Nyt,, kun kirjoittelin Janakkala Seuran lehteem lapsuudestani niin mieleeni tuli myös muita menneisyyden tapahtumia. Yksi ikimuistoinen kokemus oli 1980-luvulla matka Neuvostoliittoon ja Leningradiin.
%20(39).png)
Ahdistava kokemus
Kokonaisuutena tuo viikonloppureissu itänaapuriimme oli suorastaan ahdistava ja järkyttävä kokemus. Toisaalta oli hyvä, että edes kerran näin ja koin millainen totalitäärinen valtio on. Sellaista ei voi edes kuvitella ellei ole sitä itse nähnyt.
Menimme junalla Lahdesta Leningradiin ja Viipurin kohdalla oli lyhyt pysähdys. Jo junassa sai esimakua Neuvostoliiton meiningistä. Kaikki korut ja rahat piti kirjata erilliselle kaavakkeelle ja Viipurissa rajavartiat tai tullimiehet tulivat tutkimaan junan.
Juna seisoi Viipurin asemalla sen aikaa, kun kaikki tutkittiin perusteellisesti. Junan istuimetkin irroitettiin ja seinät ja lattia tarkastettiin ettei siellä vaan ole mitään ylimääräistä. Käsilaukut ja rahapussit pengottiin eikä miehillä ollut hymyn häivettäkään kasvoillaan.
Erityisen tarkkaa oli ettemme vie mennessäme suomalaisia lehtiä tai raamattuja. Neuvostoliiton kansan piti pysyä tietämättömänä muun maailman tapahtumista ihan niin kuin nytkin on Venäjällä. Raamattujen vieminen oli suuri rikos, koska kommunismissa ei hyväksytty kirkollisia asioita.
Ei ollut mitään syötävää
Karmein kokemus oli ettei koko kolmen päivän matkalla ollut mitään kunnollista syötävää. Suomesta ei saanut viedä mukanaan edes yhtä banaania tai vesipulloa. Hotellissa oli kyllä aamiainen ja illallinen, mutta kaikki vaikutti niin karseilta, ettei tehnyt mieli syödä yhtään mitään.
Aamupalalla oli paksuja mustia leivän siivuja joiden kanssa oli läskin paloja ja silliä. Yritin syödä keitetyn kananmunan, kun ajattelin ettei sitä sentään pystytä pilaamaan. Se kananmuna maistui kuvottavalta kalan ja sillin makuiselta. Ilmeisesti kanoja oli syötetty jollain kalaseoksella.
Illallisella oli jotain kaalisotkua ja harmaata klimppistä kastiketta. Pullovettäkään ei pystynyt juomaan, kun siinä uiskenteli jotain hiutaleita ja haivenia. Ilmeisesti se oli suoraan otettu Nevasta. Ainoa mitkä maistuivat normaalilta oli samppanja ja votka ja ymmärrän kyllä miksi suomalaiset olivat niin juovuksissa, kun mitään muuta ei voinut juoda:).
Mistään kaupasta ei voinut ostaa syötävää, kun ne olivat ihan tyhjiä. Pikkukaupoissa oli kaikki hyllyt ja tiskit tyhjiä ja myyjät vaan seisoskelivat helmitaulujen vieressä. Sekin oli silmiä avaava kokemus ettei mitään kassakoneita ollut vaan kaikki laskettiin helmitauluilla.
Leningradin suurin tavaratalo kaikui tyhjyyttään eikä mitään ostettavaa ollut. Ihmiset olivat meidän kimpussa ja he olisivat ostaneet vaatteet meidän päältä. Katukuva oli ihan lohduton, kun mitään mainosvaloja ei ollut eikä paljon katuvalojakaan. Kadut olivat kuoppaisia hiekkateitä ja ihmiset kulkivat suorastaan rääsyissä.
Järkyttävintä oli lasten vanhanaikaiset ja risaiset vaatteet. Lapsilla oli samanlaiset vaatteet, kun isälläni oli valokuvassa mikä oli otettu 1939. Naisten tukkamuoti ja meikit olivat hirveitä ja kauniskin tyttö näytti vanhalta ilotytöltä niissä vetimissä.
Jälkikäteen, kun Neuvostoliitto oli hajonnut uutisoitiin, että Leningradin alueella oli 1980-luvulla ruokapula eikä esimerkiksi lihaa tai voita ollut myynnissä moneen vuoteen.
Sellainen oli siis suuri ja mahtava Neuvostoliitto.
Kosmetologisi Inkeri
Hoitoihin voit varata ajan:
Tekstiviestillä: 050 586 0310
Sähköpostilla: info@kauneushoitolainkeri.fi
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua
5.5-11.5.2026
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Muistan ne pullossa uiskennelleet hiutaleet ja haivenet erittäin hyvin. Mielenkiintoista oli, että hotellihuoneen puhelin soi monta kertaa. Tulkitsin niin, että tsekattiin, onko huone tyhjä, jotta sen voisi tulla tutkimaan. Matkoillani Leningrad onkin ainoa paikka, jossa minulta jotain on varastettu. Tosin ne länsioluet eivät jääneet harmittamaan.
VastaaPoistaMuualta itäblokista sen verran, että Tsekkoslovakian rajan ylitykset olivat suorastaan pelottavia. Prahan kevään jälkeen maa oli laitettu sellaiseen kuriin, joka kohdistui myös maan läpi pysähtymärttä junalla matkustaviin (vuonna 1981). Junan ikkunat peitettiin. Passintarkastaja melkein repi passini rintapussukasta.
Sen sijaan Unkarissa oli toinen meininki samalla reissulla. Itävallasta kun saapui Unkariin, iloiset tarjoilivat toivat lasilliset unkarilaista viiniä. Unkarissa oli tosi hyvää ruokaa - ja tosi edullisesti opiskelijabudjettiin sopivasti. Sen sijaan Puolassa ruokaa ei ollut helppoa löytää. Krakovassa löytyi kermamunkkeja muuten tyhjästä kaupasta. Oululaisen jälkiuunileipä ja sardiinipurkki matkustivat rinkassa läpi Puolan, Itävallan ja Unkarin ja taas Puolan. Se syötiin Silesia-laivalla matkalla Gdanskista Helsinkiin. Maistui todella ihanalta.
Meni vähän ohi mutta oli terveellistä nähdä, miten itäblokissa silloin elettiin - vaikkakin vain matkailijan .silmin.
Leena