Hoitolaan unohtuu asiakkailta aika usein jotain tavaraa. Tietysti tyypillisintä on sateenvarjon jättäminen ja varsinkin, jos ei pois lähtiessä sada. Ymmärrän hyvin, että kasvohoidon jälkeen on niin rentoutunut olo ettei havainnoi ihan kaikkea.
Eniten unohtuu koruja
Kaikista eniten asiakkaat unohtavat koruja, koska ne otetaan pois kasvohoitoa varten. Ihan pieniä korvakoruja ei tarvitse ottaa, mutta vähänkin isommat on hyvä riisua. Yritän aina itse olla mahdollisimman tarkka ja huolehtia siitä ettei mitään unohtuisi hoitohuoneeseen.
Yritän myös seurata mihin asiakas korut laittaa, kun hän ne riisuu. Jotkut laittavat ne taskuun tai käsilaukkuun ja sitten pois lähtiessä onkin etsiminen mihin ne ovat joutuneet. Se auttaa, kun pystyn siinä kohtaa sanomaan mihin korut on laitettu.
Joskus jää jotain vaatteita, villatakkeja, pipoja ja hanskoja. Pyrin aina laittamaan heti asiakkaalle viestiä mitä hoitolaan on jäänyt, ettei kenenkään tarvitse hätääntyä, mihin tavarat ovat joutuneet. Kaikki jätetyt tavarat laitan aina huolellisesti talteen ja asiakas voi hakea ne myöhemmin tai ottaa seuraavalla käyntikerralla.
Opin kantapään kautta jo nuorena olemaan tarkkana asiakkaiden korujen kanssa. Kerran kävi vahinko jonka muistan aina. Tein silloin vielä käsihoitoja ja eräs iäkäs asiakas otti sormukset pois ja laittoi ne luettavaksi tarkoitettujen naistenlehtipinon päälle.
En yhtään seurannut mihin hän korut laittoi, kun jätin vielä silloin asiat asiakkaan vastuulle. Tämän asiakkaan vihkisormukset oli kevyttä ja ohut rautaa eli alpakkaa jotka sai tilalle, kun antoi kultasormuksensa talvisodan aikaiseen kultakorukeräykseen.
En huomannut noita sormuksia ja ne olivat niin kevyet, ettei edes kilahtanut, kun ne putosi lattialle. Jostain syystä asiakas soitti vasta viikon päästä ja sanoi tulevansa hakemaan unohtuneet sormukset. Minä olin ihan ihmeissäni, että en ole nähnyt mitään sormuksia.
Olin suorastaan paniikissa, kun en mitään sormuksia löytänyt, vaikka kuinka etsin hoitohuoneesta. Onneksi keksin katsoa pölyimurin pölypussista ja sieltähän ne löytyi. Tämä oli sellainen kokemus mikä opetti minut seuraamaan mihin asiakas riisuu tavaroitaan ja myös tarkistamaan, että kaikki tulee mukaan.
Annoin kultaa raudasta
Harva varmaan enää tietää mitä nämä rautasormukset ovat joten kerron niistä lisää. Suomessa järjestettiin kansalaiskeräys talvisodan aikana 1940, että ihmiset lahjoittaisivat vihkisormukset valtiolle ja näillä rahoilla ostettaisiin aseita ja etupäässä ilmavoimille hävittäjiä.
Heille annettiin tilalle rautasormukset mitkä eivät olleet pelkkää rautaa vaan uushopeaa eli alpakkaa. Uusiin sormuksiin kaiverrettiin sisäpuolelle sanat ”annoin kultaa raudasta” ja vuosiluku 1940. Näitä vihkisormuksiactuli erittäin paljon, koska noin 315.000 kansalaista lahjoitti sormuksensa ja kultaa saatiin 1750 kg. Niitä ei kuitenkaan ehditty käyttää, kun talvisota jo loppui.
Jatkosodan alkaessa kerätty kulta hiukan unohtui varsinkin, kun koruja oli vaikea muuttaa rahaksi. Sodan loppupuolella korut sulatettiin ja muutettiin harkoiksi. Jatkosodan loppupuolella pelättiin, että Neuvostoliitto miehittää Suomen ja omii nuo kultavarannot. Silloin ne siirrettiin lentorahtina Ruotsin pankkiin turvaan.
Vasta sodan loputtua ja rauhan aikana 1945 huomioitiin tuo kultamäärä ja se tulikin hyvään tarpeeseen. Suomessa oli todella vaikea taloustilanne sodan jälkeen ja tuosta kullasta saatu valuuttavaranto auttoi todella paljon. Sillä ostettiin elintarvikkeita, lääkkeitä ja muuta mitä Suomen kansanhuolto tarvitsi.
Keräyksen tuotolla ei siis ostettu aseita tai hävittäjiä niin kuin alkuperäinen tarkoitus oli, mutta yhtä suureen tarpeeseen ne meni noissa elintarvikeostoissa.
Vielä 2000-luvun alkupuolella oli joitain lehtijuttuja ja huhuja, että kansaa huijattiin, eikä mitään aseita ostetukaan. Jossain myös epäiltiin, että koko tuo kultamäärä oli kadonnut. Kyse ei todellakaan ollut huijauksesta vaan keräyksen tuotto käytettiin kansan tarpeisiin.
Ensimmäisen maailmansodan aikaan Saksassa tämä sormusten kerääminen aloitettiin ja silloin niistä tulikin rahaa merkittävä määrä. Toisessa maailmansodassa natsisaksa yritti samaa temppua, mutta silloin keräyksen tulos jäi vaatimattomaksi.
Tällä hetkellä keräilijät maksavat mansikoita, jos jostain löytyy rautasormus leimalla 1914. Sitä en tiedä onko noilla Suomen 1940 rautasormuksilla mitään arvoa ja kuinka paljon niitä on säilynyt.
Kosmetologisi Inkeri
Hoitoihin voit varata ajan:
Tekstiviestillä: 050 586 0310
Sähköpostilla: info@kauneushoitolainkeri.fi
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua
11.8-16.8.2026
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Kommentit
Lähetä kommentti