Olen ihan täpinöissäni, kun ilmeni, että serkkuni oli löytänyt meidän mummulan vintiltä laatikon missä oli sodan aikaisia postikortteja. Se tuntui kuin viestiltä 80-vuoden takaa ja olen niitä innoissani tarkasti tutkinut.
Yli miljardi postilähetystä!
Se on ollut ihan huikea määrä miten paljon postilähetyksiä kulki talvi-ja jatkosodan aikana. Parhaimmillaan tai ehkä pahimmillaan rintamalla oli 400.000-500.000 sotilasta jotka kaikki piti yhteyttä kotiväkeensä.
Rintamalla olevat saivat alennuksen postimaksuista ja heille myytiin omia postikortteja joita sai ostaa edullisemmin kanttiineista. Jos ajattelen pientä sukuani niin mummuni lähetti rintamalle kortteja ja kirjeitä miehelleen ja kahdelle veljelleen ja langolleen. He taas lähettävät postia omille perheilleen ja sisaruksilleen joten pienikin suku työllisti postin jakelua reippaasti. Tilastojen mukaan jokainen sotilas lähetti 2-3 postitusta viikossa.
En ole aikaisemmin perehtynyt kunnolla tähän kenttäpostiliikenteeseen joten tämän hetken tietoni on vielä kovin pinnallisia. Suurin ihmettelyni aihe oli miten postilaitos selvisi tuosta postimäärästä vai auttoiko puolustusvoimat tai jokin muu virallinen taho tätä työtä. Posti piti vielä sensuroida ettei mitään salaista tietoa levinnyt kirjoitusten mukana.
Sitäkin ihmettelen miten sellainen määrä postia löytyi oikealle sotilaalle. Mummuni korteissa papalle oli vain hänen nimensä ja 1kkp 2204. Postikortin päiväysleimasta ja siitä, että tiesin hänen joukko-osastonsa niin pystyin päättelemään missä päin rintamaa hän silloin oli.
Terveiset täältä jostain
Yleensä kerrotaan, että sotilaat laittoivat kirjeisiin Terveiset täältä jostain. Pappani oli laittanut kirjeen alkuun Kirjoitan täältä. Se oli ihan hellyttävää, että monessa papan lähettämässä kortissa nimi oli pikkuneiti Sirkka eli siis äitini joka nyt täytti 85v.
Sitten löytyi kortit vuoden 1944 alusta, että pappani oli kirjoittanut, että Sirkka pitää viedä lääkäriin, jos yskä jatkuu. Parin pävän päästä mummuni oli vastannut, että olimme lääkärissä ja ilmoitan nyt heti Sirkan yskän olevan vain tavallista lenssua. Näinkin vakavat asiat kulki hitaasti kirjeiden ja korttien avulla joten voi vaan ihmetellä mitenkähän nykyihminen kestäisi tällaisen hitauden viesteissä.
Nyt, kun nuo kortit löytyi toivomme, että löytyisi enemmänkin tai vielä kirjeitäkin. Aikaisemmin arvelimme, että mummuni oli polttanut kaikki, koska ei halunut jättää jälkipolville papan ja hänen kirjeen vaihtoaan.
Minulle tämä oli iso asia, kun olen koko kesän selvittänyt pappani sotapolkua. Olen kirjoittamassa erääseen lehteen Janakkalan miesten sotapolusta ja olen hakenut tietoja siitä missä pappani oli milloinkin ollut. Pappanihan oli siitä onnekas, että hän haavoittui vain lievästi ja oli hoidettavana vain kuusiviikkoa ja muun ajan etulinjan JSP:ssä (joukkosidontapaikka) lääkintämiehenä.
Kommentit
Lähetä kommentti