Muistisairaus on koko perheen sairaus

 Puhun lähes päivittäin vakioasiakkaiden kanssa vanhusten hoidosta ja muistisairauksista. Monella on muistisairaita lähipiirissään tai he hoitavat iäkkäitä vanhempiaan ja yrittävät selviytyä tästä terveydenhuollon viidakosta jossa joka asiaa jonotetaan.

Muistisairaus on salakavala

Oma kokemukseni isäni muistisairaudesta oli minulle erittäin ahdistava ja mieltä rasittava vaihe omassa elämässäni. Isäni muistisairaus alkoi vähintäänkin 7-8 vuotta aikaisemmin kuin varsinainen diagnoosi tuli. Siinä vaiheessa minulla ei ollut tietoa, että muistisairaus tai alzheimerin tauti voi ilmetä niin monella tavalla. 

Vasta paljon myöhemmin selvisi isäni pään kuvista, että hänellä oli ollut noin kymmenen vuoden aikana kolme aivoinfarktia, joita ei oltu muuten huomattu, mutta niiden tekemät tuhot alkoivat vaikuttaa heti muuttamalla persoonaa. Isäni ei koskaan kärsinyt varsinaisesta muistamattomuudesta, eikä hän koskaan kokenut olevansa sairas. 

Ensimmäinen vaihe oli, kun isäni oli noin seitsemänkymppinen ja me olimme olleet talvilomamatkalla. Tuon parin viikon talviloman jälkeen meitä oli vastassa täysin eri mies kuin mitä hän lähtiessä oli. Se oli minulle käsittämätöntä ja hänen omasta mielestään mikään ei ollut vialla ja äitini ilmeisesti torjui kaikki ajatukset sairaudesta, eikä myöntänyt, että isäni persoona oli muuttunut. 

Isästäni tuli synkkämielinen, puhumaton ja koin hänen kyttäävän kaikkia minun ja mieheni tekemisiä. Naurava, iloinen verbaalikko oli kadonnut ja tilalle tuli ihminen joka syytti minua jostain, ja minä en ymmärtänyt mistä.

Joku muu olisi varmaan vähentänyt kohtaamisia, mutta minulle se ei käynyt, kun asuimme paritalossa. Näin jälkikäteen ymmärrän, että isälläni oli harhoja siitä, että minä vien hänen rahojaan, enkä osaa hoitaa kauneushoitolaani ja olen laiska ja välinpitämätön. 

Tässä oli aika paljon samoja käsityksiä mitä maalaistalon vanhalla isännällä yleensäkin on, kun ei enää itse oikein ymmärrä maailman menoa. Hankaluutena oli myös yhteisviljelymme ja yhteiset koneet. Minä pelkäsin ettei hän enää osannut tehdä oikeita valintoja viljelysten suhteen. Hän taas syytti miestäni huonosti tehdystä kynnöstä tms. ja minua siitä, etten tee hoitolassa tarpeeksi töitä, enkä auta maatilan töissä. 

Tilanne oli hyvin tulehtunut ja laihduin parissa kuukaudessa 6-7 kiloa, kun tuo epätietoisuus ja syytettynä olo kuormitti niin paljon minua. Isäni sai minut tuntemaan jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että en tee tarpeeksi pitkiä työpäiviä hoitolassa, vaan laiskottelin turhan panttina. 

Sitten välillä tuli tilanne, että hän oli ihan hermona, miksi en tule töistä ajoissa ja minua pommitettiin

 puheluilla ja tekstareilla, että pitää tulla pian kotiin. Kaikki hänen kanssa kommunikointi oli epäloogista ja syyllistävää. Yhtenä päivänä hän moitti laiskuuttani, seuraavana päivänä ihmetteli, miksen tule aikaisemmin työstä kotiin ja kolmantena päivänä hän kielsi mitään tuollaista tehneensäkään.

Vainoharhat ajaa perheet sietokyvyn rajoille

Onneksi olen ollut aina hyvin itsenäinen ihminen ja minulla oli pitkiä vaiheita, kun olin 30-50-vuotias, etten juurikaan tavannut vanhempiani. Olimme myös täysin erityylisiä ihmisiä ja vanhempani eivät koskaan ymmärtäneet, että he voisivat tarvita minun ja mieheni apua. Se oli heille aina ylimielisen naurun aihe. Itse ja mieheni olimme taas sen verran sitoutuneita perheeseemme, että pyrimme hoitamaan heidät mahdollisuuksien mukaan ja auttamaan kaikessa.

Harvoin mikään sairaalassa käyntireissu kirvoitti kiitoksia, vaan sitä pidettiin vitsinä, kun olin halunnut olla lääkärissä mukana. Tässä kohtaa oli varmaan onni, ettei minulle ole sisaruksia, joille isäni olisi voinut kertoa noista syytöksistä, että vein hänen rahojaan, koska sen olisi joku voinut hyvinkin uskoa. Se olisi sekoittanut soppaa entisestään ja kaikkien välit olisi rikkoutuneet.

Aina, kun vaadin selityksiä noille vihjailuille, että käyn hänen pankkitilillään hän oli ihan ihmeissään, ettei hän ole koskaan sellaista luullut. Olin tilanteesta tosi kuormittunut, kun en tiennyt miksi minua syytetään ja mistä syytetään ja välillä kuitenkin väitettiin, että minä kuvittelin syytökset. 

Onneksi minulla on läheinen ja hyvä terapeutti, joka kannusti jaksamaan ja rauhoitteli, että eiköhän asiat selkene. Hän myös epäili isälläni olevan jotain aivoverenkierto-ongelmia tämän omituisen käytöksen takana. 

Nyt kun nuo vaiheet on ohitse ja isäni on mananmajoilla voi sanoa, että nuo vuodet olivat minulle äärimmäisen raskaita. Jos olisin tiennyt, että hänellä on noita aivojen tuhoja ollut olisin ymmärtänyt, että nuo harhaiset epäluulot minua kohtaan oli sairauden aiheuttamia.  Vielä nytkin minun on vaikea antaa anteeksi nuo vuosia kestäneet ilkeydet ja moitteet, vaikka nyt osaan jo arvioida niiden kuuluneen sairauden kuvaan. 

Sitten vasta sairauden loppuvaiheessa harhat ja epäluulot olivat niin voimakkaita, että jopa äitinikin ymmärsi ne harhoiksi. Silloin varastamissyytökset kohdistui kehenkä tahansa, joka hänen mieleen juolahti.

 

Omalla kohdallani oli äärimmäisen tärkeää, että puhuin asiantuntijoiden kanssa tilanteista, etten ihan nääntynyt ja väsynyt turhaan. Vuosia kestäneen syytösten ja vähättelyn ja halveksunnan kohteena oleminen oli hyvin raskasta ja onneksi tosiaan hain apua terapiasta, että kestin nuo paineet. 

Varmaan menee vielä vuosia, että pystyn unohtamaan nuo viimeiset vaikeat vuodet ja voin iloita niistä vuosista, kun isäni oli mieleltään terve.

Kosmetologisi Inkeri

⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 24.6-30.6.

2025.

Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.

Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä