Nyt on alkanut jo viides vuosi, kun Euroopassa on menossa verinen sotatila. Mitään toivoa sodan loppumisesta ei näy, vaan kaksi hampaisiin asti aseistettua armeijaa jauhaa toisiaan ja maaperää veriseksi muusiksi. Mitä ominaisuuksia valtiomies tarkitsee? Olen hyvin usein miettinyt harrastukseni parissa, miten jostain politiikosta tulee ikimuistettava sankari ja joku toinen ihan hyvä tyyppi unohtuu maailman historiassa tyystin. Hyvin paljon on kiinni sattumasta, eikä niinkään jonkun ihmisen ylivoimaisesta pätevyydestä. Pysähdyn usein miettimään, kun näen Volodymyr Zelenskyin uutissa, että miten ihmeessä hän kestää sitä painetta ja työmäärää, minkä alaiseksi hän on lähes sattumalta joutunut. Tuskin kukaan Ukrainan ulkopuolella luotti siihen, että Zelenskyin hallinto kestää sen paineen mitä sotatila tuo. Itse pidän yhtenä vuosisadan kovimpina päätöksenä, että hän ei lähtenyt maasta pois johtamaan pakolaishallitusta, vaan jäi kansansa rinnalle tekemään työtä maansa hyväksi...
Olette varmaan huomanneet, että olen taas jäänyt jumiin harrastukseeni ja siihen vaiheeseen, kun suomalaisia meni rajan ylitse Neuvostoliittoon vuosina 1918-1962. Kävimme viime viikolla katsomassa teatterin Muistopäivä ja se jätti aiheen pyörimään sielussani. Sisällisodan punaiset lähtivät ensimmäisinä Kun Suomi itsenäistyi Venäjästä 6.12-17 alkoi heti tammikuussa rakentumaan sisällissota valkoisen Suomen ja punakaartin välillä. Punakaarti jäi alakynteen heikomman aseistuksen takia ja puutteellisen sodan johdon myötä. Sodan loppupuolella punaisista koottu kansanvaltuuskunta päätti suunnata Neuvostoliittoon turvaan. He olivat varmoja, että valkoiset olisivat heidät teloittaneet kiinni saatuaan. Se oli minulle uusi juttu, että kansanvaltuuskunnan johtomiehillä olikin mukana iso osa Suomen Pankin valuuttavarantoa. Tämä selitti minulle sen miksi noin 10.000 punasotilasta perheineen otettiin ystävällisesti Neuvostoliittoon ja työtä järjestyi heti Kremlistä. Suomesta lähteny...