Muistisairaudet ovat hyvin yleisiä ja minullakin käy asiakkaana lähes päivittäin muistisairas tai muistisairaan omainen. Sairauteen liittyy edelleen paljon häpeää ja vääriä luuloja joten liityinkin Muistiyhdistykseen oppiakseni asiasta lisää.
Muistisairaus on koko perheen sairaus
Muistisairaus on siitä raadollinen sairaus, että se vaikuttaa koko perheeseen. Omat kokemukseni isäni muistisairaudesta antoi hyvän opin siitä mitä kaikkea voi tapahtua. Muistisairauksia on hyvin erilaisia ja oikeastaan se on jokaisella yksilöllinen.
Ihmiset jotka eivät ole muistisairaan lähipiirissä voivat tuomita hyvinkin jyrkästi ihmisen täysin menetetyksi tapaukseksi. Aikoinaan, kun kerroin isäni muistisairaudesta siinä vaiheessa, kun diagnoosi oli vasta saatu hyvin moni tuttu sanoi, että laittakaa se heti laitokseen.
Se oli minusta todella julmaa ja tietämätöntä puhetta. Muistisairaalla voi olla vielä monia hyviä vuosia, kun hän pärjää avustettuna kotona. Harva omainen haluaa oman perheen jäsenen työntää laitokseen vaan moni haluaa pitää hänet kotona niin pitkään kuin voi. Toisaalta nykyisin ei saa mitään laitospaikkaa ennen kuin viimeisessä hätätilassa.
Tuo muistisairaus ei ole nimityksenä kovinkaan kuvaava, koska voi olla muitakin ongelmia kuin muistiongelmat. Isäni persoona muuttui ja hän ei ollut oma itsensä, mutta muistamattomuus ei häntä juurikaan vaivannut. Hän oppi vielä käyttämään ipadilla verkkopankkiakin, vaikka sellainen pitäisi olla ylivoimaista.
Muistisairas harvoin itse tietää olevansa sairas. Siksi ihmistä on hyvin vaikea saada lääkäriin, koska hänellä ei ole mitään sairauden tunnetta.
Muistisairas asiakaspalvelussa
Vielä nykyisinkään en ole nähnyt mitään koulutusta tai tietoiskua miten muistisairauteen pitää asiakaspalvelussa suhtautua. Hyvinvointipalveluissa olisi aivan välttämätöntä osata kohdata muistisairas oikein. Ylipäätään asiakaspalvelijalla pitäisi olla sen verran tietoa, että hän ymmärtäisi ajatella muistisairautta, jos tilanne menee hankalaksi.
Kenenkään ei pitäisi olla niin tietämätön, kun eräs työntekijäni 1980-luvun lopulla. Hänellä oli jalkahoidossa iäkäs pyörätuolissa istuva mies. Tämä mies oli hoidon aikana kysynyt useamman kerran tytön nimeä ja mistä hän on kotoisin eli ihan tyypillistä muistisairaan käytöstä. Jalkahoidon jälkeen tyttö oli vihainen kuin ampiainen, kun häntä oli kuulemma kiusattu kysymällä samaa asiaa moneen kertaan.
Tietysti osa oli myös minun tyhmyyttä, koska en silloin vielä tienyt, että työntekijälle pitää ohjeistaa kaikki asiat. Olin kuvitellut, että kaikki ymmärtää vanhuksia ja tietää, että he voi puhua samaa moneen kertaan.
Toivon ettei kenekään muistisairaan tarvitse kohdata töykeää palvelua työntekijän tietämättömyyden takia. Tämän takia liityin Muistiyhdistykseen, jos voisin vaikuttaa siihen, että muistisairaat huomioitaisiin paremmin.
Siihen en ehdi ja pysty, että voisin olla vapaaehtoistyössä potilaita auttamassa. Olen koko ikäni toiminnut yhdistyksissä joten oma voimavarani on kannanotot ja asioiden eteenpäin vieminen. Seurailen nyt vähän miten yhdistys toimii ja selvitän olisi minusta jotain hyötyä siellä.
Ainakin siellä oli useampia luentoja muistisairauksista ja niihin haluan osallistua.
Kommentit
Lähetä kommentti