Kosmetiikkaan ja kauneudenhoitoon on aina liitetty mitä kummallisempia uskomuksia. Hyvin vanhatkin asiat on edelleen ihmisten muistissa. Monesti kuulen asioita, jotka on suorastaan mystisiä, enkä löydä niihin mitään järkevää selitystä.
Ihon kiinnteyttäviin hoitoihin liittyy jokin pelko, että ne jotenkin voisivat nopeuttaa ihon vanhenemista, jos niitä ei ota koko ajan. On hiukan vaikeaa perustella, että näin ei käy, kun en ymmärrä miten se olisikaan mahdollista. Yritän kuitenkin nyt selittää miten kiinteyttävä kasvohoito, esimerkiksi Nanolift-hoito toimii.
Kasvohoito joka perustuu kasvolihasjumppaan ja elvyttäviin hoitoaineisiin toimii ihan samalla tavoin, kuin kuntosalilla käynti koko elimistölle. Kun ihminen käy säännöllisesti pari kertaa viikossa kuntosalilla, niin lihakset alkavat kiinteytymään, ja ihmisen hyvinvointi paranee. Jos sitten lopetetaan kuntosalilla käynti, niin lihakset alkavat pikkuhiljaa taas veltostua. Kuitenkaan kukaan ei jätä aloittamatta kuntosalilla käyntiä siksi, että pelkää lihasten veltostumista kun treenaus lopetetaan. Ihmisen elimistön kokonaistilanteen kannalta on hyväksi sekin, että on jossain vaiheessa käyty kuntosalilla.
Aivan sama tilanne on kasvohoitojen kohdalla. Jos ottaa Nanolift hoitoa säännöllisesti, niin iho pysyy kunnossa, ja kimmoisuus paranee, samalla tavoin kuin kuntosali käynneissäkin. Jos sitten lopetetaan kokonaan hoidoissa käynti, vaikutus alkaa hiljakseen vähenemään. Mitenkään ei ole mahdollista, että iho jotenkin rupsahtaisi enemmän, kuin ilman Nanoliftia. Kokonaisuutena ihon vanhenemista on pystytty hidastamaan, vaikka hoidot jossain kohtaa lopetetaankin.
Kun ihminen on kokenut miten hyvältä hoidettu iho tuntuu, hän paljon selvemmin huomaa hoitamattoman ihon eron hoidettuun nähden. Ihan samoin kuin huomaa huonon kuntonsa, kun on lopettanut salilla käynnin, ja vertaa oloaan siihen tilanteeseen kun treenasi jatkuvasti.
Jokainen kasvohoito on siis hyväksi iholle, ja parantaa ihmisen hyvinvointia.
Tässä blogissa SKY-kosmetologi Inkeri ottaa kantaa ihonhoitoon ja ajankohtaisiin aiheisiin.
tiistai 31. toukokuuta 2011
maanantai 30. toukokuuta 2011
Vanha herra Räppä 21v
Haluan kertoa teille ihanasta vanhasta kissaherrasta nimeltään Räppä. Hän on vanhempieni kissa, ja aivan ihmeellinen "tervaskanto" kissaksi.
Koska asumme samassa pihapiirissä vanhempieni kanssa, niin tapaan heidä neljää kissaansa usein. Räppä 21v ja Harmi 20v ovat ihania vanhuksia, ja sitten Kalle ja Väiski samanlaisia nuoria vilistäjiä kuin omat kissammekin. Muistan kun Räppä tuli meille pentuna. Se oli vieroitettu emästä aivan liian varhain, se oli noin 6 viikkoinen meille tullessaan. Se oli isosta pentueesta, muistaakseni niitä oli kahdeksan, ja emolta ei riittänyt maitoa kaikille. Joten Räppä joutui lähtemään maailmalle liian pienenä.
Räppä oli aivan pikimusta söpö pentu, ja annoimme sille aluksi nimen Mustafa. Nimi kuitenkin muuttui aikaa myöden. Räppä oli tosi arka, ja nukkuikin äitini hihassa aina iltaisin TV:tä katsoessa. Hän oli hyvin pieni kokoinen, ja kasvoi aika hitaasti, niin häntä nimitettiin Rääpäleeksi. Myöhemmin nimi alkoi lyhentyä, ja nyt kaikki muistaa enää Räppä tai Räpsy nimen.
Nykyään Räppä ei ole enää niin musta, vaan on alkanut harmaantua, ja kevät auringon myötä turkki on tullut jotenkin punaruskeaksi paikoitellen. Vanhuus tekee muutenkin tehtävänsä, ja vaikka Räppä on hyvin reipas ja terveen oloinen ikäisekseen, se on hyvin kankea. Selvästi huomaa, että nivelkulumat vaivaa, liikkeelle lähtö on hidasta. Hyppäämistä Räppä ei ole tehnyt enää vuoteen. Siinä onkin kova komentaminen, kun Räppä haluaa sohvalle tai sieltä alas, niin käsky tulee niin kimakalla mourulla, että sen varmaan kuulee. Hän on myös hyvin malttamaton odottamaan, heti ensi maukaisusta pitäisi tulla hänet nostamaan, tai alkaa todella kova selitys.
Muuten kuulo ja näkö toimii oikein hyvin, ja ruoka maistuu normaalisti. Päivän touhut on vähän kaventuneet, mieluiten Räppä istuu sisällä, ikkunan edessä ja katselee maailman menoa. Nyt kun on tullut lämmin kesä sää, niin Räppä tykkää makoilla terassilla auringon paisteessa.
Jos Räppä tässä kunnossa pysyy, elinvuosia voi olla vielä muutama jäljellä. Ja kun hän vielä selvästi nauttii elämästään, eikä kärsi kivuista,niin toivottavasti hän on seuranamme vielä kauan.
Koska asumme samassa pihapiirissä vanhempieni kanssa, niin tapaan heidä neljää kissaansa usein. Räppä 21v ja Harmi 20v ovat ihania vanhuksia, ja sitten Kalle ja Väiski samanlaisia nuoria vilistäjiä kuin omat kissammekin. Muistan kun Räppä tuli meille pentuna. Se oli vieroitettu emästä aivan liian varhain, se oli noin 6 viikkoinen meille tullessaan. Se oli isosta pentueesta, muistaakseni niitä oli kahdeksan, ja emolta ei riittänyt maitoa kaikille. Joten Räppä joutui lähtemään maailmalle liian pienenä.
Räppä oli aivan pikimusta söpö pentu, ja annoimme sille aluksi nimen Mustafa. Nimi kuitenkin muuttui aikaa myöden. Räppä oli tosi arka, ja nukkuikin äitini hihassa aina iltaisin TV:tä katsoessa. Hän oli hyvin pieni kokoinen, ja kasvoi aika hitaasti, niin häntä nimitettiin Rääpäleeksi. Myöhemmin nimi alkoi lyhentyä, ja nyt kaikki muistaa enää Räppä tai Räpsy nimen.
Nykyään Räppä ei ole enää niin musta, vaan on alkanut harmaantua, ja kevät auringon myötä turkki on tullut jotenkin punaruskeaksi paikoitellen. Vanhuus tekee muutenkin tehtävänsä, ja vaikka Räppä on hyvin reipas ja terveen oloinen ikäisekseen, se on hyvin kankea. Selvästi huomaa, että nivelkulumat vaivaa, liikkeelle lähtö on hidasta. Hyppäämistä Räppä ei ole tehnyt enää vuoteen. Siinä onkin kova komentaminen, kun Räppä haluaa sohvalle tai sieltä alas, niin käsky tulee niin kimakalla mourulla, että sen varmaan kuulee. Hän on myös hyvin malttamaton odottamaan, heti ensi maukaisusta pitäisi tulla hänet nostamaan, tai alkaa todella kova selitys.
Muuten kuulo ja näkö toimii oikein hyvin, ja ruoka maistuu normaalisti. Päivän touhut on vähän kaventuneet, mieluiten Räppä istuu sisällä, ikkunan edessä ja katselee maailman menoa. Nyt kun on tullut lämmin kesä sää, niin Räppä tykkää makoilla terassilla auringon paisteessa.
Jos Räppä tässä kunnossa pysyy, elinvuosia voi olla vielä muutama jäljellä. Ja kun hän vielä selvästi nauttii elämästään, eikä kärsi kivuista,niin toivottavasti hän on seuranamme vielä kauan.
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Ripsiväri loppuunmyyty!
Youngbloodin uusi ripsiväri Mineral mascara ( 36 € ) on ollut todellinen menestys. Se myytiin meiltä loppuun alle viikossa, nyt lisää on tulossa ensi viikon alussa.
En ihmettele tätä ollenkaan, koska se on paras ripsiväri mitä olen koskaan käyttänyt. Kolmenkymmenen työvuoteni aikana meillä on ollut myynnissä useita erilaisia ripsivärejä. Koskaan en ole oikein voinut hehkuttaa täysin niiden puolesta, aina niistä pitäminen on ollut mielipidekysymys.
Ripsiväri on niin "joka naisen" meikki, että kaikilla on siitä oma mielipiteensä. Yleensä totutaan johonkin tuotteeseen, eikä enää haluta muuta. Nyt tämä mineraalipigmenttiin perustuva rispsiväri omaa kaikki ne ominaisuudet mitä hyvältä ripsiväriltä voidaan vaatia.
Suuri asia on se, että mineraalipigmenttiin perustuva Mineral mascara on erittäin hellävarainen. Siinä on mahdollisimman vähän ylimääräisiä aineita. Hajusteet, ja säilöntäaineet ovat yleensä ne jotka eniten ärsyttää silmää tai silmänympärysihoa.
Mineral mascara on vesiliukoinen ja se lähtee ihan puhdistusmaito pesulla. Muistutan kuitenkin, että silmänympärysiholle on parasta, kun silmämeikki poistetaan siihen tarkoitetulla aineella. Dermalogican Eye make-up remover on ihan erinomainen silmämeikin poistoaine. Se ei ole pelkästään pesuaine, vaan siinä on paljon hoitavia aineita, jotka kosteuttavat ohutta ja kuivaa silmänympärysihoa.
En ihmettele tätä ollenkaan, koska se on paras ripsiväri mitä olen koskaan käyttänyt. Kolmenkymmenen työvuoteni aikana meillä on ollut myynnissä useita erilaisia ripsivärejä. Koskaan en ole oikein voinut hehkuttaa täysin niiden puolesta, aina niistä pitäminen on ollut mielipidekysymys.
Ripsiväri on niin "joka naisen" meikki, että kaikilla on siitä oma mielipiteensä. Yleensä totutaan johonkin tuotteeseen, eikä enää haluta muuta. Nyt tämä mineraalipigmenttiin perustuva rispsiväri omaa kaikki ne ominaisuudet mitä hyvältä ripsiväriltä voidaan vaatia.
Suuri asia on se, että mineraalipigmenttiin perustuva Mineral mascara on erittäin hellävarainen. Siinä on mahdollisimman vähän ylimääräisiä aineita. Hajusteet, ja säilöntäaineet ovat yleensä ne jotka eniten ärsyttää silmää tai silmänympärysihoa.
Mineral mascara on vesiliukoinen ja se lähtee ihan puhdistusmaito pesulla. Muistutan kuitenkin, että silmänympärysiholle on parasta, kun silmämeikki poistetaan siihen tarkoitetulla aineella. Dermalogican Eye make-up remover on ihan erinomainen silmämeikin poistoaine. Se ei ole pelkästään pesuaine, vaan siinä on paljon hoitavia aineita, jotka kosteuttavat ohutta ja kuivaa silmänympärysihoa.
Tunnisteet:
allergia,
atooppinen iho,
dermalogica,
herkkä iho,
ihonhoitotuotteet,
ikääntyminen,
kosmetiikka,
meikkaus,
meikki,
mineraalipigmentti,
nuoren ihonhoito,
silmäpussit,
turvotus
perjantai 27. toukokuuta 2011
Ahneena kirjoihin
Nyt on varmistettu se, että lukijani saavat lisää postauksia lukemistani kirjoista. Löysin netistä hienon kaupan, osoitteessa www.antikka.fi. Se on monen antikvariaatin yhteinen verkkokauppa.
Olen kerännyt kirjoja koko ikäni, ja tällä hetkellä niitä on varmaankin noin 2000 kappaletta. Suurimman osan olen ostanut antikvariaateista, mitä kiertelin ympäri Suomea yhdessä elämäni vaiheessa. Eniten minulla on sotahistoriaan liittyvää kirjallisuutta, tai yleensä historiaan. Nykyään luen hyvin vähän kaunokirjallisuutta, jos haluan jotain kevyempää, valitsen dekkarin.
Tuolla Antikka verkkokaupassa oli oikein hyvin lajiteltu kirjat eri aiheittain, niin niitä oli helppo selata. Nykyään ostan eniten elämäkertoja, niitä oli siellä 300 sivua eli varmaan yli 3000 kappaletta. Minuun kyllä iski ahneus, kun selailin niitä sivuja. Vaikka kuinka toppuuttelin itseäni, että saanhan tilata uudestaan lisää, niin loppujen lopuksi postista tuli 32 kirjaa.
Valikoimaa oli todella runsaasti, ja hinnat erittäin kohtuullisia. Enimmäkseen hinnat oli 3-15 € välillä. Tietysti sieltä löytyi myös keräily harvinaisuuksia, jotka olivat kalliita. Kuitenkin verrattuna uusiin kirjoihin, joiden hinnat ovat pilvissä, tein erittäin edulliset kaupat.
Ostin useita Winston Churcillistä kertovia kirjoja. Taistelut Englannista toisessa maailmansodassa, on uusin kiinnostukseni aihe. Sitten löysin mielenkiintoisia elämäkertoja venäläisistä kulttuurihenkilöistä, esimerkiksi Leo Tolstoin vaimosta kertovan kirjan. Myös Benazir Bhuton ja Menachem Beginin elämäkerrat on nyt minulla.
Olen siis aivan täpinöissäni, kun olen niin tyytyväinen kirja saaliiseeni. Mistähän aloittaisin lukemisurakkani?
Olen kerännyt kirjoja koko ikäni, ja tällä hetkellä niitä on varmaankin noin 2000 kappaletta. Suurimman osan olen ostanut antikvariaateista, mitä kiertelin ympäri Suomea yhdessä elämäni vaiheessa. Eniten minulla on sotahistoriaan liittyvää kirjallisuutta, tai yleensä historiaan. Nykyään luen hyvin vähän kaunokirjallisuutta, jos haluan jotain kevyempää, valitsen dekkarin.
Tuolla Antikka verkkokaupassa oli oikein hyvin lajiteltu kirjat eri aiheittain, niin niitä oli helppo selata. Nykyään ostan eniten elämäkertoja, niitä oli siellä 300 sivua eli varmaan yli 3000 kappaletta. Minuun kyllä iski ahneus, kun selailin niitä sivuja. Vaikka kuinka toppuuttelin itseäni, että saanhan tilata uudestaan lisää, niin loppujen lopuksi postista tuli 32 kirjaa.
Valikoimaa oli todella runsaasti, ja hinnat erittäin kohtuullisia. Enimmäkseen hinnat oli 3-15 € välillä. Tietysti sieltä löytyi myös keräily harvinaisuuksia, jotka olivat kalliita. Kuitenkin verrattuna uusiin kirjoihin, joiden hinnat ovat pilvissä, tein erittäin edulliset kaupat.
Ostin useita Winston Churcillistä kertovia kirjoja. Taistelut Englannista toisessa maailmansodassa, on uusin kiinnostukseni aihe. Sitten löysin mielenkiintoisia elämäkertoja venäläisistä kulttuurihenkilöistä, esimerkiksi Leo Tolstoin vaimosta kertovan kirjan. Myös Benazir Bhuton ja Menachem Beginin elämäkerrat on nyt minulla.
Olen siis aivan täpinöissäni, kun olen niin tyytyväinen kirja saaliiseeni. Mistähän aloittaisin lukemisurakkani?
Opettavainen tarina
Viime päivinä on uutisoitu, että Chilen ex-presidentti Salvador Allenden kuolinsyy tutkitaan uudelleen. Uutinen on minulle hyvin merkityksellinen. Chilen kriisi 70-luvun alussa, oli minulle elämäni ensimmäinen kiinnostuksen kohde sotatilanteista maailmalla. Muistan koko teini-ikäni, että uutisissa tuli vuosikausia järkyttävää tietoa Chilestä, jossa sotilasjuntta oli ottanut vallan.
Tärkein asia mikä minulle tuli mieleen Allende uutisista, oli eräs opetus, jonka sain Isabel Allenden kirjasta. Kirjailija Isabel Allende on Salvador Allenden veljen tytär, ja hän on kirjoittanut kirjan Henkien talo. Henkien talo ei ole ihan täysin Allenden elämään perustuva, mutta myötäilee sitä kohdakkoin.
Kirjassa on kohta, missä päähenkilö, nuori nainen, palaa tajuihinsa vankisellin maalattialta.. Häntä on kidutettu ja pahoinpidelty erittäin pahasti. Nainen on janoinen ja tuskainen ja toivoo, että kuolisi. Hänen ollessa tajunnan rajamailla hän kokee, jo kauan kuolleena olleen äitinsä läsnäolon. Äiti silittää hänen hiuksiaan ja sanoo Älä koskaan toivo kuolemaa, sillä kuolema tulee ajallaan, mutta taistele elämästä, sillä elämä on lahja.
Tämä lause on ollut minulle apuna elämäni rankoissa kohdissa. Ole myös yrittänyt jakaa lauseen opetusta ihmisille joiden elämä on kriisissä.
Tärkein asia mikä minulle tuli mieleen Allende uutisista, oli eräs opetus, jonka sain Isabel Allenden kirjasta. Kirjailija Isabel Allende on Salvador Allenden veljen tytär, ja hän on kirjoittanut kirjan Henkien talo. Henkien talo ei ole ihan täysin Allenden elämään perustuva, mutta myötäilee sitä kohdakkoin.
Kirjassa on kohta, missä päähenkilö, nuori nainen, palaa tajuihinsa vankisellin maalattialta.. Häntä on kidutettu ja pahoinpidelty erittäin pahasti. Nainen on janoinen ja tuskainen ja toivoo, että kuolisi. Hänen ollessa tajunnan rajamailla hän kokee, jo kauan kuolleena olleen äitinsä läsnäolon. Äiti silittää hänen hiuksiaan ja sanoo Älä koskaan toivo kuolemaa, sillä kuolema tulee ajallaan, mutta taistele elämästä, sillä elämä on lahja.
Tämä lause on ollut minulle apuna elämäni rankoissa kohdissa. Ole myös yrittänyt jakaa lauseen opetusta ihmisille joiden elämä on kriisissä.
torstai 26. toukokuuta 2011
Tanoreksia
Ihmisellä voi olla monenlaisia riippuvuuksia, ja pakkomielteitä. Tanoreksia on yksi tällainen riippuvuus. Tanorektikko on riippuvainen ruskettumisesta.
Aivan samanlailla kun anorektikko on riippuvuus suhteessa ruokaan, ja näkee itsensä aina liian lihavana tanorektikko haluaa olla ruskea, eikä hyväksy vaaleata ihoa. Kun omassa työssäni ensimmäistä kertaa törmäsin tanorektikkoon, en edes tiennyt sairauden olemassa oloa, se tapahtui joskus 80-luvulla. Minulla on myös se käsitys, että koko sairaus on kehittynyt, vasta 1960-luvun jälkeen, kun rusketusta alettiin ihannoida. Anoreksiahan on jossain muodossa ollut olemassa jo satoja vuosia.
Tanoreksia on samoin kuin anoreksia mahdollisesti kuolemaan johtava sairaus. Melko varmasti vuosikausien paahtaminen, ja jatkuva solariumin käyttö puhkeaa ihosyöväksi. Kuitenkin on aika vaikea erottaa sairaaloista, pakkomielteistä ruskettamista, tavallisesta rusketuksen ihannoinnista. Tanoreksian pystyy pitämään aika pitkään salaisuutena, harvoin kanssa ihmiset tulevat ajatelleeksi, että ruskettaminen on jo sairaaloista. Oma perhe tietenkin sen alkaa huomaamaan, koska jokainen auringonsäde hyödynnetään rusketukseksi. Hankitaan erilaisia solariumeja kotiin, ja lisäksi käydään vielä muualla solariumissa.
Vasta silloin, kun tulee ensimmäinen solumuutos, ja lääkäri kieltää auringon oton, tulee ongelma. Ihminen ei kertakaikkiaan pysty hyväksymään itseään normaalin värisenä. Jokainen etelän aurinkorannoilla käynyt, on varmaan nähnyt, ja laittanut merkille, ihan tumman ruskeaksi paahtuneita ihmisiä. Iho on jo ihan mustan ruskeaksi kuivunut, eikä enää näytä yhtään kauniilta, mutta nämä ihmiset vaan jatkavat paahtamista. Kaikista asioista voi liiallisena tulla vaarallisia. Ihan samalla lailla kun alkoholistin on vaikea mennä pubin ohitse, on tanorektikon vaikea mennä solariumin ohitse.
Aivan samanlailla kun anorektikko on riippuvuus suhteessa ruokaan, ja näkee itsensä aina liian lihavana tanorektikko haluaa olla ruskea, eikä hyväksy vaaleata ihoa. Kun omassa työssäni ensimmäistä kertaa törmäsin tanorektikkoon, en edes tiennyt sairauden olemassa oloa, se tapahtui joskus 80-luvulla. Minulla on myös se käsitys, että koko sairaus on kehittynyt, vasta 1960-luvun jälkeen, kun rusketusta alettiin ihannoida. Anoreksiahan on jossain muodossa ollut olemassa jo satoja vuosia.
Tanoreksia on samoin kuin anoreksia mahdollisesti kuolemaan johtava sairaus. Melko varmasti vuosikausien paahtaminen, ja jatkuva solariumin käyttö puhkeaa ihosyöväksi. Kuitenkin on aika vaikea erottaa sairaaloista, pakkomielteistä ruskettamista, tavallisesta rusketuksen ihannoinnista. Tanoreksian pystyy pitämään aika pitkään salaisuutena, harvoin kanssa ihmiset tulevat ajatelleeksi, että ruskettaminen on jo sairaaloista. Oma perhe tietenkin sen alkaa huomaamaan, koska jokainen auringonsäde hyödynnetään rusketukseksi. Hankitaan erilaisia solariumeja kotiin, ja lisäksi käydään vielä muualla solariumissa.
Vasta silloin, kun tulee ensimmäinen solumuutos, ja lääkäri kieltää auringon oton, tulee ongelma. Ihminen ei kertakaikkiaan pysty hyväksymään itseään normaalin värisenä. Jokainen etelän aurinkorannoilla käynyt, on varmaan nähnyt, ja laittanut merkille, ihan tumman ruskeaksi paahtuneita ihmisiä. Iho on jo ihan mustan ruskeaksi kuivunut, eikä enää näytä yhtään kauniilta, mutta nämä ihmiset vaan jatkavat paahtamista. Kaikista asioista voi liiallisena tulla vaarallisia. Ihan samalla lailla kun alkoholistin on vaikea mennä pubin ohitse, on tanorektikon vaikea mennä solariumin ohitse.
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Valloittavan Waltarin viisas vaimo
Tein muutama päivä sitten postauksen kirjailija Mika Waltarista ja hänen neroudestaan. Sain hänen elämäkertansa luettua loppuun, ja aloin miettimään tarkemmin hänen elämäänsä. Hän puhuu kirjassa hyvin rehellisesti ja avoimesti henkisistä ongelmistaan ja alkoholismistaan
Arvostan kovasti, että hän toi nuo asiat rohkeasti esille, koska kumpikin on vaiettu ja peitelty asia. Alkoholismi oli ollut koko Waltarin suvun taipumus, ja Mika Waltari oli lähinnä tuurijuoppo. Ilmeisesti hyvin nuoresta pitäen hänelllä oli juomaputkia, jotka johtivat epämääräisiin seikkailuihin. Jokaisen kirjan jälkeen hän kertoi juoneensa 3-4 päivää putkeen, ja sairastaneensa sen jälkeen viikon.
Myöhemmällä iällä häntä alkoi vaivata masennus ja unettomuus, pahiten Sinuhen kirjoittamisen jälkeen. Ongelmiensa takia, hän kertoi olleensa joka vuosi jonkun aikaa mielisairaalassa. Pahin tilanne oli ollut 50-luvulla Italiassa, jossa hän oli joutunut psykoosiin.
Nämä on vanhoja asioita, eikä nykypäivänä kovin kiinnostavia. Kuitenkin hänen elinaikanaan on ollut suuri juttu, että hän kertoi omista heikkouksistaan. Kaikista eniten nyt ajattelen hänen vaimoaan ja tytärtään. Ei ole todellakaan helppoa olla neron ja kansallissankarin vaimo.On kamalaa, että ihminen joutuu kestämään koko avioliittonsa ajan juopottelua, joka kaiken järjen mukaan johti mielenterveysongelmiin. Mikä huoli perheellä on , kun yksi katoaa teille tietämättömille moniksi päiviksi.
Mika Waltari puhui elämäkerrassaan hyvin kunnioittavasti vaimostaan Marjatasta, mutta olisi mielenkiintoista tietää mikä taas vaimon näkemys oli heidän elämästään. Vaikka tämä avioliitto on jo kuollut ja kuopattu, ja ihmiset mananmajoilla, niin ongelma on edelleen olemassa. Aina löytyy sairaita alkoholisteja, ja heidän puolisoitaan, jotka jaksavat raskaan taakkansa kantaa.
Arvostan kovasti, että hän toi nuo asiat rohkeasti esille, koska kumpikin on vaiettu ja peitelty asia. Alkoholismi oli ollut koko Waltarin suvun taipumus, ja Mika Waltari oli lähinnä tuurijuoppo. Ilmeisesti hyvin nuoresta pitäen hänelllä oli juomaputkia, jotka johtivat epämääräisiin seikkailuihin. Jokaisen kirjan jälkeen hän kertoi juoneensa 3-4 päivää putkeen, ja sairastaneensa sen jälkeen viikon.
Myöhemmällä iällä häntä alkoi vaivata masennus ja unettomuus, pahiten Sinuhen kirjoittamisen jälkeen. Ongelmiensa takia, hän kertoi olleensa joka vuosi jonkun aikaa mielisairaalassa. Pahin tilanne oli ollut 50-luvulla Italiassa, jossa hän oli joutunut psykoosiin.
Nämä on vanhoja asioita, eikä nykypäivänä kovin kiinnostavia. Kuitenkin hänen elinaikanaan on ollut suuri juttu, että hän kertoi omista heikkouksistaan. Kaikista eniten nyt ajattelen hänen vaimoaan ja tytärtään. Ei ole todellakaan helppoa olla neron ja kansallissankarin vaimo.On kamalaa, että ihminen joutuu kestämään koko avioliittonsa ajan juopottelua, joka kaiken järjen mukaan johti mielenterveysongelmiin. Mikä huoli perheellä on , kun yksi katoaa teille tietämättömille moniksi päiviksi.
Mika Waltari puhui elämäkerrassaan hyvin kunnioittavasti vaimostaan Marjatasta, mutta olisi mielenkiintoista tietää mikä taas vaimon näkemys oli heidän elämästään. Vaikka tämä avioliitto on jo kuollut ja kuopattu, ja ihmiset mananmajoilla, niin ongelma on edelleen olemassa. Aina löytyy sairaita alkoholisteja, ja heidän puolisoitaan, jotka jaksavat raskaan taakkansa kantaa.
tiistai 24. toukokuuta 2011
Ruusufinni eli acne rosacea
Kevään ja auringon myötä alkaa ruusufinni tapaukset taas yleistymään. Joillakin se puhkeaa ensimmäistä kertaa, joillakin se on jatkuva vaiva.
Ruusufinni on yleistynyt todella paljon viimeisen viidentoistavuoden aikana, vielä 1980-luvulla se oli aika harvinainen ihottuma. Aikaisemmin ihottuman syntymiseen vaikutti sisäsyntyiset syyt, lähinnä hormoonit ja stressi. Yleensä sitten aurinko, tai tuuli ja pakkanen puhkaisi ihottuman näkyviin.
Nykyään on tullut ihan uusi muoto ruusufinnistä. Ruususfinnin runsas lisääntyminen johtuu ilman saateista, erilaisista pölyistä ja pakokaasujen jätteistä. Suurissa kaupungeissa Amerikassa, Tokiossa tai Ateenassa ruusufinni on lisääntynyt erittäin paljon, puhutaan jopa saasteacnesta.
Johtuu ruusufinnin puhkeaminen mistä syystä hyvänsä, se näyttää samanlaiselta. Nenä ja sen ympäristö alkaa punoittamaan, ja siihen tulee pieniä märkäpäisiä finnejä. Hoitamattomana finnit lisääntyy, ja tulehtuvat, koko kasvojen keskiosa voi olla tulehtuneen punainen ja turvonnut. Pahin vaihe on nenän epämuodostuminen, josta selkein esimerkki julkisuudessa oli Pekka Tiilikainen.
Ruusufinniin ei kosmeettiset hoidot auta. Siihen käytetään suunkautta otettavia antibiootteja, ja illman antibiootti kuuria iho ei yleensä parane. Ruusufinni kuuluu myös parantumattomiin ihottumiin, kun sen kerran on saanut ei se pysyvästi parane, mutta voi olla oireeton vuosikausia. Yleensä ruusufinni potilaat oppii elämään sen kanssa hyvin, ja tietävät jo hyvissä ajoin milloin antibioottikuuri on syytä aloittaa.
Oireetonta ruusufinni ihoa kannattaa, ja pitää hoitaa hyvällä kosmetiikalla. Ihon omaa vastustuskykyä voidaan parantaa hyvällä hoidolla. Oikein valitulla kosmetiikalla on erittäin suuri merkitys, miten oireettomana ruusufinni saadaan pysymään.
Ruusufinni on yleistynyt todella paljon viimeisen viidentoistavuoden aikana, vielä 1980-luvulla se oli aika harvinainen ihottuma. Aikaisemmin ihottuman syntymiseen vaikutti sisäsyntyiset syyt, lähinnä hormoonit ja stressi. Yleensä sitten aurinko, tai tuuli ja pakkanen puhkaisi ihottuman näkyviin.
Nykyään on tullut ihan uusi muoto ruusufinnistä. Ruususfinnin runsas lisääntyminen johtuu ilman saateista, erilaisista pölyistä ja pakokaasujen jätteistä. Suurissa kaupungeissa Amerikassa, Tokiossa tai Ateenassa ruusufinni on lisääntynyt erittäin paljon, puhutaan jopa saasteacnesta.
Johtuu ruusufinnin puhkeaminen mistä syystä hyvänsä, se näyttää samanlaiselta. Nenä ja sen ympäristö alkaa punoittamaan, ja siihen tulee pieniä märkäpäisiä finnejä. Hoitamattomana finnit lisääntyy, ja tulehtuvat, koko kasvojen keskiosa voi olla tulehtuneen punainen ja turvonnut. Pahin vaihe on nenän epämuodostuminen, josta selkein esimerkki julkisuudessa oli Pekka Tiilikainen.
Ruusufinniin ei kosmeettiset hoidot auta. Siihen käytetään suunkautta otettavia antibiootteja, ja illman antibiootti kuuria iho ei yleensä parane. Ruusufinni kuuluu myös parantumattomiin ihottumiin, kun sen kerran on saanut ei se pysyvästi parane, mutta voi olla oireeton vuosikausia. Yleensä ruusufinni potilaat oppii elämään sen kanssa hyvin, ja tietävät jo hyvissä ajoin milloin antibioottikuuri on syytä aloittaa.
Oireetonta ruusufinni ihoa kannattaa, ja pitää hoitaa hyvällä kosmetiikalla. Ihon omaa vastustuskykyä voidaan parantaa hyvällä hoidolla. Oikein valitulla kosmetiikalla on erittäin suuri merkitys, miten oireettomana ruusufinni saadaan pysymään.
maanantai 23. toukokuuta 2011
Kolikoita ja kerosiinia kansanparannuksessa
Olen mielenkiinnolla seurannut kaikkia kansanparannusohjeita ihottumien hoidossa, ja moni asiakas on niistä minulle kertonut.
Acne on sellainen ihosairaus, mikä on koko maailmanhistorian ollut kiusallinen potilaalle. Siihen on varmaan kaikista eniten erilaisia konsteja ja taikoja kokeiltu. Yleensä nämä apukeinot ovat olleet, jotain yrttilääkkeitä, joita joko syödään tai laitetaan iholle. Tällaisten yrttikääreiden vaikutuksen voin hyvin uskoakin, koska niillä on saatu aikaan desinfioivaa, ja antibiootin omaista vaikutusta.
Sitten kuulin asikkaaltani esimerkiksi Kambodzassa, ja muissa Aasian maissa tehdystä kolikkohoidosta. Kolikolla tai vaikka pullonkorkilla, eli jollain metallilaatalla, käsitellään ja painellaan acne ihoa. Hoitoperiaate liittyy hermopäätteiden käsittelyyn, jollain tavalla aktivoidaan akupisteitä. Tulokset ei acne iholle ole kovin hyviä, voin vaan kuvitella miten se ärtyy, kun sitä painellaan likaisella kolikolla.
Neuvostoliitossa oli myös erittäin raju acnehoito. Siellä ihoa käsiteltiin kerosiinilla eli lentobensalla. Ilmeisesti tällä saatiin aikaan jonkinlainen palovamma, ja sitten iho lähtee uudistumaan. Se on varmaa, että jotain reagtiota tällä konstilla iholle saatiin, sitä en osaa sanoa onko se ollut avuksi.
Lyijynvalkoisen käyttö on ollut muodissa 1600-1700-luvulla. Silloin myös ihailtiin hyvin valkoista ihoa, ja sehän saatiin hienosti aikaan paksulla kerroksella lyijynvalkoista. Myös punakka acne iho saatiin näin hyvin peitettyä. Siinä konstissa oli vain se haitta puoli, että potilas saattoi kuolla lyijymyrkytykseen. Lyijy imeytyi ihon läpi ja aiheutti todella paljon maksavaurioita, ja lopuksi kuoleman.
Acne on ollut kautta aikojen niin vakava ongelma, että joka aikakaudella, ja joka kulttuurissa on siihen oma apunsa. Ihminen on uskomattoman kekseliäs, jos ei ole kunnollista lääketiedettä saatavilla, niin kuin ei ollut Neuvostoliitossa, niin hätä keinot keksii.
Acne on sellainen ihosairaus, mikä on koko maailmanhistorian ollut kiusallinen potilaalle. Siihen on varmaan kaikista eniten erilaisia konsteja ja taikoja kokeiltu. Yleensä nämä apukeinot ovat olleet, jotain yrttilääkkeitä, joita joko syödään tai laitetaan iholle. Tällaisten yrttikääreiden vaikutuksen voin hyvin uskoakin, koska niillä on saatu aikaan desinfioivaa, ja antibiootin omaista vaikutusta.
Sitten kuulin asikkaaltani esimerkiksi Kambodzassa, ja muissa Aasian maissa tehdystä kolikkohoidosta. Kolikolla tai vaikka pullonkorkilla, eli jollain metallilaatalla, käsitellään ja painellaan acne ihoa. Hoitoperiaate liittyy hermopäätteiden käsittelyyn, jollain tavalla aktivoidaan akupisteitä. Tulokset ei acne iholle ole kovin hyviä, voin vaan kuvitella miten se ärtyy, kun sitä painellaan likaisella kolikolla.
Neuvostoliitossa oli myös erittäin raju acnehoito. Siellä ihoa käsiteltiin kerosiinilla eli lentobensalla. Ilmeisesti tällä saatiin aikaan jonkinlainen palovamma, ja sitten iho lähtee uudistumaan. Se on varmaa, että jotain reagtiota tällä konstilla iholle saatiin, sitä en osaa sanoa onko se ollut avuksi.
Lyijynvalkoisen käyttö on ollut muodissa 1600-1700-luvulla. Silloin myös ihailtiin hyvin valkoista ihoa, ja sehän saatiin hienosti aikaan paksulla kerroksella lyijynvalkoista. Myös punakka acne iho saatiin näin hyvin peitettyä. Siinä konstissa oli vain se haitta puoli, että potilas saattoi kuolla lyijymyrkytykseen. Lyijy imeytyi ihon läpi ja aiheutti todella paljon maksavaurioita, ja lopuksi kuoleman.
Acne on ollut kautta aikojen niin vakava ongelma, että joka aikakaudella, ja joka kulttuurissa on siihen oma apunsa. Ihminen on uskomattoman kekseliäs, jos ei ole kunnollista lääketiedettä saatavilla, niin kuin ei ollut Neuvostoliitossa, niin hätä keinot keksii.
Tunnisteet:
acne,
hyvinvointi,
ihonhoito,
ihottumat,
ihotyyppi,
kauneus,
kosmetiikka,
meikki,
miesten ihonhoito,
nuoren ihonhoito,
rasvainen iho,
ruusifinni
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Valloittava Waltari
Luen tällä hetkellä Mika Waltarin elämäkertaa, ja olen aivan valloitettu. Jostain syystä en ole koskaan lukenut paljoakaan Waltarin kirjoja, enkä ole niihin mitenkään innostunut. Sinuhe Egyptiläisen olen lukenut, ja kuunnellut äänikirjana. Äänikirjat ovat aivan oivallinen tapa myös nauttia kirjallisuudesta, kun askartelen tai kudon on kiva samalla kuunnella jotain.
Nyt kun luen millä tavoin mikäkin kirja on syntynyt, ja mitä Waltari on ajatellut niitä tekiessään olen lumoutunut hänen älykkyydestään. Olen yleensäkin aina ihaillut ihmisiä, jotka pystyvät luomaan tiedettä, tai taidetta. Waltarilla on aivan uskomaton mielikuvitus, mutta hän on myös sivistyksellisesti rikas ihminen.
On vaikea uskoa, ettei Waltari koskaan käynytkään Egyptissä, ja kuitenkin loi maailman kuullun romaanin egyptiläisestä Sinuhesta. Sen tiesin ennestään, ettei hän ennen kirjan kirjoittamista ollut käynyt Egyptissä, mutten sitä, että hän kieltäytyi käymästä siellä myöhemminkään. Jopa Egyptin päämies Nasser oli häntä kutsunut 50-luvulla, mutta hän oli kieltäytynyt. Hän sanoi luoneensa itselleen niin selvän käsityksen Egyptistä, ja sen antiikin historiasta, ettei hänen enää tarvinnut sitä nähdä.
Ihana tarina Sinuhen elävyydestä liittyi Waltarin koiraan. Waltari kertoi eläneensä niin voimakkaasti Sinuhen tarinaa, että kirjan tapahtumat oli hänelle aivan eläviä. Joskus kun heidän koira tuli Waltarin kirjoituskamariin se alkoi murista, ja vaania huoneen nurkkia. Waltari oli vakuuttunut, että sekin aisti egyptiläisten läsnäolon.
Tästä varmaan innostun lukemaan Waltarin kirjoja enemmänkin, ja pidän kyllä blogini lukijat ajantasalla, missä lukuharrastukseni menee.
Nyt kun luen millä tavoin mikäkin kirja on syntynyt, ja mitä Waltari on ajatellut niitä tekiessään olen lumoutunut hänen älykkyydestään. Olen yleensäkin aina ihaillut ihmisiä, jotka pystyvät luomaan tiedettä, tai taidetta. Waltarilla on aivan uskomaton mielikuvitus, mutta hän on myös sivistyksellisesti rikas ihminen.
On vaikea uskoa, ettei Waltari koskaan käynytkään Egyptissä, ja kuitenkin loi maailman kuullun romaanin egyptiläisestä Sinuhesta. Sen tiesin ennestään, ettei hän ennen kirjan kirjoittamista ollut käynyt Egyptissä, mutten sitä, että hän kieltäytyi käymästä siellä myöhemminkään. Jopa Egyptin päämies Nasser oli häntä kutsunut 50-luvulla, mutta hän oli kieltäytynyt. Hän sanoi luoneensa itselleen niin selvän käsityksen Egyptistä, ja sen antiikin historiasta, ettei hänen enää tarvinnut sitä nähdä.
Ihana tarina Sinuhen elävyydestä liittyi Waltarin koiraan. Waltari kertoi eläneensä niin voimakkaasti Sinuhen tarinaa, että kirjan tapahtumat oli hänelle aivan eläviä. Joskus kun heidän koira tuli Waltarin kirjoituskamariin se alkoi murista, ja vaania huoneen nurkkia. Waltari oli vakuuttunut, että sekin aisti egyptiläisten läsnäolon.
Tästä varmaan innostun lukemaan Waltarin kirjoja enemmänkin, ja pidän kyllä blogini lukijat ajantasalla, missä lukuharrastukseni menee.
lauantai 21. toukokuuta 2011
Kosmetiikan säilyvyys
Hyvin usein meiltä kysytään, miten pitkään joku voide säilyy, tai miten se tulee säilyttää. Dermalogican tuotteet säilyvät erittäin hyvin, vaikka niiden varsinainen säilöntäainepitoisuus on pieni. Yksi syy on luonnolliset säilöntäaineet raaka-aineissa, ja toinen on se, että purkit ja pakkaukset parantavat säilyvyyttä, eivätkä ole pelkästään koristeita.
On aika normaalia, että esimerkiksi voide säilyy hyvänä reilusti yli pari vuotta avaamisen jälkeen. Jos voidetta on vain pieni tippa jäljellä, se saattaa pilaantua nopeastikin, koska silloin tuubissa on jo paljon ilmaa. Siis pientä määrää voidetta ei kannata jättää tuubiin odottamaan.
Jos kuitenkin epäilee, että tuote on ehtinyt jo pilaantua, sen huomaa parhaiten tuotteen hajusta. Yleensä hajusta tulee eltaantuneen tunkkainen, ja selvästi erilainen kuin priima tuote oli. Mitään vaaraa ei tällaisen tuotteen käytöstä yleensä kuitenkaan ole. Kuitenkaan tahallaan ei kannata käyttää selvästi pilaantunutta tuotetta, koska sen vaikutus ei enää vastaa tarkoitusta.
Kosmetiikka säilyy parhaiten huoneenlämmössä noin 17-23 asteessa. On parempi säilyttää tuoteet pimeässä kaapissa, kuin voimakkaassa suorassa valossa, tai auringossa. Jääkaapissa kosmetiikkaa ei tule säilyttää, tämä on vanhentunut käsitys. Kosmetiikan säilöntäaineet on tehty parhaiten toimimaan huoneenlämmössä, ja jääkaappin viileys vain heikentää kosmetiikan laatua.
Joskus minulta kysytään onko tuote seisonut meidän hyllyssä jo kauan. Se on ihan aiheellinen kysymys, koska on suuri vaara saada vanhentunutta tavaraa liikkeestä missä varaston kiertonopeus on huono. Meidän kohdalta voin tähän vastata, että meillä varaston kiertonopeus on oman allamme huippu. Keskimäärin tuote seisoo meillä hyllyssä yhden viikon. Yleisesti kosmetiikan lasketaan seisovan kauppiaalla noin kolme kuukautta, ja se on vielä ihan hyvä aika. Voin siis ylpeydellä sanoa, että meillä ei taatusti saa koskaan vanhentunutta tavaraa.
On aika normaalia, että esimerkiksi voide säilyy hyvänä reilusti yli pari vuotta avaamisen jälkeen. Jos voidetta on vain pieni tippa jäljellä, se saattaa pilaantua nopeastikin, koska silloin tuubissa on jo paljon ilmaa. Siis pientä määrää voidetta ei kannata jättää tuubiin odottamaan.
Jos kuitenkin epäilee, että tuote on ehtinyt jo pilaantua, sen huomaa parhaiten tuotteen hajusta. Yleensä hajusta tulee eltaantuneen tunkkainen, ja selvästi erilainen kuin priima tuote oli. Mitään vaaraa ei tällaisen tuotteen käytöstä yleensä kuitenkaan ole. Kuitenkaan tahallaan ei kannata käyttää selvästi pilaantunutta tuotetta, koska sen vaikutus ei enää vastaa tarkoitusta.
Kosmetiikka säilyy parhaiten huoneenlämmössä noin 17-23 asteessa. On parempi säilyttää tuoteet pimeässä kaapissa, kuin voimakkaassa suorassa valossa, tai auringossa. Jääkaapissa kosmetiikkaa ei tule säilyttää, tämä on vanhentunut käsitys. Kosmetiikan säilöntäaineet on tehty parhaiten toimimaan huoneenlämmössä, ja jääkaappin viileys vain heikentää kosmetiikan laatua.
Joskus minulta kysytään onko tuote seisonut meidän hyllyssä jo kauan. Se on ihan aiheellinen kysymys, koska on suuri vaara saada vanhentunutta tavaraa liikkeestä missä varaston kiertonopeus on huono. Meidän kohdalta voin tähän vastata, että meillä varaston kiertonopeus on oman allamme huippu. Keskimäärin tuote seisoo meillä hyllyssä yhden viikon. Yleisesti kosmetiikan lasketaan seisovan kauppiaalla noin kolme kuukautta, ja se on vielä ihan hyvä aika. Voin siis ylpeydellä sanoa, että meillä ei taatusti saa koskaan vanhentunutta tavaraa.
perjantai 20. toukokuuta 2011
Muutoksia ajatusmaailmassa
Maailman sivun on ollut tapana, että vanhemmat sukupolvet paheksuvat, ja hämmästelevät nuorempien toimintaa. Vuosien aikana olen minäkin kuullut monenlaista kommenttia ja kauhistelua oman ikäluokkani vaatetuksesta, elämäntavasta yms. Olen aina sivuuttanut ne ajatuksella, että puhujan ajattelumaailma on hiukan kapea, ja paikalleen jämähtänyt.
Kuitenkin tänä keväänä huomasin, että nyt teen itse aivan samaa. Tässä toukokuussa on ollut muutama lämmin päivä, ja katukuvaan on tullut kesäpukeutuminen. Katsellessani joidenkin nuorten naisten vaatetusta, olen suorastaan jämähtänyt suu auki tuijottamaan. En ole ymmärtänyt näkemääni, ja on ollut pakko jäädä tuijottamaan epäkohteliaasti.
Muutaman tytön kohdalla ajattelin, että he ovat unohtaneet yöpaidan päälle, tai vahingossa lähteneet alusvaatteilla ulos. Vaatteet on niin paljastavia, että minun mielestäni ne ei ole sopivia edes yleiselle uimarannalle. Jotenkin vaatteet näyttävät myös väärän kokoisilta, ihan kuin olisi ostettu kuusi numeroa liian pieni vaate. Esimerkiksi näin yhdellä tytöllä ilmeisesti mustat bikinit, vaikka minusta ne näytti alusvaatteilta, ja niiden päällä täysin läpinäkyvä valkoinen pikku toppi. Topin helma peitti juuri ja juuri stringimalliset housut. Eikä tämä pukeutuminen vielä mitään, mutta kun tässäkin tapauksessa kyseessä oli todella runsas ylipaino. Mielestäni näky oli suorastaan irvokas.
Tässä kohtaa ajattelen, että syy täytyy olla minussa. Nuoret tytöt taatusti tietävät mikä on muotia, ja sopii kauneuskäsityksiin tänä päivänä. Eivät he vahingossa ole näin pukeutuneet. Minä vaan olen vanhentunut, ja minun kauneuskäsitykset ovat jääneet eri vuosikymmenelle. Ja vaikka kuinka yritän olla suvaitsevainen, niin alan ymmärtää, että ikä muuttaa kauneuskäsityksiä. Se mikä on tämän hetken kaksikymppisten kaunista pukeutumista, onkin minun näkökulmasta suorastaan rumaa.
Nyt minun vaan pitää olla varovainen, etten koskaan loukkaisi kenenkään nuoren haavoittuvaa sielua omilla luutuneilla käsityksilläni.
Kuitenkin tänä keväänä huomasin, että nyt teen itse aivan samaa. Tässä toukokuussa on ollut muutama lämmin päivä, ja katukuvaan on tullut kesäpukeutuminen. Katsellessani joidenkin nuorten naisten vaatetusta, olen suorastaan jämähtänyt suu auki tuijottamaan. En ole ymmärtänyt näkemääni, ja on ollut pakko jäädä tuijottamaan epäkohteliaasti.
Muutaman tytön kohdalla ajattelin, että he ovat unohtaneet yöpaidan päälle, tai vahingossa lähteneet alusvaatteilla ulos. Vaatteet on niin paljastavia, että minun mielestäni ne ei ole sopivia edes yleiselle uimarannalle. Jotenkin vaatteet näyttävät myös väärän kokoisilta, ihan kuin olisi ostettu kuusi numeroa liian pieni vaate. Esimerkiksi näin yhdellä tytöllä ilmeisesti mustat bikinit, vaikka minusta ne näytti alusvaatteilta, ja niiden päällä täysin läpinäkyvä valkoinen pikku toppi. Topin helma peitti juuri ja juuri stringimalliset housut. Eikä tämä pukeutuminen vielä mitään, mutta kun tässäkin tapauksessa kyseessä oli todella runsas ylipaino. Mielestäni näky oli suorastaan irvokas.
Tässä kohtaa ajattelen, että syy täytyy olla minussa. Nuoret tytöt taatusti tietävät mikä on muotia, ja sopii kauneuskäsityksiin tänä päivänä. Eivät he vahingossa ole näin pukeutuneet. Minä vaan olen vanhentunut, ja minun kauneuskäsitykset ovat jääneet eri vuosikymmenelle. Ja vaikka kuinka yritän olla suvaitsevainen, niin alan ymmärtää, että ikä muuttaa kauneuskäsityksiä. Se mikä on tämän hetken kaksikymppisten kaunista pukeutumista, onkin minun näkökulmasta suorastaan rumaa.
Nyt minun vaan pitää olla varovainen, etten koskaan loukkaisi kenenkään nuoren haavoittuvaa sielua omilla luutuneilla käsityksilläni.
torstai 19. toukokuuta 2011
Keskustelua Kambodzasta
Hämmästyksekseni olen saanut todella paljon palautetta tästä blogistani, vakiolukijoita on noin 500 viikossa. Se lähinnä hämmästyttäää, että juttuni sotahistoriasta on herättäneet eniten keskustelua. Alussa vähän epäröin, että kerronko harrastuksestani, kiinnostaako se ketään. Päädyin kuitenkin kirjoittamaan siitäkin, koska puhunhan siitä asiakkaitteni kanssa useinkin.
Aivan ihana oli palaute, mitä sain kun kerroin punakhmereistä. Eräs asiakkaani oli lukenut sen, ja seuraavan hoitokertansa aikana antoi minulle kullan arvoista tietoa Kambodzan elämästä, johon hän oli tutustunut 1990-luvulla. Se oli sikäli tärkeätä tietoa minulle, koska Kambodzan tilanne, ja kansanmurha oli 1970-luvulla ensimmäinen minua, teini-ikäistä, koskettava maailman tapahtuma. Nyt taas innostuin aiheesta, ja päätin palata siihen uudelleen.
Oikeastaan tämän Kambodzan kansanmurhan kautta, opin miettimään maailmantilannetta, ja kansainvälistä politiikkaa. Olin jo kosmetologikoulussa 1970-luvun lopussa, kun Vietnam puuttui naapurimaana Kambodzan tilanteeseen. Tein jotakin tuntia varten pitkän aineen Kambodzasta, ja jostain syystä opettaja innostui näyttämään sitä ammattikoulun muille opettajille. Koin myös sen, että hämmästeltiin kovasti, että kosmetologiopiskelija, on tällaisia ajatellut ja kirjoittanut. Se loukkasi minua kovasti, että kosmetologia pidettiin jonain tyhjäpäänä, joka ei maailmantilanteesta ymmärrä mitään.
Päälimmäisenä siitä ajasta jäi kuitenkin mieleeni, että uutisissa ja lehdistössä pohdittiin kovasti, milloin naapurimaa voi puuttua viereisen maan tilanteeseen. Kabodzan ja Pol Potin hirmuhallinto oli kyllä maailman tiedossa, mutta ehti tulla miljoonia ruumiita, ennen kuin siihen puututtiin.
Myös tänä päivänä maailmasta löytyy sama tilanne. Länsimaille ei ole mikään salaisuus, että Pohjois-Koreassa ihmiset kuolee nälkään, johtajansa tyhmien tekojen vuoksi. Maa elää totaalisessa diktatuurissa, ja miljoonia ihmisiä on vankileireillä, joiden olot ovat katastrofaaliset. Edelleenkään ei tehdä mitään, katsotaan vaan sivusta, kuinka suorastaan henkisesti sairas despootti tuhoaa omaa kansaansa.
Aivan ihana oli palaute, mitä sain kun kerroin punakhmereistä. Eräs asiakkaani oli lukenut sen, ja seuraavan hoitokertansa aikana antoi minulle kullan arvoista tietoa Kambodzan elämästä, johon hän oli tutustunut 1990-luvulla. Se oli sikäli tärkeätä tietoa minulle, koska Kambodzan tilanne, ja kansanmurha oli 1970-luvulla ensimmäinen minua, teini-ikäistä, koskettava maailman tapahtuma. Nyt taas innostuin aiheesta, ja päätin palata siihen uudelleen.
Oikeastaan tämän Kambodzan kansanmurhan kautta, opin miettimään maailmantilannetta, ja kansainvälistä politiikkaa. Olin jo kosmetologikoulussa 1970-luvun lopussa, kun Vietnam puuttui naapurimaana Kambodzan tilanteeseen. Tein jotakin tuntia varten pitkän aineen Kambodzasta, ja jostain syystä opettaja innostui näyttämään sitä ammattikoulun muille opettajille. Koin myös sen, että hämmästeltiin kovasti, että kosmetologiopiskelija, on tällaisia ajatellut ja kirjoittanut. Se loukkasi minua kovasti, että kosmetologia pidettiin jonain tyhjäpäänä, joka ei maailmantilanteesta ymmärrä mitään.
Päälimmäisenä siitä ajasta jäi kuitenkin mieleeni, että uutisissa ja lehdistössä pohdittiin kovasti, milloin naapurimaa voi puuttua viereisen maan tilanteeseen. Kabodzan ja Pol Potin hirmuhallinto oli kyllä maailman tiedossa, mutta ehti tulla miljoonia ruumiita, ennen kuin siihen puututtiin.
Myös tänä päivänä maailmasta löytyy sama tilanne. Länsimaille ei ole mikään salaisuus, että Pohjois-Koreassa ihmiset kuolee nälkään, johtajansa tyhmien tekojen vuoksi. Maa elää totaalisessa diktatuurissa, ja miljoonia ihmisiä on vankileireillä, joiden olot ovat katastrofaaliset. Edelleenkään ei tehdä mitään, katsotaan vaan sivusta, kuinka suorastaan henkisesti sairas despootti tuhoaa omaa kansaansa.
Tunnisteet:
asiakaspalvelu,
harrastus,
historia,
kansainvälisyys,
kirjallisuus,
kirjoittaminen,
kosmetologikoulutus,
oppiminen,
sananvapaus,
sotahistoria,
valtio,
yhteiskunta
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Youngbloodilta uusi ripsiväri
Youngbloodin mineraalimeikkisarjaan tulee tasaiseen tahtiin uusia tuotteita. Tänään saimme uuden ripsivärin myyntiin, ja ensi viikolla tulee uusi meikkivoidelaatu.
Youngbloodin meikkituotteet ovat mullistaneet meikkimaailman täysin. Heidän käyttämänsä mineraalipigmentti, on muuttanut meikkien laadun huomattavasti entistä paremmaksi. Mineraalipigmentin ansiosta, kaikki helpoiten ärsyttävät aineosat on pystytty poistamaan. Mineral mascara mullistaa ripsivärimarkkinat täysin. Se on ehdottomasti paras kokeilemani ripsiväri.
Mineral mascara pysyy hyvin eikä karise tai leviä silmänympärille, mutta on täysin vesiliukoinen. Siinä on ripsiä pidentävä vaikutus, ja se on helppo käyttää hyvin muotoillulla ripsiharjalla. Tuotteessa ei ole hajusteita, ei synteettisiä väriaineita, eikä parabeeneja. Se on hellävaraisin ripsiväri mitä markkinoilta löytyy.
Pitäisi ehkä varoittaa tuotteen käytöstä, sen kanssa käy samoin kuin muidenkin Youngbloodin meikkien kanssa. Kun olet kerran niitä kokeillut, et enää kelpuuta mitään muuta tuotetta.
Youngbloodin meikkituotteet ovat mullistaneet meikkimaailman täysin. Heidän käyttämänsä mineraalipigmentti, on muuttanut meikkien laadun huomattavasti entistä paremmaksi. Mineraalipigmentin ansiosta, kaikki helpoiten ärsyttävät aineosat on pystytty poistamaan. Mineral mascara mullistaa ripsivärimarkkinat täysin. Se on ehdottomasti paras kokeilemani ripsiväri.
Mineral mascara pysyy hyvin eikä karise tai leviä silmänympärille, mutta on täysin vesiliukoinen. Siinä on ripsiä pidentävä vaikutus, ja se on helppo käyttää hyvin muotoillulla ripsiharjalla. Tuotteessa ei ole hajusteita, ei synteettisiä väriaineita, eikä parabeeneja. Se on hellävaraisin ripsiväri mitä markkinoilta löytyy.
Pitäisi ehkä varoittaa tuotteen käytöstä, sen kanssa käy samoin kuin muidenkin Youngbloodin meikkien kanssa. Kun olet kerran niitä kokeillut, et enää kelpuuta mitään muuta tuotetta.
tiistai 17. toukokuuta 2011
Kosmetologi ja oma iho
Aika usein asikkaani kysyvät miten hoidan omaa ihoani. Jos joku saa tästä ohjeita ja vinkkejä oman ihonsa hoitoon, listaan tuotteitani tässä.
Ihoni on todella kuiva, ja siten ohut ja helposti rypistyvä. Mari tekee minulle kasvohoidon noin kerran kuussa, mutta hyvä kotihoito on ehdottomasti ihonhoidon perusta. Olen laiska, ja haluan ihonhoidon olevan nopeaa, helppoa, mutta tehokasta.
Puhdistusaineena käytän Ultra calming cleanseria ja Tri-active cleansea. Sen jälkeen kun Tri-active cleanse tuli markkinoille se on ollut lempi putsarini, koska se kuorii hiukan. Vanhenevalle iholle kuorinta on tärkein hoito. Silmämeikin poistan aina silmämeikin poistoaineella, Eye Make-Up Removerilla mikä on paras koskaan käyttämäni silmämeikin poistoaine. Puhdistusta täydentämään käytän Antioxidant Hydramistia.
Aamuisin käytän, vähintään joka toinen aamu, Daily resurfaceria joka on lievästi kuoriva ja kosteuttava tehotiiviste. Daily Resurfacer on ehdottomasti mieleisin tuotteeni Dermalogicalla, sitä käytän vuoden ympäri, lähes joka päivä. Silmänympärysvoiteena aamuisin käytän Total eye carea, ja yöksi laitan uutta Eye reversal complexia, joka on vaikuttanut todella paljon helposti turpoaviin luomiini.
Päivävoiteena, näin aurinkoisena aikana käytän Dynamic skin recoverya sk 30, joka on myös tosi kiva meikin alle. Yöksi laitan Extra Firming geelin joka on kiinteyttävä, ja kosteuttava ja sen päälle levitän Pure Night yövoiteen. Sekä Pure Night yövoiteeseen ja Dynamic skin recovery päivävoiteeseen sekoitan aina Extreme C jauheen. Se korjaa parhaiten UV säteilyn aiheuttamia haittoja.
Pidän UV säteilyä pahimpana haittana iholle. Itse vältän aurinkoa kuin ruttoa. Pysyn aina pois suorasta auringon paisteessa, en edes pidä voimakkaasta auringosta. Hoitotuotteilla pyrin kaikin tavoin vähentämään UV säteilyn haittoja.
Ihoni on todella kuiva, ja siten ohut ja helposti rypistyvä. Mari tekee minulle kasvohoidon noin kerran kuussa, mutta hyvä kotihoito on ehdottomasti ihonhoidon perusta. Olen laiska, ja haluan ihonhoidon olevan nopeaa, helppoa, mutta tehokasta.
Puhdistusaineena käytän Ultra calming cleanseria ja Tri-active cleansea. Sen jälkeen kun Tri-active cleanse tuli markkinoille se on ollut lempi putsarini, koska se kuorii hiukan. Vanhenevalle iholle kuorinta on tärkein hoito. Silmämeikin poistan aina silmämeikin poistoaineella, Eye Make-Up Removerilla mikä on paras koskaan käyttämäni silmämeikin poistoaine. Puhdistusta täydentämään käytän Antioxidant Hydramistia.
Aamuisin käytän, vähintään joka toinen aamu, Daily resurfaceria joka on lievästi kuoriva ja kosteuttava tehotiiviste. Daily Resurfacer on ehdottomasti mieleisin tuotteeni Dermalogicalla, sitä käytän vuoden ympäri, lähes joka päivä. Silmänympärysvoiteena aamuisin käytän Total eye carea, ja yöksi laitan uutta Eye reversal complexia, joka on vaikuttanut todella paljon helposti turpoaviin luomiini.
Päivävoiteena, näin aurinkoisena aikana käytän Dynamic skin recoverya sk 30, joka on myös tosi kiva meikin alle. Yöksi laitan Extra Firming geelin joka on kiinteyttävä, ja kosteuttava ja sen päälle levitän Pure Night yövoiteen. Sekä Pure Night yövoiteeseen ja Dynamic skin recovery päivävoiteeseen sekoitan aina Extreme C jauheen. Se korjaa parhaiten UV säteilyn aiheuttamia haittoja.
Pidän UV säteilyä pahimpana haittana iholle. Itse vältän aurinkoa kuin ruttoa. Pysyn aina pois suorasta auringon paisteessa, en edes pidä voimakkaasta auringosta. Hoitotuotteilla pyrin kaikin tavoin vähentämään UV säteilyn haittoja.
maanantai 16. toukokuuta 2011
Minihame ja säärikarvat
Suhtautuminen ihokarvoihin on muuttunut paljon viimeisen 50-vuoden aikana. Suomessa ihokarvojen jakautuminen hyväksyttyihin ja epätoivottaviin karvoihin on alkanut vasta 60-luvulla. Kulmakarvoja tosin alettiin muotoilemaan kaupunkilaisnaisten piirissä jo 30-luvulla.
Kainalokarvoja alettiin poistaa ajamalla ensimmäiseksi, ja nykyään on aivan itsestään selvää, että siisteyteen kuuluu ajetut kainalokarvat. Säärikarvat ovat edelleen ristiriitainen karvoitus suomalaisilla naisilla. Amerikassa olisi ihan törkeän epäsiistiä, jos säärikarvoja ei poisteta. Aikanaan suomalaistytöille, jotka lähtivät Amerikkaan vaihto-oppilaiksi, neuvottiin sääri-ja kainalokarvojen poistoa, etteivät he herättäisi negatiivista huomiota.
Nykyään sanoisin, että noin 30% yli viisikymppisistä naisista poistavat säärikarvoja. Kosmetologit tekevät karvojen poistoa vahaamalla. Ainakin meillä se on todella pieni osuus työstämme. Varmaan suurin osa naisista poistaa säärikarvansa ajamalla. Tämä on vaan aika työlästä, koska se pitää tehdä vähintään kerran viikossa. Itse olen aina poistanut säärikarvani lämminvahalla, ja silloin jälki pysyy hyvänä useita viikkoja.
Suosittelisin asiakkaille vahalla poistoa, mutta tärkeintä on, että säärrikarvat poistetaan jotenkin. On erittäin epäsiistiä, jos minihameisella naisella säärikarvat rehottaa. Muistan aina, mielestäni suorastaan groteskin näyn Mari Rantasilasta. Jossain TV-ohjelmassa muutama vuosi sitten, hän lauloi kauniissa, olkaimettomassa kesämekossa, ja käsiä liikutellessaan näkyi mahtavat, rehottavat kainalokarvat. Siinä kyllä katosi laulun kauneus, koska näky oli niin epämiellyttävä.
Kainalokarvoja alettiin poistaa ajamalla ensimmäiseksi, ja nykyään on aivan itsestään selvää, että siisteyteen kuuluu ajetut kainalokarvat. Säärikarvat ovat edelleen ristiriitainen karvoitus suomalaisilla naisilla. Amerikassa olisi ihan törkeän epäsiistiä, jos säärikarvoja ei poisteta. Aikanaan suomalaistytöille, jotka lähtivät Amerikkaan vaihto-oppilaiksi, neuvottiin sääri-ja kainalokarvojen poistoa, etteivät he herättäisi negatiivista huomiota.
Nykyään sanoisin, että noin 30% yli viisikymppisistä naisista poistavat säärikarvoja. Kosmetologit tekevät karvojen poistoa vahaamalla. Ainakin meillä se on todella pieni osuus työstämme. Varmaan suurin osa naisista poistaa säärikarvansa ajamalla. Tämä on vaan aika työlästä, koska se pitää tehdä vähintään kerran viikossa. Itse olen aina poistanut säärikarvani lämminvahalla, ja silloin jälki pysyy hyvänä useita viikkoja.
Suosittelisin asiakkaille vahalla poistoa, mutta tärkeintä on, että säärrikarvat poistetaan jotenkin. On erittäin epäsiistiä, jos minihameisella naisella säärikarvat rehottaa. Muistan aina, mielestäni suorastaan groteskin näyn Mari Rantasilasta. Jossain TV-ohjelmassa muutama vuosi sitten, hän lauloi kauniissa, olkaimettomassa kesämekossa, ja käsiä liikutellessaan näkyi mahtavat, rehottavat kainalokarvat. Siinä kyllä katosi laulun kauneus, koska näky oli niin epämiellyttävä.
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Ulkonäön merkitys maailmanhistoriassa
Olen taas innostunut lukemaan Venäjän historiaa ja varsinkin Romanovien vaiheita. Luin uudestaan Alma Virubovan kirjan jossa hän kertoo elämästään tsaaritar Aleksandran hovineitinä. Hämmästyttävää miten aika muuttaa lukukokemusta. Kun luin kirjan ensimmäisen kerran noin 20-vuotta sitten, se teki minuun syvän vaikutuksen. Nyt se vaikutti lähinnä naiviilta henkilöpalvonnalta.
Kirjassa oli paljon valokuvia, ja olen nykyään entistä enemmän kiinnostunut ihmisen ulkonäön suhteesta hänen persoonaansa. Tsaaritar oli yksi maailmanhistorian vaikutusvaltaisempia naisia, hän pystyi vaikuttamaan heikon puolisonsa Nikolai II:sen kautta miljoonien ihmisten elämään.
Häntä voisi pitää valokuvien perusteella klassisen kauniina naisena. Kuitenkin saan valokuvista vastenmielisen käsityksen hänestä ihmisenä. Alma Virubova vakuutti kirjassaan, miten hieno ihminen Aleksandra oli, hiukan ujo vaan. Minusta valokuvat kertoi kopeasta ja kylmästä naisesta, joka ei hymyillyt koskaan.
Nykypäivän median ja viestinnän aikoina, varmaan olisi kiinnitetty huomiota hänen esiintymiseensä kuvissa. Ammattilaiset olisivat auttaneet häntä luomaan hyvän kuvan itsestään lehdistössä. Satavuotta sitten näistä asioista ei vielä kunnolla tiedetty, ja tsaaritar parka sai rauhassa musertaa Romanovien valtaa epäempaattisella esiintymisellään. On vaikea sanoa kumpi hänestä on totuus, se mitä valokuvissa näen, vai se mitä hänet tunteneet sanovat.
Kuitenkin taas vakuutun siitä, että ihmisen ulkonäkö koostuu todella monesta asiasta. Se miltä ihminen näyttää, jää aina sen varjoon miltä ihminen vaikuttaa. Tämä taas tukee ajatustani siitä, että ihmisen luonne merkitsee ulkonäössä enemmän kuin se, että onko esimerkiksi nenä iso vai pieni.
Kirjassa oli paljon valokuvia, ja olen nykyään entistä enemmän kiinnostunut ihmisen ulkonäön suhteesta hänen persoonaansa. Tsaaritar oli yksi maailmanhistorian vaikutusvaltaisempia naisia, hän pystyi vaikuttamaan heikon puolisonsa Nikolai II:sen kautta miljoonien ihmisten elämään.
Häntä voisi pitää valokuvien perusteella klassisen kauniina naisena. Kuitenkin saan valokuvista vastenmielisen käsityksen hänestä ihmisenä. Alma Virubova vakuutti kirjassaan, miten hieno ihminen Aleksandra oli, hiukan ujo vaan. Minusta valokuvat kertoi kopeasta ja kylmästä naisesta, joka ei hymyillyt koskaan.
Nykypäivän median ja viestinnän aikoina, varmaan olisi kiinnitetty huomiota hänen esiintymiseensä kuvissa. Ammattilaiset olisivat auttaneet häntä luomaan hyvän kuvan itsestään lehdistössä. Satavuotta sitten näistä asioista ei vielä kunnolla tiedetty, ja tsaaritar parka sai rauhassa musertaa Romanovien valtaa epäempaattisella esiintymisellään. On vaikea sanoa kumpi hänestä on totuus, se mitä valokuvissa näen, vai se mitä hänet tunteneet sanovat.
Kuitenkin taas vakuutun siitä, että ihmisen ulkonäkö koostuu todella monesta asiasta. Se miltä ihminen näyttää, jää aina sen varjoon miltä ihminen vaikuttaa. Tämä taas tukee ajatustani siitä, että ihmisen luonne merkitsee ulkonäössä enemmän kuin se, että onko esimerkiksi nenä iso vai pieni.
perjantai 13. toukokuuta 2011
Suojaudu siitepölyltä
Kevät on ihanaa aikaa, mutta se tuo paljon ongelmia allergikoille. Jos iho on vähänkin herkkä, siitepöly ja katupöly on sietämätön rasite iholle.
Silloin kun kysymys on vaikeasta allergiasta tarvitaan tietenkin kortisoneja ja muita lääkkeitä. Heidän on parasta noudattaa lääkärinsä ohjeita. Kun kysymys on lievästä herkkyydestä ja ohuesta ihosta, silloin turvaudutaan kosmetologin apuun. Moni omakotiasuja alkaa keväisin haravoida, ja pöllyttää multaista nurmikkoa. Tämä multapölly rasittaa kaikkien ihoa. Se on kuin hiekkapuhallus iholle, lisättynä vielä homeitiöillä ja siitepölyillä.
Hyvin hoidettu iho kestää rasituksen aina paremmin kuin hoitamaton. Kasvohoito on parasta tehdä viimeistään keväällä. Oikein valitut hoitotuotteet auttaa myös paljon. Parasta mitä voin suositella on BARRIER REPAIR. Aivan ihana suojaava voide, joka sopii kaikille ihotyypeille. Voide levitetään kosteusvoiteen päälle aamulla, ja illalla. Se sulaa ihon rakenteeseen, ja jättää sileän suojaavan pinnan.
Tämän tyyppistä suojaavaa voidetta ei ole muilla kosmetiikkasarjoilla kuin Dermalogicalla. saamme paljon kehuja asiakkailtamme, jotka ensimmäistä kertaa kokeillee Barrier Repairia. Se on myös verkkokauppamme suosikkituote.
BARRIER REPAIR 40ml 62€
Silloin kun kysymys on vaikeasta allergiasta tarvitaan tietenkin kortisoneja ja muita lääkkeitä. Heidän on parasta noudattaa lääkärinsä ohjeita. Kun kysymys on lievästä herkkyydestä ja ohuesta ihosta, silloin turvaudutaan kosmetologin apuun. Moni omakotiasuja alkaa keväisin haravoida, ja pöllyttää multaista nurmikkoa. Tämä multapölly rasittaa kaikkien ihoa. Se on kuin hiekkapuhallus iholle, lisättynä vielä homeitiöillä ja siitepölyillä.
Hyvin hoidettu iho kestää rasituksen aina paremmin kuin hoitamaton. Kasvohoito on parasta tehdä viimeistään keväällä. Oikein valitut hoitotuotteet auttaa myös paljon. Parasta mitä voin suositella on BARRIER REPAIR. Aivan ihana suojaava voide, joka sopii kaikille ihotyypeille. Voide levitetään kosteusvoiteen päälle aamulla, ja illalla. Se sulaa ihon rakenteeseen, ja jättää sileän suojaavan pinnan.
Tämän tyyppistä suojaavaa voidetta ei ole muilla kosmetiikkasarjoilla kuin Dermalogicalla. saamme paljon kehuja asiakkailtamme, jotka ensimmäistä kertaa kokeillee Barrier Repairia. Se on myös verkkokauppamme suosikkituote.
BARRIER REPAIR 40ml 62€
torstai 12. toukokuuta 2011
Virheitä kauneuskirurgiassa
Olen nähnyt kauneuskirurgian saralta monenlaisia tapauksia, usein myös negatiivisia. Pahin kokemus kauneuskirurgiasta oli 1990-luvun alussa, ja sen tapauksen muistan lopun ikääni.
Olin Suomen kosmetologien yhdistyksen varapuheenjohtaja 1989-1994, ja vastasin kosmetologien koulutuspäivien järjestelyistä. Eräs helsinkiläinen lääkäri soitti minulle, ja tarjoutui pitämään luentopäivillämme esitelmän uudessta silmänympärysleikkauksesta. Olin ilahtunut, koska oli aika vaikeaa haalia luennoitsijoita kokoon. Kun luentoesitteemme ilmestyi minulle soitti helsinkiläinen plastiikkakirurgi, ja pyysi lupaa saada kollegoidensa kanssa osallistua tähän silmänympärysleikkausluennolle. Olin taas ilahtunut, että saimme myös laajempaa kuulijakuntaa.
Sitten kun varsinaisen luennon vuoro koitti, lääkäri, joka oli sisätautilääkäri, kertoi ja esitteli varsin perusteellisesti uutta lääkäriasemaa pääkaupunkiseudulla. Hän kertoi yksityiskohtaisesti diakuvien kanssa, miten tekee silmäluomileikkauksen. Kun luento oli ohi, paikalla olleista plastiikkakirurgeista yksi nousi ylös, esitteli itsensä, ja kertoi, että leikkaus oli tehty aivan päin mäntyä. Hän paheksui jyrkästi kollegaansa sisätautikirurgia, joka oli hypännyt oman osaamisalansa ylitse.
Plastiikkakirurgi selvitti meille hyvin seikkaperäisesti, missä leikkaus oli mennyt pieleen. Se esitys oli niin havainnollinen, että tyhmempikin ymmärsi ettei se ollut hyvä menetelmä. Tilanne oli todella epämiellyttävä juontajan eli minun kannalta. Se oli kuitenkin sellainen opetus, että tiedän plastiikkakirurgin ainoaksi oikeaksi ammattilaiseksi kauneuskirurgiassa.
Vuosien varrella olen nähnyt tämän tyyppisten silmänympärysleikkauksien tuloksia useinkin, ja yleensä silmälääkärien tekeminä. Suurin ongelma on ollut, ettei silmä mene normaalisti kiinni, kun luomea on leikelty väärin.
Olin Suomen kosmetologien yhdistyksen varapuheenjohtaja 1989-1994, ja vastasin kosmetologien koulutuspäivien järjestelyistä. Eräs helsinkiläinen lääkäri soitti minulle, ja tarjoutui pitämään luentopäivillämme esitelmän uudessta silmänympärysleikkauksesta. Olin ilahtunut, koska oli aika vaikeaa haalia luennoitsijoita kokoon. Kun luentoesitteemme ilmestyi minulle soitti helsinkiläinen plastiikkakirurgi, ja pyysi lupaa saada kollegoidensa kanssa osallistua tähän silmänympärysleikkausluennolle. Olin taas ilahtunut, että saimme myös laajempaa kuulijakuntaa.
Sitten kun varsinaisen luennon vuoro koitti, lääkäri, joka oli sisätautilääkäri, kertoi ja esitteli varsin perusteellisesti uutta lääkäriasemaa pääkaupunkiseudulla. Hän kertoi yksityiskohtaisesti diakuvien kanssa, miten tekee silmäluomileikkauksen. Kun luento oli ohi, paikalla olleista plastiikkakirurgeista yksi nousi ylös, esitteli itsensä, ja kertoi, että leikkaus oli tehty aivan päin mäntyä. Hän paheksui jyrkästi kollegaansa sisätautikirurgia, joka oli hypännyt oman osaamisalansa ylitse.
Plastiikkakirurgi selvitti meille hyvin seikkaperäisesti, missä leikkaus oli mennyt pieleen. Se esitys oli niin havainnollinen, että tyhmempikin ymmärsi ettei se ollut hyvä menetelmä. Tilanne oli todella epämiellyttävä juontajan eli minun kannalta. Se oli kuitenkin sellainen opetus, että tiedän plastiikkakirurgin ainoaksi oikeaksi ammattilaiseksi kauneuskirurgiassa.
Vuosien varrella olen nähnyt tämän tyyppisten silmänympärysleikkauksien tuloksia useinkin, ja yleensä silmälääkärien tekeminä. Suurin ongelma on ollut, ettei silmä mene normaalisti kiinni, kun luomea on leikelty väärin.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Silkkaa sovinismia
Olen ollut todella pettynyt ihmiseen, kun luin lehdistä Gustav Hägglundin puheista. Tarkoitan tätä lehtijuttua jossa hän oli sanonut inhoavansa lihavia naisia.
Kun olen koko työikäni ollut tekemisissä ihmisen ulkonäön kanssa, niin tärkein asia minkä olen oppinut on se, ettei ketään pidä arvostella ulkonäön perusteella. Ulkonäkö on täysin sivuseikka ihmisyydessä. Valitettavasti näyttää siltä, että ulkonäöstä tulee vaan vuosi vuodelta tärkeämpi asia. Arvomaailmaa muuttuu, varsinkin nuorisolla siihen suuntaan, että ulkonäön merkitys korostuu muiden asioiden kustannuksella.Todellisten ihmisimyyden arvojen merkitys hämärtyy, ja tilalle tulee teennäinen ulkonäön luoma muovimaailma.
Ihmettelen suuresti miten ikääntynyt puolustusvoimien komentaja voi olla niin pinnallinen ääliö, että arvostelee ihmistä ulkonäön perusteella. Ja vielä nostaa esiin sukupuolen merkityksen. Sen voin jotenkin tajuta, että vanhoillinen ajatusmaailma on sovinistisempi kuin nykymaailma, ja hän edustaa tätä vanhoillista käsitystä. Kuitenkin se, että hän ottaa kantaa naisen ulkonäköön, ja ilmeisesti asenteella, että naisen pitäisi viehättää miehen silmää, ja sen ei ole väliä miltä mies näyttää, saa minut raivostumaan.
Olen toivonut itse voivani edes hiukan vaikuttaa nykypäivän ulkonäkökeskeiseen ajatusmaailmaan. Olen yrittänyt oman ammattikuntani edustajana, tuoda esille näkemystä, että ulkonäköä kannattaa hoitaa, mutta se ei saa mennä liiallisuuksiin. Nyt kuitenkin tuntuu, että peli on jo menetetty. Jos epäterve arvomaailma on niin syvällä, että sen puolesta puhuu jo arvostettu, kenraali Gustav Hägglund, eipä taida minun puheillani olla paljon merkitystä.
Kun olen koko työikäni ollut tekemisissä ihmisen ulkonäön kanssa, niin tärkein asia minkä olen oppinut on se, ettei ketään pidä arvostella ulkonäön perusteella. Ulkonäkö on täysin sivuseikka ihmisyydessä. Valitettavasti näyttää siltä, että ulkonäöstä tulee vaan vuosi vuodelta tärkeämpi asia. Arvomaailmaa muuttuu, varsinkin nuorisolla siihen suuntaan, että ulkonäön merkitys korostuu muiden asioiden kustannuksella.Todellisten ihmisimyyden arvojen merkitys hämärtyy, ja tilalle tulee teennäinen ulkonäön luoma muovimaailma.
Ihmettelen suuresti miten ikääntynyt puolustusvoimien komentaja voi olla niin pinnallinen ääliö, että arvostelee ihmistä ulkonäön perusteella. Ja vielä nostaa esiin sukupuolen merkityksen. Sen voin jotenkin tajuta, että vanhoillinen ajatusmaailma on sovinistisempi kuin nykymaailma, ja hän edustaa tätä vanhoillista käsitystä. Kuitenkin se, että hän ottaa kantaa naisen ulkonäköön, ja ilmeisesti asenteella, että naisen pitäisi viehättää miehen silmää, ja sen ei ole väliä miltä mies näyttää, saa minut raivostumaan.
Olen toivonut itse voivani edes hiukan vaikuttaa nykypäivän ulkonäkökeskeiseen ajatusmaailmaan. Olen yrittänyt oman ammattikuntani edustajana, tuoda esille näkemystä, että ulkonäköä kannattaa hoitaa, mutta se ei saa mennä liiallisuuksiin. Nyt kuitenkin tuntuu, että peli on jo menetetty. Jos epäterve arvomaailma on niin syvällä, että sen puolesta puhuu jo arvostettu, kenraali Gustav Hägglund, eipä taida minun puheillani olla paljon merkitystä.
tiistai 10. toukokuuta 2011
Kansallisuus vaikuttaa kauneuskäsitykseen
Talven aikana kun olen muutaman kerran käynyt Balttian maissa, olen alkanut miettiä miten erilaisia asioita eri maissa pidetään kauniina.Nykyään olen sen huomannut myös omassa työssäni, koska meillekin aina välillä tulee venäläisiä tai virolaisia turisteja.
Käsitys kauniista ja edustavasta meikistä on meillä ja venäläisillä täysin erilainen. Myönnän suoraan, etten osaa meikata sillä tavoin, että se tyydyttäisi venäläistä naista. Se on kertakaikkiaan niin kaukana siitä värimaailmasta mitä minä, tai suurin osa asiakkaistani pitää kauniina. Jos teen venäläiselle asiakkaalle sellaisen meikin minkä tekisin tummatukkaiselle suomalaiselle, se olisi aivan liian pliisu, ja mitätön heidän mielestään. Toisaalta olen kuullut monelta asiakkaaltani, joka on ollut virolaisessa kauneushoitolassa meikissä, että se on ollut ihan kamalan räikeä ja suttuisen näköinen.
Vielä 1980-luvulla, entisen Neuvostoliiton aikaan, luulin, että nämä voimakkaat meikkivärit johtuvat siitä, että heillä ei ollut muuta.Onhan tietysti meikit parantuneet vuosien saatossa, sekä heillä, että meillä. Kuitenkin meikkien voimakkuus ero on säilynyt ennallaan.
Esimerkiksi huulipuna on paljon voimakkaampaa venäläisillä naisilla. Joskus tietenkin, suomalainen voi olla vähän liiankin varovainen huulipuna värin suhteen. Kuitenkaan en haluaisi tarjotakkaan omille asiakkailleni niitä räiskyvän punaisia, tai violetin värisiä punia mitä itänaapurissamme käytetään. Yleensähän he myös korostavat huuliaan rajaamalla ne reippaasti yli oman huulten rajan.
Nämä kaikki on kuitenkin kulttuurista riippuvia kauneuskäsityksiä. Heidän mielestään on kaunista eri asiat kuin meidän mielestä. Se ei myöskään tarkoita, että se olisi jotenkin huono asia. Ei ole olemassa mitään ainoaa oikeaa kauneuskäsitystä, vaan se vaihtuu monesta asiasta riippuen.
Käsitys kauniista ja edustavasta meikistä on meillä ja venäläisillä täysin erilainen. Myönnän suoraan, etten osaa meikata sillä tavoin, että se tyydyttäisi venäläistä naista. Se on kertakaikkiaan niin kaukana siitä värimaailmasta mitä minä, tai suurin osa asiakkaistani pitää kauniina. Jos teen venäläiselle asiakkaalle sellaisen meikin minkä tekisin tummatukkaiselle suomalaiselle, se olisi aivan liian pliisu, ja mitätön heidän mielestään. Toisaalta olen kuullut monelta asiakkaaltani, joka on ollut virolaisessa kauneushoitolassa meikissä, että se on ollut ihan kamalan räikeä ja suttuisen näköinen.
Vielä 1980-luvulla, entisen Neuvostoliiton aikaan, luulin, että nämä voimakkaat meikkivärit johtuvat siitä, että heillä ei ollut muuta.Onhan tietysti meikit parantuneet vuosien saatossa, sekä heillä, että meillä. Kuitenkin meikkien voimakkuus ero on säilynyt ennallaan.
Esimerkiksi huulipuna on paljon voimakkaampaa venäläisillä naisilla. Joskus tietenkin, suomalainen voi olla vähän liiankin varovainen huulipuna värin suhteen. Kuitenkaan en haluaisi tarjotakkaan omille asiakkailleni niitä räiskyvän punaisia, tai violetin värisiä punia mitä itänaapurissamme käytetään. Yleensähän he myös korostavat huuliaan rajaamalla ne reippaasti yli oman huulten rajan.
Nämä kaikki on kuitenkin kulttuurista riippuvia kauneuskäsityksiä. Heidän mielestään on kaunista eri asiat kuin meidän mielestä. Se ei myöskään tarkoita, että se olisi jotenkin huono asia. Ei ole olemassa mitään ainoaa oikeaa kauneuskäsitystä, vaan se vaihtuu monesta asiasta riippuen.
maanantai 9. toukokuuta 2011
Intohimona kirjoittaminen
Olen löytänyt aivan uuden harrastuksen tämän sosiaalisen median myötä. Olen vallan innostunut kirjoittamisesta, kun olen alkuun päässyt.
Aloitin tämän yritykseni blogin, ihan yrittäjän ajatuksella, että näin pystyn kertomaan hoitolani tarjoamista palveluista parhaiten. Kirjoittaminen on ollut aina minulle helppoa, ja olen siitä tykännyt. Koko ikäni olen kirjoittanut päiväkirjaa, vähän vaihtelevalla menestyksellä, joskus jatkuvasti, joskus pari kertaa vuodessa. Elämäni kriisi aikoina, kirjoittaminen on ollut henkireikäni, ja silloin päiväkirja on täyttynyt tiuhasti. Niitä on myös kiva lukea jälkikäteen. Päiväkirjasta huomaa selvästi, miten olen muuttunut, ja toivottavasti kehittynyt viimeisen 30-vuoden aikana.
Olen saanut valtavasti myönteistä palautetta tästä blogistani, ja myös uusia asiakkaita on meille tullut. Olen aivan ihastunut tähän nykypäivän mahdollisuuteen kertoa yrityksen asioita tuoreeltaan, ja vaihtaa aihetta tilanteen mukaan. Myös se on hienoa, että palutteen saa yhtä nopeasti. Parasta mitä yrittäjälle voi tapahtua, on saada asiakkailta palautetta heti, ja saada keskustelu yhteys omiin asiakkaisiinsa.
Tästä hyvästä kokemuksesta innostuneena avasin myös Hämeen Sanomiin blogin nimellä Yrittäjän ajatuksia. Olen myös katsellut esimerkiksi Oriveden Opiston sivuilta erilaisia kirjoittajakursseja. Lisää oppia, ja tietoa minun pitää saada. Nyt kirjoittamisessani into korvaa taidot.
Aloitin tämän yritykseni blogin, ihan yrittäjän ajatuksella, että näin pystyn kertomaan hoitolani tarjoamista palveluista parhaiten. Kirjoittaminen on ollut aina minulle helppoa, ja olen siitä tykännyt. Koko ikäni olen kirjoittanut päiväkirjaa, vähän vaihtelevalla menestyksellä, joskus jatkuvasti, joskus pari kertaa vuodessa. Elämäni kriisi aikoina, kirjoittaminen on ollut henkireikäni, ja silloin päiväkirja on täyttynyt tiuhasti. Niitä on myös kiva lukea jälkikäteen. Päiväkirjasta huomaa selvästi, miten olen muuttunut, ja toivottavasti kehittynyt viimeisen 30-vuoden aikana.
Olen saanut valtavasti myönteistä palautetta tästä blogistani, ja myös uusia asiakkaita on meille tullut. Olen aivan ihastunut tähän nykypäivän mahdollisuuteen kertoa yrityksen asioita tuoreeltaan, ja vaihtaa aihetta tilanteen mukaan. Myös se on hienoa, että palutteen saa yhtä nopeasti. Parasta mitä yrittäjälle voi tapahtua, on saada asiakkailta palautetta heti, ja saada keskustelu yhteys omiin asiakkaisiinsa.
Tästä hyvästä kokemuksesta innostuneena avasin myös Hämeen Sanomiin blogin nimellä Yrittäjän ajatuksia. Olen myös katsellut esimerkiksi Oriveden Opiston sivuilta erilaisia kirjoittajakursseja. Lisää oppia, ja tietoa minun pitää saada. Nyt kirjoittamisessani into korvaa taidot.
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Järki hoi!
Paljon puhutaan terveydenhoidossa tapahtuvissa kummallisuuksista. Tapahtuu hoitovirheitä, tai jonot ovat niin pitkiä, että potilas ehtii jo kuolemaan ennen hoitoon pääsyä. Omassa työssäni kohtasin sellaisen tapauksen, että ihmettelen onko terveyskeskuksissa aivan ammattitaidotonta väkeä.
Iäkäs mieshenkilö soitti meille, ja halusi varata aikaa vaimolleen mustapäiden poistoon. Hän selitti olevansa vaimonsa omaishoitaja, ja saaneensa puhelinnumeromme terveyskeskuksesta. He olivat käyteet sairaanhoitajan vastaanotolla, ja kaksi sairaanhoitajaa oli katsoneet ihoa, ja todenneet, että mustapää vaatii kosmetologin apua.
Hiukan ihmettelin asiaa, että millainen mustapää iäkkäällä ihmisellä oikein on. Annoin heille ajan, koska uskoin, että sairaanhoitaja oli ymmärtänyt mikä kuuluu kosmetologin työhön. Kun he saapuivat vastaanotolleni, tein kartoitusta perussairauksista , ja ilmeni, että rouvalla ol Marevan lääkitys. Silloin kun käytetään Marevania, verenvuoto riski on suuri, ja mitään
Iäkäs mieshenkilö soitti meille, ja halusi varata aikaa vaimolleen mustapäiden poistoon. Hän selitti olevansa vaimonsa omaishoitaja, ja saaneensa puhelinnumeromme terveyskeskuksesta. He olivat käyteet sairaanhoitajan vastaanotolla, ja kaksi sairaanhoitajaa oli katsoneet ihoa, ja todenneet, että mustapää vaatii kosmetologin apua.
Hiukan ihmettelin asiaa, että millainen mustapää iäkkäällä ihmisellä oikein on. Annoin heille ajan, koska uskoin, että sairaanhoitaja oli ymmärtänyt mikä kuuluu kosmetologin työhön. Kun he saapuivat vastaanotolleni, tein kartoitusta perussairauksista , ja ilmeni, että rouvalla ol Marevan lääkitys. Silloin kun käytetään Marevania, verenvuoto riski on suuri, ja mitään
lauantai 7. toukokuuta 2011
Voittaja kirjoittaa sodan historian
On joitakin asioita, mitkä ovat jääneet erityisesti mieleeni sotahistoria harrastuksessani. Yksi niistä on tapaus nimeltä Katynin joukkomurha. Syy siihen miksi se minua niin jäi vaivaamaan on se, että siihen liittyy yksi suurimmista valheista toisessa maailmansodassa. Ja tämä valhe paljastui vasta Neuvostoliiton hajottua, eli muistan sen hyvin. Oli järkyttävää huomata, että se historia mitä minulle oli opetettu olikin perustunut valheeseen.
Katynin metsässä Puolan ja Venäjän rajalla tapettiin noin 20,000 puolalaista, suurin osa oli älymystöä tai korkeita upseereita. Joukkomurha tapahtui 1940 ja haudat löydettiin 1943, kun Puola oli Saksan miehittämä. Punainen Risti tutki asiaa silloin, ja mukana oli myös suomalainen lääkäri. Neuvostoliitto väitti tekijäksi Natsi-Saksaa, ja se jäi viralliseksi totuudeksi. Hautojen tutkijat peloteltiin vaikenemaan, ja valhe eli lähes 50-vuotta.
Vasta 1990-luvulla Boris Jeltsin antoi Lech Walesalle oikeat tiedot tapahtumasta. Myös se vaikutti minuun, että joidenkin tutkimusten mukaan joukkomurha liittyisi suomalaisiin. Väitetään, että Neuvostoliiton oli pakko alkaa tyhjentämään leiriä, koska he tarvitsivat tilaa suomalaisille sotavangeille.
Tämä tapahtuma, joka on selvinnyt vasta omana aikanani, on tehnyt minut ennakkoluuloiseksi uskomaan mitään varmaa, vaikka se olisi historian kirjoissakin. Sodan historian kirjoittaa aina sodan voittaja.
Katynin metsässä Puolan ja Venäjän rajalla tapettiin noin 20,000 puolalaista, suurin osa oli älymystöä tai korkeita upseereita. Joukkomurha tapahtui 1940 ja haudat löydettiin 1943, kun Puola oli Saksan miehittämä. Punainen Risti tutki asiaa silloin, ja mukana oli myös suomalainen lääkäri. Neuvostoliitto väitti tekijäksi Natsi-Saksaa, ja se jäi viralliseksi totuudeksi. Hautojen tutkijat peloteltiin vaikenemaan, ja valhe eli lähes 50-vuotta.
Vasta 1990-luvulla Boris Jeltsin antoi Lech Walesalle oikeat tiedot tapahtumasta. Myös se vaikutti minuun, että joidenkin tutkimusten mukaan joukkomurha liittyisi suomalaisiin. Väitetään, että Neuvostoliiton oli pakko alkaa tyhjentämään leiriä, koska he tarvitsivat tilaa suomalaisille sotavangeille.
Tämä tapahtuma, joka on selvinnyt vasta omana aikanani, on tehnyt minut ennakkoluuloiseksi uskomaan mitään varmaa, vaikka se olisi historian kirjoissakin. Sodan historian kirjoittaa aina sodan voittaja.
perjantai 6. toukokuuta 2011
Rasvoittuvan ihon keväthoito
Jos .ihollasi on taipumus rasvoittua, niin kevät on se aika, kun ihonhoidossa pitää aktivoitua. Jos ihonhoidon laiminlyö näin rankan talven jälkeen, on kesällä ja viimeistään syksyllä kahta pahemmat ongelmat.
Talven aikana myös rasvaiselle iholle on kerääntynyt kuiva, ihohuokosia tukkiva kalvo. Tämä pitää ehdottomasti hoitaa pois, muuten alkaa finnejä ja tulehduksia syntyä. Kun lämmin ilma ja hiki alkaa lisätä ihon talineritystä, ja pinta on tukossa kuolleista solukoista, ihoon alkaa syntyä finnejä. Paras, ja ainoa konsti tilanteen hoitoon on kunnon puhdistava kasvohoito. Pelkällä kotikuorinnan tehostamisella tilannetta ei enään hoideta.
Neuvoisinkin varaamaan ajan ihonpuhdistukseen, paras mahdollinen olisi Täydellinen kasvohoito ( 1,5t 105 €), siinä aikuinen iho saisi monipuolisen hoidon. Täydellisessä kasvohoidossa tehdään kaikki mahdollinen mitä yhdellä kertaa voi tehdä.
Nuorelle iholle , tai miesten iholle, olisi sopivin Teinipuhdistus (1t, 66€). Siinä painotetaan ihon mekaanista puhdistusta, mutta hoito ei riitä yli 25-vuotiaan iholle.
Käy nettisivuilla http://www.kauneushoitolainkeri.fi/ katsomassa hoitohinnastoa ja varaa oma aikasi.
Talven aikana myös rasvaiselle iholle on kerääntynyt kuiva, ihohuokosia tukkiva kalvo. Tämä pitää ehdottomasti hoitaa pois, muuten alkaa finnejä ja tulehduksia syntyä. Kun lämmin ilma ja hiki alkaa lisätä ihon talineritystä, ja pinta on tukossa kuolleista solukoista, ihoon alkaa syntyä finnejä. Paras, ja ainoa konsti tilanteen hoitoon on kunnon puhdistava kasvohoito. Pelkällä kotikuorinnan tehostamisella tilannetta ei enään hoideta.
Neuvoisinkin varaamaan ajan ihonpuhdistukseen, paras mahdollinen olisi Täydellinen kasvohoito ( 1,5t 105 €), siinä aikuinen iho saisi monipuolisen hoidon. Täydellisessä kasvohoidossa tehdään kaikki mahdollinen mitä yhdellä kertaa voi tehdä.
Nuorelle iholle , tai miesten iholle, olisi sopivin Teinipuhdistus (1t, 66€). Siinä painotetaan ihon mekaanista puhdistusta, mutta hoito ei riitä yli 25-vuotiaan iholle.
Käy nettisivuilla http://www.kauneushoitolainkeri.fi/ katsomassa hoitohinnastoa ja varaa oma aikasi.
torstai 5. toukokuuta 2011
Iho ja ihottumat
Iho on elimistön osa ihan samalla tavoin kuin maksa, keuhkot tai verisuonet. Iho on myös ihmisen suurin elin, ja sillä on paljon tehtäviä. Iho on myös elin joka voi sairastaa kaikista eniten.
Ihosta voidaan tunnistaa noin tuhat eri ihosairautta. Yleensä ihotautilääkäri tunnistaa näistä noin 700 omien kokemustensa kautta, ja yleislääkäri noin 300. Voisin sanoa, että itse kokemukseni myötä tunnistan parisataa eri ihotautia. Kosmetologien koulutukseen kuuluu opiskella ihotautioppia enemmän kuin esimerkiksi sairaanhoito-oppilaitoksessa.
Itselleni erilaiset iho-ongelmat ovat hyvin kiinnostavia, johtuen ehkä siitä, että ihotautiopin opettajani oli lääkäri joka itse erikoistui ihotautioppiin. Hän oli niin motivoitunut meidän opettamiseen, että hän loi minuun pysyvän kipinän seurata ihotautipuolen tapahtumia.
Tämä ei tarkoita sitä, että kosmetologina hoitaisin jotain ihottumia, vaan sitä, että tunnistan ne, ja neuvon heti lääkäriin. On ehdottomasti selvää, että kosmetologi hoitaa ainostaan tervettä ihoa. Kuitenkin jos asiakkaalle on epäselvää mennäkkö iho-ongelmansa kanssa lääkärille, vai kosmetologille, niin ensin kannattaa kääntyä kosmetologin puoleen. Asiantunteva kosmetologi voi sitten neuvoa, jatkaako asiakas siitä ihotautilääkärille, vai riittääkö yleislääkäri. Myös monet lievät ihoärsytykset voivat hoitua jo kasvohoidossa, silloin kun kysymys ei ole varsinaisesta ihottumasta.
Ihosta voidaan tunnistaa noin tuhat eri ihosairautta. Yleensä ihotautilääkäri tunnistaa näistä noin 700 omien kokemustensa kautta, ja yleislääkäri noin 300. Voisin sanoa, että itse kokemukseni myötä tunnistan parisataa eri ihotautia. Kosmetologien koulutukseen kuuluu opiskella ihotautioppia enemmän kuin esimerkiksi sairaanhoito-oppilaitoksessa.
Itselleni erilaiset iho-ongelmat ovat hyvin kiinnostavia, johtuen ehkä siitä, että ihotautiopin opettajani oli lääkäri joka itse erikoistui ihotautioppiin. Hän oli niin motivoitunut meidän opettamiseen, että hän loi minuun pysyvän kipinän seurata ihotautipuolen tapahtumia.
Tämä ei tarkoita sitä, että kosmetologina hoitaisin jotain ihottumia, vaan sitä, että tunnistan ne, ja neuvon heti lääkäriin. On ehdottomasti selvää, että kosmetologi hoitaa ainostaan tervettä ihoa. Kuitenkin jos asiakkaalle on epäselvää mennäkkö iho-ongelmansa kanssa lääkärille, vai kosmetologille, niin ensin kannattaa kääntyä kosmetologin puoleen. Asiantunteva kosmetologi voi sitten neuvoa, jatkaako asiakas siitä ihotautilääkärille, vai riittääkö yleislääkäri. Myös monet lievät ihoärsytykset voivat hoitua jo kasvohoidossa, silloin kun kysymys ei ole varsinaisesta ihottumasta.
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Kuin sadevedellä pestyt
Vielä työvuosieni alussa, joskus 80-luvulla asiakkaat kertoivat huuhtelevansa hiuksensa tai kasvonsa sadevedellä aina kesäisen sateen jälkeen. Tällaisia neuvoja todella annettiin 1920-30-luvun naisten lehdissä. Ajatuksena oli, että sadevesi on jotenkin pehmeämpää kuin kaivovesi, ja tekee iholle hyvää.
Älkää vaan nykypäivänä erehtykö kokeilemaan samaa. Ei nyt varmaan ihan yhdestä kerrasta hiukset lähde, mutta ei se ainakaan hyvää tee. Tässäkin kohtaa maailma on täysin muuttunut, nykyään meillä sataa likavettä taivaalta.
Tuskin sadevesi ihan puhdasta oli 70-80 vuotta sitten, mutta nyt se sisältää ties mitä myrkkyjä. Liikenne päästöjen tuoma raskasmetallisaaste on jo tutkimuksissa todettu ärsyttävän ihoa. Näitä vaarallisia raskasmetalleja on sadevedessä paljon enemmän. Ja miettikää viime kevään Islannin tuhkapilviä, ja Venäjän metsäpalojen myrkkyjä, kaikki nämä tulee pikkuhiljaa sateen mukana alas.
Vielä en ole sentään kuullut, että sadetta tulisi varoa, niinkuin ilmansaasteita, iho ärsytysten takia. Tosin ei varmaan kaukana ole sekään aika. Kuitenkin näin kesänkin tullen on vaan parempi pitäytyä kraanavedessä sekä hiusten, että ihon hoidossa.
Älkää vaan nykypäivänä erehtykö kokeilemaan samaa. Ei nyt varmaan ihan yhdestä kerrasta hiukset lähde, mutta ei se ainakaan hyvää tee. Tässäkin kohtaa maailma on täysin muuttunut, nykyään meillä sataa likavettä taivaalta.
Tuskin sadevesi ihan puhdasta oli 70-80 vuotta sitten, mutta nyt se sisältää ties mitä myrkkyjä. Liikenne päästöjen tuoma raskasmetallisaaste on jo tutkimuksissa todettu ärsyttävän ihoa. Näitä vaarallisia raskasmetalleja on sadevedessä paljon enemmän. Ja miettikää viime kevään Islannin tuhkapilviä, ja Venäjän metsäpalojen myrkkyjä, kaikki nämä tulee pikkuhiljaa sateen mukana alas.
Vielä en ole sentään kuullut, että sadetta tulisi varoa, niinkuin ilmansaasteita, iho ärsytysten takia. Tosin ei varmaan kaukana ole sekään aika. Kuitenkin näin kesänkin tullen on vaan parempi pitäytyä kraanavedessä sekä hiusten, että ihon hoidossa.
tiistai 3. toukokuuta 2011
Äitienpäiväksi lahjakortti
Äitienpäivä ja joulu ovat ne ajankohdat jolloin lahjakortteja menee kaikista eniten. Lahjakorttien myynti on ollut aika tasaista viimeiset parikymmentä vuotta, mitään suurta lisääntymistä ei ole tapahtunut.
Itse pidän lahjakorttia johonkin hoitoon aivan verrattomana lahjana. Jos saisin itselleni lahjaa valita, niin se olisi hoitolahjakortti. Meillä lahjakortti ostoksilla käy hyvin paljon samat ihmiset. Monet miehet ovat jo kymmeniä vuosia käyneet ostamassa vaimolleen lahjakortin meiltä. Se on hienoa, koska se ainakin kertoo, että lahjansaaja on ollut tyytyväinen.
Lahjakorttiin ei ole pakko valita jotakin hoitoa, vaan sen voi kirjoittaa myös määrätylle rahasummalle. Toisaalta, jos on ostettu määrätty kasvohoito, ei ole pelkoa, että se menee väärin. Meillä jokainen hoito tehdään aina asiakkaan ihotyypin mukaan. Kaikki vaikuttavat aineet sekoitetaan vaan juuri sitä asiakasta varten.
Lähetämme myös lahjakortteja muille paikkakunnille, laitamme kirjeeseen laskun mukaan. Tai kortin voi ostaa verkkokaupastamme, ja maksaa suoraan pankkikortilla sinne. Ei ole siis mikään ongelma, jos lahjansaaja asuu Hämeenlinnassa, ja lahjan ostaja muulla paikkakunnalla.
Itse pidän lahjakorttia johonkin hoitoon aivan verrattomana lahjana. Jos saisin itselleni lahjaa valita, niin se olisi hoitolahjakortti. Meillä lahjakortti ostoksilla käy hyvin paljon samat ihmiset. Monet miehet ovat jo kymmeniä vuosia käyneet ostamassa vaimolleen lahjakortin meiltä. Se on hienoa, koska se ainakin kertoo, että lahjansaaja on ollut tyytyväinen.
Lahjakorttiin ei ole pakko valita jotakin hoitoa, vaan sen voi kirjoittaa myös määrätylle rahasummalle. Toisaalta, jos on ostettu määrätty kasvohoito, ei ole pelkoa, että se menee väärin. Meillä jokainen hoito tehdään aina asiakkaan ihotyypin mukaan. Kaikki vaikuttavat aineet sekoitetaan vaan juuri sitä asiakasta varten.
Lähetämme myös lahjakortteja muille paikkakunnille, laitamme kirjeeseen laskun mukaan. Tai kortin voi ostaa verkkokaupastamme, ja maksaa suoraan pankkikortilla sinne. Ei ole siis mikään ongelma, jos lahjansaaja asuu Hämeenlinnassa, ja lahjan ostaja muulla paikkakunnalla.
maanantai 2. toukokuuta 2011
Historiaa ja sotahistoriaa
Tässä blogissani olevat kirjoitukset, ovat kovasti herättäneet keskustelua sotahistoria harrastuksestani. Se on ilmeisesti sen verran tuntematon harrasteala ainakin naisille, että se herättää kysymyksiä. Kysymysten vuoksi olen itsekin joutunut miettimään harrastustani enemmän, ja etsinyt vastauksia kysymyksiin.
Ensinnäkin sotia on niin paljon, ettei ne mitenkään mahdu kaikki minun päähäni. Sen takia olen noin 10-vuotta sitten rajannut, että tutkin vain 1900-luvun sotia ja kriisejä. En juuri koskaan lue fiktiivisiä kirjoja sodasta, vaan aina elämänkertoja, tutkimuksia, tai väitöskirjoja. Olen mielessäni tehnyt listaa niistä kriisestä, minkä tutkimiseen olen pitemmäksi ajaksi juuttunut. Teen sen listan nyt tähän, jos se innostaisi muitakin.
Olen siis aloittanut intiaanisodista, Amerikan itsenäistymisestä , ja sisällissodasta. Siitä siirryin Korean sotaan, ja Indonesian tapahtumiin 1950-luvulla. Pitkään käytin aikaa Vietnamin sotaan ja Kamputseaan. Kamputsea ja punakhmerit on ollut yksi lempiaiheeni. Siitä siirryin Eurooppaan, ensin Unkarin kansannousu 1956 ja sitten Prahan kevät 1968. Myös Romanian tilanne 1980-luvun lopussa herätti kiinnostukseni. Israelin valtion syntyminen, ja yleensä Lähi-idän tilanne vei minulta monta vuotta.
Vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen siirtynyt tutkimaan maailmansotia ja niiden ympärillä olevia tapahtumia. Aloitin toisesta maailmansodasta ja Espanjan sisällissodasta, ja sitten vasta kiinnostuin ensimmäisestä maailmansodasta. Siitä jatkoin Suomen talvisotaan ja jatkosotaan. Myös Venäjän vallankumous ja suomalaisten Aunuksen sotaretki on ollut tutkimisen kohteena.
Tässä siis hyvin sekava luettelo, ja korostan, että vaikka aikaa olen harrastukseeni käyttänyt runsaasti tietomääräni on pieni. En missään tapauksessa ole asiantuntija missään aiheessa, enkä ollenkaan halukas kinaamaan asioista.Mitään muuta en harrastuksestani etsi, kuin löytämisen iloa, tunnetta siitä, että ymmärrän tämän kokonaisuuden.
Ensinnäkin sotia on niin paljon, ettei ne mitenkään mahdu kaikki minun päähäni. Sen takia olen noin 10-vuotta sitten rajannut, että tutkin vain 1900-luvun sotia ja kriisejä. En juuri koskaan lue fiktiivisiä kirjoja sodasta, vaan aina elämänkertoja, tutkimuksia, tai väitöskirjoja. Olen mielessäni tehnyt listaa niistä kriisestä, minkä tutkimiseen olen pitemmäksi ajaksi juuttunut. Teen sen listan nyt tähän, jos se innostaisi muitakin.
Olen siis aloittanut intiaanisodista, Amerikan itsenäistymisestä , ja sisällissodasta. Siitä siirryin Korean sotaan, ja Indonesian tapahtumiin 1950-luvulla. Pitkään käytin aikaa Vietnamin sotaan ja Kamputseaan. Kamputsea ja punakhmerit on ollut yksi lempiaiheeni. Siitä siirryin Eurooppaan, ensin Unkarin kansannousu 1956 ja sitten Prahan kevät 1968. Myös Romanian tilanne 1980-luvun lopussa herätti kiinnostukseni. Israelin valtion syntyminen, ja yleensä Lähi-idän tilanne vei minulta monta vuotta.
Vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen siirtynyt tutkimaan maailmansotia ja niiden ympärillä olevia tapahtumia. Aloitin toisesta maailmansodasta ja Espanjan sisällissodasta, ja sitten vasta kiinnostuin ensimmäisestä maailmansodasta. Siitä jatkoin Suomen talvisotaan ja jatkosotaan. Myös Venäjän vallankumous ja suomalaisten Aunuksen sotaretki on ollut tutkimisen kohteena.
Tässä siis hyvin sekava luettelo, ja korostan, että vaikka aikaa olen harrastukseeni käyttänyt runsaasti tietomääräni on pieni. En missään tapauksessa ole asiantuntija missään aiheessa, enkä ollenkaan halukas kinaamaan asioista.Mitään muuta en harrastuksestani etsi, kuin löytämisen iloa, tunnetta siitä, että ymmärrän tämän kokonaisuuden.
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Vallankumouksellinen silmänympärysvoide
Näin vappuna on hyvä hetki puhua vallankumouksesta ja silmänympärysongelmista. Vappu on perinteisesti vallankumousjuhla, ja joillakin saattaa vappuaamuna olla turvotusta silmänympärillä.
Dermalogica on lanseeranut uuden silmänympärysvoiteen Age reversal eye complex ( 15ml 78 €)nimeltään. Olemme Marin kanssa jo talven aikana testanneet sitä, ja voin sanoa etten ole koskaan käyttänyt niin tehokasta silmänympärysvoidetta. Aina kun Dermalogica lanseeraa uuden tuotteen, se on todella mullistava vaikutukseltaan, ja niin kävi tämänkin voiteen kanssa.
Tähän asti turvotukseen tarkoitetut silmänympärystuotteet ovat olleet suurelta osin ennalta ehkäiseviä. Nyt Dermalogican kehittämä kofeiini pohjainen tehoaine poistaa näkyvästi jo syntynyttä turvotusta. Pääraaka-aineena oleva retinoli on taas erinomainen poistamaan ikääntymisestä, ja kuivuudesta johtuvia ryppyjä. Tämä voide sopii erityisen hyvin suomalaisille, koska se ehkäisee kuivuudesta johtuvaa herkistymistä, ja silmänympärysten ärtymistä.
Suosittelen tätä voidetta kaikille yli 30-vuotiaille yökäyttöön. Päiväksi on hyvä käyttää Total eye care ( 15ml 61 €) silmänympärysvoidetta koska siinä on aurinkosuojakerroin 15.
Dermalogica on lanseeranut uuden silmänympärysvoiteen Age reversal eye complex ( 15ml 78 €)nimeltään. Olemme Marin kanssa jo talven aikana testanneet sitä, ja voin sanoa etten ole koskaan käyttänyt niin tehokasta silmänympärysvoidetta. Aina kun Dermalogica lanseeraa uuden tuotteen, se on todella mullistava vaikutukseltaan, ja niin kävi tämänkin voiteen kanssa.
Tähän asti turvotukseen tarkoitetut silmänympärystuotteet ovat olleet suurelta osin ennalta ehkäiseviä. Nyt Dermalogican kehittämä kofeiini pohjainen tehoaine poistaa näkyvästi jo syntynyttä turvotusta. Pääraaka-aineena oleva retinoli on taas erinomainen poistamaan ikääntymisestä, ja kuivuudesta johtuvia ryppyjä. Tämä voide sopii erityisen hyvin suomalaisille, koska se ehkäisee kuivuudesta johtuvaa herkistymistä, ja silmänympärysten ärtymistä.
Suosittelen tätä voidetta kaikille yli 30-vuotiaille yökäyttöön. Päiväksi on hyvä käyttää Total eye care ( 15ml 61 €) silmänympärysvoidetta koska siinä on aurinkosuojakerroin 15.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)