Monissa elämän ohjeissa neuvotaan, että ei pidä työntää haaveita kaukaiseen tulevaisuuteen vaan toteuttaa ne heti. Allekirjoitan kyllä tämän neuvon, koska mistään ei voi tietää, koska haaveiden toteuttaminen tuleekin mahdottomaksi.
Sotahistoriaa Venäjällä
Minua itseäni on jäänyt harmittamaan, etten ajoissa kiertänyt Venäjällä tutustumassa heidän sotahistoriamuseoihinsa. Toisen maailmansodan aikaisia taisteluita on kunnioitettu mittavalla määrällä museoita eri puolilla Venäjää.
Minulla oli suunnitelma, että aloitan käymään Venäjällä 2021, kun tulee kahdeksankymmentävuotta Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon. Se suunnitelma vesittyi, koska silloin oli korona-aika eikä paljon matkusteltu.
Koronan jälkeen alkoi sotatila Ukrainan ja Venäjän välillä ja matkustus itänaapuriin loppui kokonaan. Nyt näyttää siltä, että tuskin minun aikana välit Venäjään niin paljon parantuu, että sinne viitsii turistina lähteä. Tietysti minua harmittaa myös, että jäi näkemättä Venäjän monet taideaarteet ja upeat tsaarin aikaiset kaupungit.
Olen käynyt kerran Leningradissa 1980-luvulla ja olen tyytyväinen, että koin sen totalitäärisen valtion kurimukset, kun junassa aivan kaikki tarkastettiin ja miliisejä oli joka paikassa. Kiovan matka oli myös suunnitelmissani, koska haluan nähdä ”Äiti Venäjän” muistomerkin omin silmin.
Kiovassa oli myös Euroopan parhaana pidetty holokaustimuseo ja suunnittelin myös sen näkemistä. Nyt museoa ei enää ole, koska siihen osui täsmäpommi heti ensimmäisinä päivinä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Suomen Karjala
Olin myös haaveillut siitä, että olisin päässyt paikkoihin mitkä oli entistä Suomea. Suunnittelin etukäteen, että olisin tehnyt sotahistoria matkan Viipuriin heinäkuussa 2024, tuli kahdeksankymmentävuotta Viipurin menetyksestä. Sinnekään tuskin kovin äkkiä pääsee ja en tiedä haluaisinko edes mennä.
Suomen Sotahistoria Seura teki paljon mielenkiintoisia matkoja rajan taakse suomalaisten taistelupaikoille. Ne olivat kuitenkin aika kalliita ja aina siihen aikaan, kun en voinut olla työstä pois. Suunnittelin, että menisin Sotahistoria Seuran matkalle jota vetäisi historioitsija/ kansanedustaja Teemu Keskisarja. Siitäkin mielipiteeni on muuttunut ja sattuneesta syystä ihailuni Teemu Keskisarjaa kohtaan on hiipunut.
Muistan, että minulla oli kerran aikomus mennä Sotahistoria Seuran matkalle maaliskuussa, kun talvisodan rauha tuli voimaan. Kohteena oli Syväri jossa pappani oli koko asemasotavaiheen 1942-1944. Silloin näin niin elävän unen, että muistan sen vielä näin parinkymmenenvuoden jälkeeni.
Uniini tuli pappani joka kielsi minua menemästä Syvärille talvella lumen ja pakkasen aikoihin. Hän sanoi, että riittää, kun hän siellä paleli ei sinne enää minun pidä lähteä. Sitten hän kauhisteli ettei minulla ole edes sellaisia vaatteita ja kenkiä, että pärjäisin talvikelillä Syvärillä. Pappa kielsi ettei sinne pidä korkokengissä lähteä itseään palelluttamssn.
Uni oli niin elävä, että aloin itsekin ajatella ettei ehkä kannata mennä talvella näille sotahistoriaretkille. Pappani oli myös oikeassa ettei minulla ollut kunnollisia vaatteita eräretkelle ja pidin parempana unohtaa koko jutun.
Kosmetologisi Inkeri
Hoitoihin voit varata ajan:
Tekstiviestillä: 050 586 0310
Sähköpostilla: info@kauneushoitolainkeri.fi
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua
21.-27.7.2026
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Kommentit
Lähetä kommentti