Purkkiarmeijan komentaja

 En ole pitkään aikaan löytänyt mitään uutta luettavaa sotahistoriasta ja olen tyytynyt lukemaan jo kerran luettua tai jo aikoja sitten ilmestyneitä kirjoja. Ilmeisesti minulla on niin kova tahti kirjojen kulutuksessa ettei kirjailijat kerkiä perässä:). Historiaan hukkunut Valoisat kesäyöt houkuttelevat lukemaan pidempään kuin pitäisikään, kun välillä kirjaan uppoutuu niin täysin. Olen ollut koko kesän tiiviisti työssä, mutta kuitenkin minulle on jäänyt aikaa lukemiselle enemmän kuin pitkään aikaan.  Talvemmalla minulla varmaan kuluu aikaa niin paljon iltakokouksiin tai webinaareihin, että lukuaikaa jää vähemmän. Pelkään välillä, että hukun kokonaan johonkin historian uumeniin, kun ajatukseni jumittuu ihan toiseen aikakauteen.  Menetän myös todellisuuden tajun siitä ettei kaikki ihmiset tiedä historiasta juuri mitään. Keväällä olin eräässä tilaisuudessa missä kahvipöytäkeskustelussa puhuttiin kesälomista ja tapahtumista. Minä hehkutin innoissani, että Hattulassa on luento...

 Kesäloma on monelle hyvä hetki paneutua kirjoihin joita ei ehkä työn ohessa ehdi tai jaksa lukea. Olen päättänyt kirjoittaa mahdollisimman paljon kirjoista ja lukemisesta, koska olen huolissani nuorison huonosta lukutaidosta ja lukuharrastuksen vähenemisestä.  Lukeminen on tärkeä osa elämääni Sanotaa, että ihminen joka harrastaa lukemista ei koskaan kärsi yksinäisyydestä. Tämä ehkä pätee minuunkin, koska olen ainoa lapsi, mutta en muista koskaan kaivanneeni enemmän kavereita. Olen ollut intohimoinen lukutoukka siitä lähtien, kun opin lukemaan. Onneksi puolisoni Jukka on samanlainen ja me kumpikin olemme viettäneet lapsuuttamme kirjastossa. Nykyisin, kun lukuharrastus on jo lähes harvinaista niin on ihana asia, että kotonani kirjojen merkitys on meille yhteinen asia.  Kirjat ovat myös suuressa osassa sotahistoriaharrastuksessani. Lähes kaikki tietoni olen kerännyt kirjoista, koska varsinkin 1980-90 luvuilla ei aiheesta ollut juurikaan dokumentteja tai luentoja. Nyt luenno...

 Kuuntelin viikonloppuna Ilmari Käihkön tietokirjaa 10 oppia  sodasta, ja olen ihan kirjan lumoissa. Voin sanoa sen olevan yksi parhaista tietokirjoista, mitä olen lukenut. Suosittelen kirjaa kaikille, joita vähänkin kiinnostaa sodan teoriat. Täyttä asiaa Kyllähän Ilmari Käihkö (synt.1983 Lahti) on tullut tutuksi Suomen kansalle heti Ukrainan sodan alettua. Hänen kiihkottomia ja asiallisia lausuntoja on kiva kuunnella ja niistä saa itselle ymmärrystä nykytilanteesta. En kuitenkaan tiennyt, miten hyvä kirjoittaja hän on ja tuo 10 oppia sodast a on loistava läpileikkaus sodasta. Tulen kuuntelemaan ja lukemaan tämän kirjan vielä moneen kertaan.  Kirja teki minuun siksikin suuren vaikutuksen, että se on sotateorian ja tutkimuksen näkökulma. Yleensähän luen sotahistorijoitsien tekemiä tietokirjoja, mutta tämä kirja on tehty ihan muusta näkökulmasta. Kirja on niin selkeä, että se on mielenkiintoinen näin harrastelijalle ja tavallisille kadun miehille ja naisille. En yhtään ih...

 Pyhät ja vapaapäivät ovat ihmisille lukemisen ja kirjoihin uppoutumisen aikaa. Olen suuresti huolissani, siitä miten lukuharrastus on jäänyt niin vähäiseksi, ettei juuri kukaan lapsi tai nuori enää uppoudu kirjoihin vapaa-aikanaan. Kirjat ovat tärkeitä En ole juurikaan lasten tai nuorten kanssa tekemisissä muulloin, kun työssäni nuorten ihonpuhdistusasiakkaiden kanssa. Nämä nuoret ketä tapaan on ihailtavan fiksuja ja paljon fiksumpia, kuin minä siinä iässä.  En tunne nuorten maailmaa, mutta seuraan sitä mediassa suurella mielenkiinnolla. Minua ihmetyttää tämä yhtälö, että minunlaiseni kirjahullut surevat, kun nuoret eivät harrasta lukemista ja urheiluihmiset kauhistelevat lasten liikkumattomuutta ja kuitenkin kuulen, että lapset harrastavat ihan hirveän paljon enemmän, kuin minun lapsuudessani. Mitä ihmettä ne sitten tekevät?  Kuulen koko ajan ympärilläni, miten vanhempien koko vapaa-aika menee suhaamiseen lasten eri harrastusten välillä. Heitä koko ajan kuljetetaan ympä...

 Joulu on minulle lukemisen ja kuuntelemisen aikaa niin kuin kaikki vapaapäivät. Tänä jouluna onkin ihan ruhtinaallisesti aikaa olla vaan ja lukea. Rakkaat kissammekin tykkäävät kovasti lukuhetkistä, kun saavat rauhassa löhötä mahan päällä. Kirjojen aiheet pysyvät samoina Joku voi päivitellä, että pitääkö minun aina lukea vaan samaa aihetta ja vastaus on, että kyllä pitää:). Syksyn aikana on tullut muutama hyvä tietokirja sota-aikojen tapahtumista. Paitsi tuo hyvyys on mielipidekysymys, enkä ollenkaan pidä kaikista mitä kriitikot kehuvat. Kuten Satu Rikkisen Pakolainen oli juuri tällainen kirja, josta olen erimieltä kriitikoiden kanssa. Pakolainen kertoo Aino Kallaksen elämän loppuvuosia, kun hän joutui perheensä kanssa lähtemään Virosta Ruotsiin pakoon Neuvostoliiton miehitystä.  Tätä kirjaa on kehuttu valtavasti ja joku mainitsi sen parhaaksi elämäkerraksi, mitä oli lukenut. Minä kuuntelin sen äänikirjana, eikä se tehnyt minuun muuta vaikutusta kuin sen, että pakolaisten ...

 Jo pitkään on iltapäivälehdissä ja muussa mediassa keskusteltu ranskalaisen Giselle Pelico`n tarinasta, joka on aivan järkyttävä. Gisellen mies huumasi häntä vuosikausia ja antoi hänet raiskattavaksi lukemattomille miehille yli viidentoistavuoden aikana.  Olenko naivi?  Gisele Pelico`n tyttären tarinasta on hiljattain tullut kirja Caroline Darian: Et ole enää isäni - Gisele Pelico`n tyttären tarina . Kirjassa tuli esiin ihan eri puolia, kuin tapauksesta kirjoitetuissa lehtijutuissa. Olen seurannut keväästä lähtien tätä oikeusjuttua, jonka Giselle Pelico halusi käydä julkisesti.  Arvostan kovasti tätä Giselle Pelico’n päätöstä tuoda oikeusjuttu julkiseksi ja antaa kasvot raiskauksen uhrille. Vielä nykyisinkin raiskauksen uhri voi kokea häpeää, vaikka ei olisi mitään syytä. Tämän julkisen oikeudenkäynnin tavoite oli, ettei uhrien pidä tuntea häpeää, vaan häpeää kuuluu aina tekijälle. Tapaus on järkyttänyt minua kovasti ja pistänyt taas miettimään ihmisen pahuutta. Ol...

 Historijoitsia Carlo Masala julkaisi hiljattain kirjan Jos Venäjä voittaa,  joka oli skenaario siitä, mitä tapahtuu Venäjän voittaessa Ukrainan sodan. Tämän valveutuneen arvauksen mukaan seuraavana kohteena olisi Viro. Ukrainan vaikea tilanne Kuuntelin myös Pekka Toverin ja Jaakko Puuperän kirjan Ukrainan sodasta, mikä oli erinomaisen tarkka läpileikkaus, mitä Ukrainan ja Venäjän välillä on tapahtunut. Ellei ole kovin innostunut sotahistoriasta, tuo kirja voi olla liian pikkutarkkaa tietoa aseistuksesta ja ryhmityksistä. Kirjassa on paljon numeroita ja luetteloita eri aseista, mikä voi joitakin pitkästyttää. Itse kuuntelin sitä moneen kertaan, koska tärkeää tietoa oli niin paljon.  Valitettavasti tämän kesän aikana minulle on tullut tunne, että Ukrainalle ei käy tässä sodassa hyvin. Jos joku tulitauko saadaan aikaan, Venäjä melko varmasti ei suostu luopumaan miehittämistään alueista. Miehitysvallan alla eläville ukrainalaisille tämä tietää elämää helvetissä, koska Ve...

 Viime aikoina olen lukenut tai kuunnellut lähinnä tietokirjoja, jotka valaisevat tämän hetken tapahtumia maailmassa. Nyt on jo ehtinyt ilmestyä useampiakin kirjoja, mitkä analysoivat Trumpin toimintaa ja sen vaikutuksia maailmaan. Tietoa Yhdysvalloista Yritän nyt perehtyä kunnolla Yhdysvaltoihin sen historiaan ja nykyhetken ja siksi luin Markku Henriksonin kirjan Tähtilipun maa Yhdysvaltain alueen historia. Siitä on hyvin pitkä aika, kun viimeksi perehdyin Yhdysvaltojen historiaan. Aloitin sotahistoriaharrastukseni Amerikan sisällissodasta ja itsenäistymistaisteluista ja siitä on jo aikaa yli puolivuosisataa. Siksi onkin jo aika päivittää tietoja ja tämä Markku Henriksonin kirja Tähtilipun maa on aivan erinomainen tietoteos Yhdysvalloista. Se on paksu kirja, mutta niin mielenkiintoinen ettei se mitenkään puuduttanut.  Luin häneltä vielä toisenkin kirjan Yhdysvaltojen idea mikä ilmestyi pari viikkoa sitten ja kertoo tämän hetkisestä tilanteesta ja Trumpin valtaan noususta. S...

Olen ollut historian ja sotahistorian lumoissa aivan pienestä pitäen eli siitä saakka, kun opin lukemaan. Äitini kannusti minua kirjojen pariin ja luin lapsena paljon hänelle ääneen. Kirjat olivat hyviä ystäviä ainoalle lapselle syrjäisessä pikkukylässä. Kaikki alkoi Aku Ankasta Voin sanoa, että kiinnostus historiaan alkoi Aku Ankasta ja siinä seikkailleesta Hiawatha intiaanista. Silloin sarjakuvissa valkonaamat jahtasivat punanahkoja, mutta nykyään niin ei saa enää sanoa. Aloittaessani oppikoulun 11-vuotiaana vietin kaikki iltapäivät kirjastossa odottamassa linja-autoa. Voin sanoa, että niinä vuosina luin lähes jatkuvasti kirjan per päivä.  Sarjakuvat ovat lapselle aina mieleisiä ja Aku Ankan lisäksi tykkäsin Lucky Lukesta, Asterixista ja Ahmed Ahneesta . Näissä kaikissa oli historiaa. Asterix sijoittui roomalaisten aikakauteen, Lucky Luke kertoi Amerikan villin lännen valloituksesta ja Ahmed Ahne kuului Lähi-Idän arabivaltioihin.  Hiawatha ja Lucky Luke saivat minut kiinno...

Viikonloput ovat minulle aina lukulomaa ja nyt juhannuksena on kolme vapaapäivää, niin voin uppoutua kirjoihin rauhassa. Kuuntelen aika paljon äänikirjoja, koska voin samalla puuhailla muuta tai tehdä jopa kotitöitäkin joskus. Historia on lempiaiheeni Olen viime viikkoina kuunnellut useampia kirjoja, jotka kertovat menneisyydestä ja toisen maailmansodan aikakaudesta. Yleensähän luen vain tietokirjoja, mutta nyt olen kelpuuttanut joukkoon fiktiivisiäkin tarinoita. Ehkä itsekin kaipaan välillä jotain kevyempää, kun joka tuutista tulee sotauutisia Ukrainasta tai Gazasta.  Olin kovin innostunut Ken Follett in  Vuosisata trilogiasta,  mikä on kolmiosainen fiktiivinen tarina viimeisen sadan vuoden tapahtumista Venäjällä, Englannissa, Saksassa ja USA:ssa. Kerroinkin tästä jo edellisessä kirjajutussani, mutta palaan tähän vielä, koska jäin koukkuun siihen tarinaan.  Tarina mukaili täysin oikeata historiaa ja suosittelen sitä lämpimästi niille, jotka haluavat kerrata historia...

 Olen tänä talvena saanut varsinaisen kirjakärpäsen ja jokainen liikenevä hetki menee lukemiseen tai kirjojen kuunteluun. Varmasti innostukseni osasyynä on myös se, että nyt ilmestyy todella paljon mielenkiintoisia tietokirjoja maailman tilanteesta. Äänikirjojakin oppii kuuntelemaan Moni asiakkaani sanoo, ettei halua kuunnella äänikirjoja, koska eivät pidä niitä ”oikeina kirjoina”. Monet epäilevät, että ajatus lähtee harhailemaan, ja kuunteleminen ei hyödytä mitään. Itse koen niin suurta intohimoa kirjoja kohtaan ja aina aikaa lukemiseen on liian vähän, joten opettelin kuuntelemaan äänikirjoja.  Aluksi minä kiinnitin ehkä liikakin huomiota lukijaan ja siksi aloitinkin hyvin pidetyistä lukijoista. Jukka Pitkänen, Erja Manto ja Krista Putkinen-Örn ovat lukijoita, joita voin suositella. Joskus kyllä käy niin, että lukija on yksinkertaisesti niin ärsyttävä, ettei kirjaa viitsi kuunnella. Nyt ilmestyy ihan viikottain uusia kirjoja, jotka analysoivat Ukrainan ja Venäjän sotaa tai m...

Olen ollut lapsesta asti lukutoukka ja kiinnostus kirjoihin on kantanut minua läpi elämän välillä hyvin stressaavissakin vaiheissa. Äänikirjat ja e-kirjat ovat lisänneet entisestään harrastustani ja nämä netissä olevat kirjakerhot ovat loistavia. Kevyttä jännitystä Pääasiassa luen tai kuuntelen tietokirjoja, enkä vieläkään ole päässyt kiinni kaunokirjallisuuteen, josta pidin kolmekymppisenä. Aloin jo pikkutyttönä lukemaan sotahistoriaan perustuvia kirjoja, kuten Margaret Mitchell in  Tuulen viemää, joka kertoo USA:n sisällissodasta.  Tietokirjojen rinnalla olen välillä innostunut dekkareista ja pohjoismaalaiset dekkarit ovat olleetk mieleisimpiä. Kotimaisia jännityskirjoja olen pitänyt hiukan lapsellisina, vaikka joskus luin kyllä kaikki Leena Lehtolaisen kirjat.  Tänä talvena olen alkanut pitämään vähemmän verisistä poliisitarinoista ja aivan ihana löytö on Anna Breitholtz Monsén in Lina Lanz -sarja. Siinä entinen poliisi Lina Lanz on päätynyt pitämään kissahotellia ja...

Välillä on ihan mahdotonta löytää hyvää luettavaa ja kuunneltavaa ja nykyisin jätän kirjan kesken, jos se tuntuu tympeältä. Nyt minulla oli dekkarikausi, mutta niidenkin suhteen olen hyvin valikoiva, enkä viitsi käyttää aikaani turhanpäiväisesti. Dekkareita Löysin ihan kuunneltavan dekkarisarjan, jota kirjoittaa Robert Galbraith , joka on salanimi J.K.Rowling ille. Hänhän nousi maailmanmaineeseen Harry Potter  -lastenkirjoilla ja kyllä nämä dekkaritkin ovat sujuvaa tekstiä ja osittain oveliakin.  Yleensä tykkään eniten pohjoismaalaisten kirjoittajien dekkareista, mutta nekin alkavat jo toistamaan itseään. Kotimaisia dekkaristeja en ole lukenut pariinkymmeneen vuoteen, koska ne ovat usein aika lapsellisia. Olen yrittänyt etsiä myös historiallisia dekkareita ja varsinkin sota-aikaan sijoittuvia, mutta nekin ovat aika naiiveja.  Ruotsalaisen Denise Rudberg in jännärit sota-ajan Ruotsista ja natsiyhteyksistä ovat hyvin kirjoitettuja ja niiden historia on paikkansa pitävää. Ni...