Olin aivan ihanassa paikassa viime keskiviikkona. Hattulan Tyrvännön Vesannon kartanossa oli sotahistorialuento, minkä aiheena oli Hattulan asekätkijät. Minähän olen aina suuresti kunnioittanut näitä miehiä, jotka toteuttivat asekätkennän.
Isänmaan puolesta
Tuo Vesannon kartano oli kauniissa maalaismaisemassa ja itse luento oli vanhassa isossa kivinavetassa. Olimme ensimmäistä kertaa siellä ja menimme hyvissä ajoin. Vähän epäilin oliko siellä montaakan henkeä varsinkin, kun paikka oli aika syrjäinen.
Pihaan päästyämme oli jo yksi parkkipaikka kokonaan täynnä ja perässämme tuli jono autoja. Epäilin myös, että paikalla olisi pelkästään miehiä ja siksi otin Jukan esiliinaksi mukaan. Sitten huomasin, että muutkin oli pariskunnittain enkä ollut paikalla ainoa nainen, niin kuin välillä olen ollut. Porukan ikärakenne oli kyllä vanhemmasta päästä ja Jukka oli varmaan nuorin paikalla olija:). Koko navetta oli viimeistä tuolia myöten täynnä ja kuulijoita oli ainakin viisikymmentä.
Tämä aihe oli siksi niin mielenkiintoinen, että siinä kerrottiin Hämeenlinnan alueen tapahtumista ”vaaran vuosina” 1944-1947.
Ajatus aseiden hajavarastoinnista tuli Päämajassa toimineelta operatiivisen osaston päällikkö Usko Haahdelta. Hän kertoi mietteensä esimiehelleen Valo Nihtilälle joka ymmärsi heti, että näin pitää Suomen varautua. Valo Nihtilä vei suunnitelman kenraali Airolle joka kertoi sen Mannerheimille ja operaatio päätettiin toteuttaa.
Suomi ja Neuvostoliitto oli tehnyt rauhan 19.9-44 ja sen ehdot olivat Suomelle järkyttävät. Ellei ehtoja toteutettu niin kuin Neuvostoliitto ja Stalin käski uhattiin heti miehityksellä. Suomeen tuli liittoutuneiden Valvontakomisio joka valvoi, että Neuvostoliiton etuja toteutettiin.
Päämajassa haluttiin varustautua tuota miehitystä varten ja päätettiin hajasijoittaa aseita, räjähteitä, sissimuonaa ja viestintävälineitä piiloon pitkin Suomea. Tarkoitus oli piilottaa aseet noin 35.000 miehelle. Operaatio toteutettiin hyvin piilossa ja vain muutamat ihmiset maakunnissa ja puolustusvoimissa tiesi siitä. Käsky tästä toiminnasta tuli Valo Nihtilän nimissä eikä Päämajaa sekoitettu siihen sen enempää.
Pääasiassa aseet jaettiin vanhojen suojeluskuntapiirien mukaan ja siinä toimineille ihmisille. Hattulassakin kätkijät olivat itse olleet sodassa ja kuuluneet suojeluskuntaan. He olivat maalaistalojen isäntiä, jotka yrittivät keksiä kätköpaikkoja navetoihin, ulkorakennuksiin, metsään ja pelto-ojiin.
Asekätkentä paljastui
Nuo asekätköt saatiin tehtyä, mutta seuraavana vuonna 1945 päätettiin ne purkaa ja palauttaa aseet puolustusvoimille, koska tilanne Neuvostoliiton kanssa oli rauhallisempi. Kätköjä ei kuitenkaan ehditty purkaa, kun eräs mukana ollut päättikin kertoa siitä Valvontakomisiolle.
Siitä alkoi suuri ajojahti ja osa epäillyistä vangittiin heti. Esimerkiksi Usko Haahti, Valo Nihtilä ja kenraali Airo olivat tutkintavankeudessa lähes kaksi vuotta ennen kuin oikeudenkäynnit selvisi. Asekätkijöitä koko Suomessa oli noin 5000-10.000 ja ehkä noin puolet heistä saatiin kiinni.
Noin 1500 ihmistä sai vankeusrangaistuksen jotka oli 3-18 kuukautta. Suurin osa oli ollut tutkintavankeudessa 6-12 kk ja tämä aika katsottiin jo vankeusajaksi. He joutuivat myös maksamaan korvauksia valtiolle puuttuvista aseista. Monen vankeudessa olleen perheet jäivät vaikeaan tilanteeseen, kun perheen elättäjä oli vangittuna monta kuukautta. Osa asekätkijöistä lähti pakoon Ruotsiin ja yritti siellä päästä uuden elämän alkuun.
Se oli minulle uusi tieto, että suomalaiset liikemiehet ja isot yritykset keräsivät rahaa millä nuo korvaukset aseista maksettiin ja avustettiin kätkentään osallistujen perheitä. Samoin myös näillä varoilla autettiin maasta muuttaneita elämään pakolaisina. Tämä oli hieno panos suomalaiselta liike-elämältä.
Asekätkentäaika jäi lyhyeksi, mutta se kuitenkin teki tehtävänsä. Stalin ymmärsi ettei Suomella ole aikomustakaan antautua miehitettäväksi vaan meillä oltiin valmiina sissisotaan. Tästä Neuvostoliitossa ymmärrettiin, että Suomen maasto puolsi sissisodan käyntiä ja kansa oli valmis taistelemaan vapauden puolesta joten miehitys ei helposti onnistuisi. He eivät halunneet lähteä tähän tilanteeseen ja Suomi sai pitää itsenäisyytensä.
Tästä asekätkennästä ei saanut puhua kuin vasta Neuvostoliiton hajottua 1991. Muistan itsekin, että 80-luvulla siitä oli huhuja ja aikalaiset sen tiesivät, mutta meille nuoremmalle polvelle asiaa ei juurikaan selvitetty. Itse en muista, että koulun historiatunneilla 1970-luvulla olisi koskaan puhuttu asekätkennästä.
Osa näistä kätköistä jäi aikanaan purkamatta ja niitä löydetään edelleen. Itse asekätkijät ovat jo kuolleet ja moni vei tiedot mennessään hautaan.
Hauskinta tuolla Vesannossa oli, että törmäsin siellä heti kissaan ja tietysti tein tuttavuutta. Talon väki kertoi, että kissan nimi oli Vintiö. Se oli kuulemma pentuna kiipeillyt verhoja pitkin ja tehnyt kaikenlaista pahaa ja oli siksi ristitty Vintiöksi.
Me taas kerrottiin meidän Valtsusta joka on ristitty Valo Nihtilän mukaan. Tämä on minulta kunnianosoitus oikealle Valo Nihtilälle, että hänellä on kissakaima.
Kosmetologisi Inkeri
Hoitoihin voit varata ajan:
Tekstiviestillä: 050 586 0310
Sähköpostilla: info@kauneushoitolainkeri.fi
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua
21.-27.7.2026
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Kommentit
Lähetä kommentti