Olen aikaisemminkin ollut hyvin kiinnostunut Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta, mutta nyt tämä hyökkäys Ukrainaan innosti minua käymään kaikki taas uudestaan läpi. Yksi asia nousi esiin viimeisen sadanviidenkymmenen vuoden ajalta ja se oli valheellisuus.
Stalin ja Putin
Historian harrastukseni yhtenä tärkeänä osana ovat ihmisoikeudet ja niitä seurasin jo 1970-luvulta lähtien. Tärkeä esikuvani on aina ollut neuvostoliittolainen ydinfyysikko Andrei Saharov, joka eli vuosia sisäisessä karkoituksessa ja häntä ”hoidettiin”myös mielisairaalassa mielipiteittensä vuoksi. Varmaan moni muukin ikäiseni muistaa Andrei Saharovin sitkeän taistelun ihmisoikeuksien puolesta mikä oli jatkuva uutisten aihe ollessani parikymppinen.
Miettiessäni tätä Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ihmettelin kovasti, miksi Putin teki samat virheet kuin Stalin aikanaan hyökätessään Suomeen. Stalinin hyökkäyksessä 1939 tapahtui Neuvostoliiton totaalinen epäonnistuminen tiedustelutoiminnassa. Lähes käsittämätöntä on, että Stalinilla oli täysin väärä luulo Suomen kansan mielialoista.
Stalin luuli, että suomalaiset ottavat heidät vastaan pelastajina ja kääntyvät innoissaan heidän kommunistiseen politiikkaansa. Neuvostoliitossa uskottiin, että Suomen työläiset näkivät nälkää ja olivat heti valmiita hyväksymään Stalinin asettaman Terijoen hallituksen. Hyökkäävälle armeijalle olikin suuri järkytys, kun tilanne olikin ihan toinen ja suomalaiset yhteisrintamassa puolustautuivat Neuvostoliittoa vastaan. Nyt Putin teki saman virheen ja aliarvioi Ukrainan vastarinnan ja myös sen, että koko Eurooppa ja läntinen maailma tuomitsee hänen hyökkäyksensä.
Kummankin miehen Stalinin ja Putinin kohdalla on ilmeisesti sama syy, miksi he olivat väärässä luulossa. Kukaan heidän lähellään ei uskaltanut kertoa heille todellista tilannetta. Neuvostoliiton aikana erilaiset johtajat eivät uskaltaneet puhua totta vallitsevista olosuhteista, vaan valehtelivat sen kuin kerkesivät oman organisaationsa saavutuksista päästäkseen johtajan suosioon.
Tästä on hyvä kuvaus Sofi Oksasen kirjassa Stalinin lehmät. Jokainen kolhoositila joutui vuosittain ilmoittamaan kuinka monta lehmää tilaan kuului. Hyvä kolhoosi oli sellainen, missä lehmiä oli paljon ja määrä kasvoi vuosittain. Tämän takia kolhoosien johtajat käskivät laskemaan lehmiksi myös lampaat ja vuohet.
Ilmeisesti tätä toimintatapaa on ollut mahdoton kitkeä pois nykypäivän Venäjältäkään ja nyt Putinille selviää, ettei hänen armeijansa ollutkaan niin hyvässä voimassa, kuin hän luuli. Mielestäni tässä hyökkäyksessä näkyy selvästi se, ettei Venäjän armeijan huolto toimi ja miehistön koulutus on puutteellista. Koen, että olen itsekin luottanut sumutukseen ja luulin Venäjän olevan huomattavasti paremmin varustautunut ja realistinen hyökkäyksessään. Tietysti on suuri onni Ukrainalle ja koko vapaalle maailmalle, ettei Venäjän armeija ollutkaan niin mahtava kuin luultiin.
Harhaluuloille on pitkät perinteet
Minun mielestäni Venäjällä on pitkät perinteet vääriin uskomuksiin ja harhakäsityksiin. Jo tsaarin aikana ja varsinkin Nikolai II ollessa tsaari, todellisuus oli hukassa. Nikolai II meni naimisiin keisarinna Aleksandran kanssa, joka oli saksalainen, mutta Englannissa kuningatar Viktorian hovissa kasvanut Viktorian tyttärentytär. Aleksandra oli saanut hyvin puritaanisen ja kapea-alaisen kasvatuksen, joka oli hyvin tyypillistä hänen aikakautensa ylhäisönaiselle.
Ylhäisö joka maassa ja varsinkin Venäjällä eli täysin erossa tavallisesta kansasta, eikä heillä ollut mitään käsitystä työtä tekevän väestön köyhyydestä ja ongelmista. Keisarinna Aleksandralla oli vielä vähemmän tietoa, miten suuressa kurjuudessa venäläiset elivät ja hän vaikutti miehensä tsaari Nikolai II päätöksiin hyvin paljon. Aleksandra oli myös vakuuttunut, että hänen miehensä oli saanut tsaarin valtuudet suoraan jumalalta. Ilmeisesti koko perhe eli harhaluulossa, ettei vallankumous ollut edes mahdollinen, kun jumala itse oikeutti tsaarin vallassa olon.
Jo tsaarin aikana sananvapaus oli nolla ja pienestäkin tsaarin arvostelusta vankilan ovi kolahti, eikä kuolemanrangaistuskaan ollut tuntematon asia. Juuri näitäkin asioita vastaan kansa Leninin johdolla kapinoi ja lopulta Venäjä muuttui Neuvostoliitoksi.
Stalinin aikana propaganda otti vallan ja totuus oli pois suljettu käsite. Näennäisesti Neuvostoliitossa oli lain mukaan sananvapaus, painovapaus, mielipidevapaus, oikeus mielenosoituksiin ja henkilökohtaiseen loukkaamattomuuteen. Tämä kaikki oli vain sanahelinää, mutta ulkovallat siihen uskoivat ja moni suomalainen ja amerikansuomalainenkin lähti rakentamaan tätä työläisen paratiisia luullesaan tämän propagandan olevan totta. Samanaikaisesti Ukrainassa oli täysin keinotekoinen nälänhätä, johon kuoli miljoonia ihmisiä, mutta tämäkin pystyttiin pimittämään täysin, eikä kukaan Moskovassa tai Leningradissa tiennyt siitä mitään. Vasta Neuvostoliiton hajottua tämä Stalinin aiheuttama katastrofi tuli ilmi ja siitä sai puhua, mutta puhuminen loppui lyhyeen, kun Putin otti vallan.
Stalinin vainot 1936-1939 ovat ihan oma lukunsa valehtelun ja harhautuksen voimasta. Stalin sai koko Neuvostoliiton johdon uskomaan, että oli olemassa lukematon määrä kansanvihollisia, ulkomaiden agentteja ja tihutyöntekijöitä, jotka piti tappaa. Muutamassa vuodessa tuomittiin kuolemaan kymmeniä tuhansia syyttömiä ihmisiä, joilta saatiin tunnustukset kiduttamalla ja painostamalla. Noin pari miljoonaa ihmistä tuomittiin Gulakiin eli vankileireille. Jälkikäteen puhuttiin näytösoikeudenkäynneistä ja tuntuu ihan kummalliselta, että koko oikeuslaitos lähti tähän näytelmään mukaan. Oppineet lakimiehet aivopestiin uskomaan Stalinin harhoihin ja sillä perusteella aiheutettiin suurta tuskaa ja menetystä omalle kansalle. Kaikki leikki päivästä toiseen olevansa mukana oikeuden mukaisessa ja rehellisessä oikeudenkäynnissä, mutta jokainen kuitenkin sisimmässään tiesi kaiken olevan näytelmää. Minusta on käsittämätöntä, että koulutetut ihmiset saatiin toimimaan marionettinukkeina, eikä kukaan uskaltanut nousta vastarintaan.
Viime vuosina Putin on rakentanut oman harhamaailmaansa ja esimerkiksi muuttanut historian kirjoitusta mieleisekseen. Pari vuotta sitten Pietarin museoista tuli väite, että Mainilan laukaukset ammuttiin sittenkin Suomen puolelta. Stalinin vainojen uhrien hautausmaan Sandormohista löytänyt historioitsija Juri Dmitrijev sai ilmeisen tekaistun vankilatuomion, että hautojen kunnollinen tutkiminen loppuisi. Nyt Putin väittää, että haudat kuuluvatkin punaupseereille, jotka suomalaiset ovat ampuneet miehittäessään aluetta. Tämä Suomen talvisodan ja jatkosodan historia on Putinin päässä muotoutunut ihan uuteen uskoon.
Venäjällä on Putinin aikana murhattu lukuisia toisinajattelijoita ja toimittajia ja vielä useampi on joutunut vankilaan tekaistusta rikoksesta. Omatkin silmäni aukeavat vasta nyt, kun ymmärrän millainen kehitys Venäjällä on Putinin aikana vallinnut. Nyt ihmisoikeusjärjestö Memorial on saanut lopetustuomion, eikä ole enää juuri ketään, joka uskaltaa puolustaa totuuden puhujia. Hiljattain Venäjä allekirjoitti lain, joka kieltää puhumasta totta Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. On täysin käsittämätöntä, että nykyisen internetin aikakaudella pystytään pitämään miljoonakansa tietämättömänä todellisuudesta. Tietysti tästä on niin pitkät perinteet ja moneen kertaan kokeillut opit, että se näyttää sujuvan nykypäivänäkin.
