Kävin menneellä viikolla kuuntelemassa luentoa asekätkennästä 1944-1945 ja se teko on ihan poikkeuksellinen ponnistus pieneltä kansalta. Aseiden hajasijoittaminen alkoi elokuussa 1944, kun pelättiin Neuvostoliiton miehitystä.
%20(3).png)
Ainutkertainen tapahtuma
Olen moneen kertaan harmitellut miksi meillä Suomessa ei ole sotamuseoita kuin muutama, vaikka esimerkiksi talvisotaa pidetään maailman erikoisempana sotana. Samoin tämä asekätkentäorganisaatio on ollut aivan ainutlaatuista, enkä tiedä missään muualla maailmaa vastaavaa tapausta. Jo pelkästään tästä asekätkennästä saisi mielenkiintoisen museon ja inhimillistä väriä siihen tuo ihmiset, jotka sen tekivät.
Sodan loppupuolella elokuussa 1944 Mikkelin Päämajan sotilaat Usko Haahti ja Valo Nihtilä alkoivat suunnittelemaan Suomen varautumista miehityksen varalta. Valo Nihtilä oli korkea-arvoisin upseeri joka tekoon osallistui ja hän oli toiminnan vetäjä.
On aivan uskomatonta, että noin puolenvuoden aikana otettiin puolustusvoimien varastoista aseet ja muut tarvikkeet 35.000 miehelle. Nämä aseet kuljetettiin piiloihin eri puolille Suomea ja piilopaikkoja oli 5000-10.000. Tämä organisoitiin kaikille puolustusaluella, että koko Suomi olisi valmis puolustautumaan, jos Neuvostoliitto yrittäisi miehitystä.
Asekätkijät olivat yleensä maatalojen isäntiä, koska kaupungeissa oli vaikea löytää piilopaikkoja ja tehdä mitään salaa. Organisaatio kavallettiin kesällä 1945 ja osa kätköistä palautettiin puolustusvoimille. Arvailujen mukaan jäi lähes puolet varastoista purkamatta ja niitähän löytyy vielä nykyäänkin.
Puolassa jossa arvostetaan omaa sotahistoriaa tällainen tapahtuma olisi jo monen museon aihe, mutta meillä se on vaiettu kuoliaaksi. Siitä on saanut puhua vasta 1990-luvulla, kun Neuvostoliitto hajosi.
Neuvostoliitto rajoitti sananvapautta
Mietin nykyään usein miten eri tavalla sotahistoriasta kerrotaan kuin nuoruudessani 1970-80-luvuilla. Muistan todella hyvin nuo kylmän sodan ajat ja sen miten kapeasti talvi-ja jatkosodasta sai puhua. Sitä en muista milloin olen saanut ensimmäistä kertaa kuulla asekätkennästä.
Kuitenkin sen muistan, että kun kysyin siitä 1970-luvulla mummuni alkoi heti hyssyttelemään, että ole hiljaa siinä. Varsinkin mummuni piti kiinni siitä ettei menneisyyden asioista ole hyvä puhua ja hän ei juuri koskaan kertonut sota-ajasta.
Tiesin papan kautta, että mummullani oli sota-aikana inkeriläisiä ystäviä jotka olivat tulleet kylälle auttamaan maalaistalojen työssä. Heidäthän palautettiin Neuvostoliittoon 1944 ja suoraapäätä Siperiaan. Muistan, että joku heistä kirjoitti mummulleni 1970-luvulla ja mummu poltti kirjeen ja sanoi ettei Neuvostoliiton asioihin saa puuttua.
Nykyään ymmärrän, että tämä kaikki johtui suuresta pelosta Neuvostoliittoa kohtaan. Virallisestihan lehdistössä ei saanut mitenkään kritisoida Neuvostoliittoa, mutta mummu pelkäsi ihan kotioloissakin. Tuo kylmän sodan aika oli jotenkin skitsofreenistä, minkä huomasin vasta jälkeenpäin.
Neuvostoliiton hajottua kerrottiinkin sotaan liittyvät asiat ihan eri tavoin kuin aikaisemmin.
Kosmetologisi Inkeri
Hoitoihin voit varata ajan:
Tekstiviestillä: 050 586 0310
Sähköpostilla: info@kauneushoitolainkeri.fi
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua
28.7-3.8.2026
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Kommentit
Lähetä kommentti