Minulla on tuttavissa ja vakioasiakkaista muutama joiden juuret ovat Inkerinmaalla Venäjällä. Minua kiinnostaa kovasti miten heidän perheensä ovat päätyneet Suomeen, mutta harvalla on siitä oikeastaan mitään tietoa.
Inkeriläisten etninen puhdistus
Inkeriläiset ovat suomalaisten jälkeläisiä jotka muuttivat Venäjälle 1600-luvulla. Inkerinmaa on Pietarin ympärillä eli Neuvostoliiton aikaisen Leningradin. Inkeriläiset olivat säilyttäneet suomenkielen, luterilaisen uskonnon, työteliäisyyden ja opin halun.
Inkeriläisten keskuudessa jo 1900-luvun alussa lukutaito oli paljon yleisempää kuin muualla Venäjällä. Inkerissä oli useita suomenkielisiä kouluja, omia sanomalehtiä ja muutenkin kulttuuri oli suomalaista. Inkeriläisiä oli 1900-luvun alussa noin 140.000-160.000 ja nykyisin heitä on Venäjällä alle 20.000.
Suurin osa inkeriläisistä oli maanviljelijöitä ja tästä oikeastaan lähti heidän etninen puhdistus.
Neuvostoliitossa oli kaikki yksityinen omaisuus kiellettyä ja maatilat piti kollektivisoida yhteisomistukseen eli kolhooseiksi. Talonpoikia nimitettiin kulakeiksi ja he olivat Stalinin aikaan kansanvihollisia ja Inkerinmaan yhteisö alkoi hajoamaan 1929-1933. Jo siinä vaiheessa Stalin määräsi kulakit siirrettäväksi Siperia vankileirille ja heidän omaisuus meni valtiolle. Suomenkieliset koulut suljettiin ja suomen kielen käyttö kiellettiin. Luterilaiset kirkot suljettiin ja papit karkoitettiin myös Siperiaan. Nuo junakuljetukset tuhansien kilometrien päähän Siperiaan oli täysin epäinhimillisiä ja moni kuoli jo tähän kuljetukseen. Junat pysähtyivät asemille sen takia, että kuolleet siivottiin pois ja heitettiin joukkohautoihin.
Vielä suurempi tuho inkeriläisille tuli 1937-1938, kun alkoi Stalinin puhdistukset. Työikäiset inkeriläiset miehet haluttiin tuhota ja heitä teloitettiin sumeilematta. NKDV tuli keskellä yötä hakemaan miehet kodeistaan eikä heitä enää sen jälkeen nähty. Usein heidän perheensä karkoitettiin Siperiaan.
Inkeriläiset Suomessa
Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.1941 ja he valloittivat nopeasti suuren osan Neuvostoliittoa. Myös Inkerinmaa miehitettiin lähes kokonaan. Osa inkeriläisistä jäi Leningradin puolelle ja he kuolivat kaupungin piirityksessä.
Saksa ja Suomi olivat aseveljiä ja Suomi lupautui ottamaan kaikki halukkaat inkeriläiset Saksan miehitysalueelta. Heitä oli noin 63.00 ja he tulivat Suomeen noin 1943 eli jatkosodan keskellä. Inkeriläiset kotiutuivat hyvin, koska kieliongelmia ei ollut.
Sitten, kun Suomi teki rauhan Neuvostoliiton kanssa 5.9-44 niin rauhan ehtoihin kuului näiden inkeriläisten palauttaminen. Suomalaiset kyllä tiesivät miten inkeriläisten käy, kun he palaavat Neuvostoliittoon, mutta Suomen oli pakko noudattaa Stalinin käskyjä.
Inkeriläiset eivät halunneet lähteä, mutta he olivat pakon edessä. Noin 8000 inkeriläistä piiloutui tai karkasi Ruotsiin. Loput noin 55.000 henkeä kuljetettiin suoraan Siperian vankileireille. Hyvin suuri osa näistä Siperian pakkotyövangeista kuoli nälkään, tauteihin ja tappavan raskaaseen työhön. Vasta Stalinin kuoleman jälkeen 1950-luvun lopulla inkeriläiset vapautettiin ja he pääsivät palaamaan Inkerinmaalle.
Vielä siinä vaiheessa ei ollut mitään mahdollisuutta tulla Suomeen, koska Neuvostoliitto oli suljettu valtio eikä rajan ylitys ollut mahdollista.
Suomeen jääneet vaikenivat taustastaan ja siksi jopa heidän lapsensa oli tietämättömiä inkeriläisyydestä. Suurin osa heistä sai Suomen kansalaisuuden vasta 1960-1970-luvulla.
Sitten Neuvostoliitto hajosi 1991 ja ihmiset olivat vapaita lähtemään. Silloin presidentti Mauno Koivisto auttoi inkeriläisiä ja heitä kohdeltiin paluumuuttajina. Suomeen tuli 1990-luvulla noin 30.000 inkeriläistä. Tämä inkeriläisten tarina on vain yksi osa Neuvostoliiton tekemistä pahuuksista. Monelle muulle vähemmistö kansalle tehtiin samoin ja Siperiassa oli useita satojatuhansia vankeja pakkotyössä. Tällä ilmaisella työvoimalla rakennettiin Neuvostoliiton teollisuus ja asutettiin Siperia jossa kukaan ei olisi halunnut vapaaehtoisesti asua.
Kommentit
Lähetä kommentti