Tänä talvena on mielestäni ollut poikkeuksellisen hankalia ajokelejä, ja olen moneen kertaan kironnut tuon lähes 30 km työmatkani. Voihan olla, että minusta on vanhetessa tullut entistä ärhäkämpi ja kiroan kaikki, mikä ei toimi mieleni mukaan:). Mahdottomat ajokelit Myönnän auliisti, että en ole mikään formulakuski ja autoni on jo ikääntynyt ja jonkun mielestä vanha rämä. Kuitenkin se on minun hieno ranskalainen Esmeralda, josta en luovu kuin pakon edessä. Myönnän myös sen, että niillä pikkuteillä, missä liikun jumalan seläntakana, neliveto olisi kovasana ja joskus myös tankki. Koko syksyn oli monta kuukautta niin pimeää ja tuhruista, ettei moottoritielläkään välillä nähnyt mitään. Harmittelin jo joulun tienoilla, etten ole minään talvena kokenut näin huonoa näkyvyyttä viikkokaupalla. Tuo pakkasaika menikin ihan mukavasti, kun aamut oli jo valoisia ja Esmeralda on lämpimässä tallissa. Mutta viime viikon torstai ja perjantai aamu sai minut totaalisesti hermostumaan....
Kuuntelin kotiin ajaessani radio-ohjelmaa muistin tärkeydestä, ja siitä miten tärkeää on vanhemmiten pitää yllä ja hoitaa muistiaan. Yksi ohje oli treenata joidenkin asioiden ulkoaopettelua, vaikka opetella kaikki Suomen kaupungit ulkoa. Mannerheim Ristin ritareita oli 191 Minua ei nuo Suomen kaupungit erityisesti innosta, joten päätin kehittää jotain muuta. Tietysti päädyin harrastukseni pariin, kun sieltä kyllä löytyy päivämääriä ja nimilistoja. En ollut aikoihin perehtynyt Marskin Ritareihin, eivätkä he ole kokonaisuutena minua kovasti kiinnostaneetkaan. Päätin, että kokeilenpa opetella niitä ulkoa ja ellen ihan kaikkia niin ainakin muutamia kymmeniä. Antti Tuuri on kirjoittanut erittäin kattavan kokoomateoksen Mannerheimin Ristin Ritareista ja jokaisella on lyhyt elämäntarina. Minulla ei ole tuota paperikirjaa käytettävissä ja aloin kuuntelemaan äänikirjaa. Kuuntelemalla en kyllä pystynyt miehiä muistelemaan, joten hain netistä muita juttuja heistä. Huomasin...