Ihmiselle tapahtuu elämän varrella kaikenlaista jotka voi sillä hetkellä nolottaa, mutta myöhemmin niitä voi pitää vitsinä. Tiedän, että tv:ssä on sarjoja missä julkkikset kertovat elämänsä noloimmista tilanteista ja siksi ajattelin kertoa omistani. Romattiset sotamuseot Olen kuulunut parikymmentä vuotta Suomen Sotahistorialliseen Seuraan joka järjestää monenlaisia luentoja ja matkoja jotka liittyvät sotahistoriaan. Luen aina innoissani seuran sähköistä jäsenkirjeitä ja katson mitä uutta on tiedossa. Kymmenisen vuotta sitten Sotahistorian Seuran sihteeri oli etunimeltään Jukka niin kuin miehenikin ja tämä sihteeri oli työssä Maanpuolustuskorkeakoulussa. Luin taas kerran jäsenkirjettä ja olin ihan täpinöissäni, kun siinä kerrottiin seuran tulevasta matkasta Pariisiin ja Normandiaan. Välitin heti jäsenkirjeen sähköpostila miehelleni Jukalle ja kirjoitin aika imelän kirjeen, että lähdetkö romanttiseen Pariisiin tutkimaan kanssani sotamuseoita ja siitä oli kaikkea muutakin...
Kirjat ovat olleet tärkein harrastukseni siitä lähtien, kun opin lukemaan. Varmaankin noin 10-12-vuotiaana keksin, että pidän eniten sotakirjoista. Aloitin tämän sotahistoria harrastukseni Amerikan itsenäistymissodasta ja intiaanisodista. Luen vain tietokirjoja Aika harva minut tunteva tietää todellisuudessa, miten sotahistoriaa harrastetaan, tai miten minä sitä harrastan. En ole yhtään kiinnostunut mistään sotaromaaneista kuten Onni Palasteen, Reino Lehväslaihon tai Mauri Ahtosalom kirjoista. Kaikki kunnia heille ja varsinkin näille kirjailijoille jotka ovat itse kokeneet sodan. En ole koskaan avannutkaan yhtään sotaromaania ja tuskin koskaan avaankaan. En siis ole kiinnostunut sodan jännityksestä vaan haluan tietää siitä faktat. Olen nyt viime aikoina saanut ystävällisiltä ihmisiltä näitä vanhoja kirjoja jotka he itse olisivat laittaneet roskiin. Valitettavasti ne menee minullakin roskiin, koska olen kiinnostunut niin kapeasti vain määrätyistä kirjoista. Tietysti on ...