Kävimme perjantai-iltana katsomassa Kansallisteatterissa Muistopäivä nimisen näytelmän, ja siitä jäi hyvin ristiriitainen olotila. Tiesin jo mennessäni, että näytelmän aihe on rankka ja se saattaa jäädä vaivaamaan mieltä pitkäksikin aikaa. Järkyttäviä ihmiskohtaloita Muistopäivähän oli esitys, mikä oli tehty historijoitsija Aleksi Mainion tutkimuksesta, mitä tapahtui niille noin kolmellekymmenelle tuhannelle suomalaiselle, jotka lähtivät Neuvostoliittoon vuosina 1917-1962. Olen seurannut tutkimuksen edistymistä hyvin tarkkaan, ja luen kaiken, mitä siitä olen selville saanut. Aihe kiinnosti minua jo nuoresta pitäen, vaikka joskus 1970-80-luvuilla aihe oli vaiettu, eikä siitä saanut puhua. Epäilin itsekin, oliko joku isäni suvusta, joka oli vahvasti kommunistimielinen, lähtenyt joku Neuvostoliittoon, mutta mitään tällaista ei ole selvinnyt. Olisin suorastaan toivonut, että minullakin olisi ollut joku omakohtainen syy paneutua näihin Neuvostoliittoon lähteneisiin. Aleksi Mainion tu...
Monella on nyt talvilomasuunnitelmia ja jotkut miettivät jo kesälomia. Minunkin pitää suunnitella muutamaksi kuukaudeksi etukäteen, miten lomiani pidän ja miten hoitola on auki. Nyt myös Jukan hierontatyö vaikuttaa lomiini. Alkukeväästä ei lomailla Yleensä käymme 2-3 kertaa ulkomailla lomailemassa, että pystyn lyhyelläkin lomalla katkaisemaan kunnolla työkiireet. Nyt en jostain syystä koe hinkua ulkomaille. Olen yrittänyt kuulostella mielialaani, että johtuuko se äidistäni, joka välillä purnaa, ettei halua olla yksin kotona. Äitini 85v.voi oikein hyvin ja hänen on helppo käydä ruokkimassa kissamme, kun asuu seinän takana paritalossamme. Sitä yritän kuulostella pelottaako häntä jotenkin yksin isossa paritalossa, mutta sellaista hän ei ainakaan myönnä. Kuitenkin nyt on alkamassa elämän vaihe, että joudun miettimään entistä enemmän äitini kautta miten hän pärjää, kun olemme poissa. Onneksi hänellä on suuri ystäväpiiri ja useita minuakin nuorempia ihmisiä jotka poikkeavat häntä ...