göstalle. Ilmeisesti Sissi rakasti miestään vielä avioeron aikoihinkin, mutta Gösta vihasi ja halveksi lastensa äitiä.
Hän kielsi Sissiä muuttamasta Mänttään lapsuuden kotikaupunkiinsa, mutta siinä Sissi oli vahvana ja löysi rohkean mänttäläisen, joka myi hänelle talon. Göstalla oli kuitenkin niin suuri valta tehdaskaupunkiinsa, että hän kielsi myymästä Sissille autoa tai antamasta puhelinta. Senkin Sissi pystyi kiertämään hyvän ystäväpariskunnan kautta, jotka kuskasivat häntä ja antoivat käyttää puhelintaan.
Voi olla, että Sissin kohtalo oli aika tyypillinen eronneen naisen elämä niihin aikoihin. Kuitenkin Sissistä löytyi vahvuutta perustaa erilaisia yhdistyksiä tukemaan tehtaan työntekijöiden elämää. Samoin Göstan toinen vaimo Ruth osallistui vahvasti yhdistystoimintaan ja hyväntekeväisyyteen. Tietysti he pitivät tarkan huolen etteivät toimineet samoissa yhdistyksissä.
Göstan viha lastensa äitiä kohtaan oli niin suuri, ettei hän eron jälkeen antanut nuorempien lasten tavata äitiään. Gösta ei koskaan enää osallistunut mihinkään lastensa juhliin, jos paikalla oli Sissi. Kirjan mukaan kuitenkin näytti siltä, että Sissi pystyi pitämään lämpimät ja läheiset välit jokaiseen lapseensa.
Nämä sisarukset Axel, Thyra ja Sissi olivat eläinsuojeluasioiden uranuurtajia. Sitäkään ei ole missään tätä ennen mainittu. Thyra sai rauhoitettua monta lintulajia ja paransi työhevosten olosuhteita Mäntässä kustantamalla kunnon ruokaa ja hyvät tallit niille. Hän oli myös itse valmis tekemään tallissa töitä.
Axel oli koiraharrastaja niin kuin Sissikin ja kumpikin edesauttoi suuresti eläinsuojeluajatuksen yleistymistä.
Kannattaa lukea tämä kirja, koska minuun se teki suuren vaikutuksen.
Kosmetologisi Inkeri
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 13.5.-
19.5.2025.
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä
Kiitos vinkistä, Inkeri. Laitoin tilaukseen kirjan.
VastaaPoistaHistoriaa on kirjoitettu miesten ja voittajien näkökulmasta. Näissä tarinoissa näkyy neisen heikko asema. Syntyminen rikkaaseen oerheeseenkään ei välttämättä suojannut lainkaan. Valta- ja rahapeleissä nainen jäi lainsuojattomaksi. Hulluksi leimaaminen ja mielisairaalaan toimittaminen lienee ollut kätevä keino päästä vaimosta eroon. Freudkin ikään kuin siunasi kaiken puhumalla naisen hysteriasta.
Tuli mieleen joidenkin vuosien takainen (2021 muistaakseni Ylellä) saksalaissarja Lyijykynätehtaan tyttö, joka kertoi Ottilie von Faberista. Tämän Ottilien synnyin- ja kuolinvuodet ovat juuri samat kuin Sissillä (1877 ja 1944).
Myös Ottilie koki kovan kohtalon avioeron jälkeen esimerkiksi lastensa tapaamisoikeuden suhteen ja ei suinkaan saanut nauttia oman perheensä maineikkaasta ja menestyvästä yrityksestä vaan aviomies kaappasi kaiken. Faber-lyijykynäthän ovat tuttuja, ja nykyään alun perin 1700-luvulla aloittanut yritys toimii monialayrityksenä edelleen, nimellä Faber-Castell. Tuo (von) Castell oli Ottilien aviomiehen nimi.
Leena