Edelleen luen tuota Antony Beaverin kirjaa Toinen maailmansota. Sivujakin siinä on melkein tuhat, mutta suurin syy hitaaseen lukemiseen on se, että joudun lukemaan muita kirjoja väliin. Beaverin kirjassa on minulle ihan uusia asioita ja niistä pitää välillä lukea lisää muista kirjoista. Antony Beaver on minusta hienosti käsitellyt jokaisen sodan johtajan persoonallisuutta. Minullehan on aina tärkeintä ihminen sodassa ja olen usein miettinyt näiden suurten sotilasjohtajien erikoisia persoonoita.
Vain muutama ihminen määräsi koko maailmansodan suunnan. He olivat Churchill, Roosevelt, Stalin, Hitler ja Japanin Tojo. Yksikään heistä ei mielestäni ollut ihan terve persoona ja siihen tulokseen tulen luettuani tätä Antony Beaverinkin näkemystä. Kaikista tervein mieleltään oli ehkä Yhdysvaltojen Roosevelt, hänhän oli polion takia pyörätuolipotilas. Narsismiin viittaava persoonallisuushäiriö hänelläkin ehkä oli ja itseluottamus oli ihan erityistä laatua. Hän myös kykeni manipuloimaan kanssa ihmisiä ja näitä muita johtajia, esimerkiksi Churhilliä erittäin hyvin. Winston Churchilliin olen perehtynyt parhaiten ja näistä viidestä miehestä arvostan häntä eniten. Ensimmäisen kerran tuossa Beavorin kirjassa nousee suoraan esille, että Churchillillä oli ehkä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Omassa elämäkerrassaan hän usein valitti, että mustat koirat valtaavat hänen mielensä. Depressiokausi oli hänen kuvaamanaan mustien koirien hyökkäys. Churchillhän oli ihan poikkeuksellisen työteliäs ja myös hyvin hankala työtoveri. Hän maanisesti halusi lyödä ideansa läpi, vaikka kuinka todisteltiin niitten olevan tuhoon tuomittuja. Kaiken kaikkiaan hän oli omallalaillaan nero ja erittäin sitoutunut tehtäväänsä pääministerinä. Eniten ihailen hänen loistavaa puhetaitoaan ja hänhän kirjoitti myös Englannin historian uudestaan ja sai siitä Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
Stalinin ja Hitlerin sekopäisyydestä on varmaan kaikki samaa mieltä. Hitlerin kohdalla sairastuminen paheni pahenimistaan sodan edetessä. Jo poliittisen uransa alkuaikoina hänen puhetyylinsä oli aivan maaninen ja on aika outoa miten se tehosi kansaan niin hyvin. Toisaaltahan olisi voinut käydä niin, että oltaisiin vain naureskeltu hänen vouhkaamiselleen. Hänen rajaton itseluottamuksensa viittaa narsistiseen persoonaan ja tuo vouhkaaminen taas maanisdepressiivisyyteen. Myöhempinä aikoina hänestä tuli hyvin epäluuloinen ja hän näki salaliittoja joka paikassa, tosin ei ihan syyttä. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon 1941 kesällä ja Operaatio Barbarossan edetessä Hitlerin todellisuuden taju petti pikkuhiljaa. Uskoisin, että Saksalla oli lähtökohdiltaan hyvä mahdollisuus voittaa sota, mutta Hitlerin sekaantumien sodan johtoon oli yksi syy häviöön. Tehdessään itsemurhan toukokuussa 1945 Hitler oli psyykkisesti jo hyvin sairas mies ja hän oli jo lähes kokonaan kadottanut kosketuksen todellisuuteen.
Stalin oli Hitlerin tavoin hyvin epävakaa persoona jonka vainoharhaisuudesta koko Neuvostoliitto kärsi. Stalinilla ei ollut maanisdepressiivisyyttä, vaan hänen persoonansa oli muuten narsistinen ja erityisen julma. Venäläiseen hallitsijaperinteeseen kuuluu varmaankin täydellinen välinpitämättömyys kansan kärsimyksistä ja sitä perinnettä Stalin täysin toteutti. Japanin sotaministeri ja myöhemmin pääministeri kenraali Tojo on saanut vähemmän julkisuutta persoonansa takia. Hänestä henkilönä on hyvin vähän tietoa, mutta hyvin julma oli hänkin ja omasi täydellisen varmuuden japanilaisten ylivoimaisuudesta. Hänethän tuomittiin sotaoikeudessa kuolemaan ja häntä syytettiin neljän miljoonan kiinalaisen kuolemasta ja erittäin julmasta sotavankien kohtelusta.
Nämä viisi miestä olivat vastuussa kymmenien miljoonien ihmisten elämästä. Tuntuu käsittämättömältä miten paljon voi tehdä tuhoa, kun valtaan pääsee yksikin paha ihminen.
Vain muutama ihminen määräsi koko maailmansodan suunnan. He olivat Churchill, Roosevelt, Stalin, Hitler ja Japanin Tojo. Yksikään heistä ei mielestäni ollut ihan terve persoona ja siihen tulokseen tulen luettuani tätä Antony Beaverinkin näkemystä. Kaikista tervein mieleltään oli ehkä Yhdysvaltojen Roosevelt, hänhän oli polion takia pyörätuolipotilas. Narsismiin viittaava persoonallisuushäiriö hänelläkin ehkä oli ja itseluottamus oli ihan erityistä laatua. Hän myös kykeni manipuloimaan kanssa ihmisiä ja näitä muita johtajia, esimerkiksi Churhilliä erittäin hyvin. Winston Churchilliin olen perehtynyt parhaiten ja näistä viidestä miehestä arvostan häntä eniten. Ensimmäisen kerran tuossa Beavorin kirjassa nousee suoraan esille, että Churchillillä oli ehkä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Omassa elämäkerrassaan hän usein valitti, että mustat koirat valtaavat hänen mielensä. Depressiokausi oli hänen kuvaamanaan mustien koirien hyökkäys. Churchillhän oli ihan poikkeuksellisen työteliäs ja myös hyvin hankala työtoveri. Hän maanisesti halusi lyödä ideansa läpi, vaikka kuinka todisteltiin niitten olevan tuhoon tuomittuja. Kaiken kaikkiaan hän oli omallalaillaan nero ja erittäin sitoutunut tehtäväänsä pääministerinä. Eniten ihailen hänen loistavaa puhetaitoaan ja hänhän kirjoitti myös Englannin historian uudestaan ja sai siitä Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
Stalinin ja Hitlerin sekopäisyydestä on varmaan kaikki samaa mieltä. Hitlerin kohdalla sairastuminen paheni pahenimistaan sodan edetessä. Jo poliittisen uransa alkuaikoina hänen puhetyylinsä oli aivan maaninen ja on aika outoa miten se tehosi kansaan niin hyvin. Toisaaltahan olisi voinut käydä niin, että oltaisiin vain naureskeltu hänen vouhkaamiselleen. Hänen rajaton itseluottamuksensa viittaa narsistiseen persoonaan ja tuo vouhkaaminen taas maanisdepressiivisyyteen. Myöhempinä aikoina hänestä tuli hyvin epäluuloinen ja hän näki salaliittoja joka paikassa, tosin ei ihan syyttä. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon 1941 kesällä ja Operaatio Barbarossan edetessä Hitlerin todellisuuden taju petti pikkuhiljaa. Uskoisin, että Saksalla oli lähtökohdiltaan hyvä mahdollisuus voittaa sota, mutta Hitlerin sekaantumien sodan johtoon oli yksi syy häviöön. Tehdessään itsemurhan toukokuussa 1945 Hitler oli psyykkisesti jo hyvin sairas mies ja hän oli jo lähes kokonaan kadottanut kosketuksen todellisuuteen.
Stalin oli Hitlerin tavoin hyvin epävakaa persoona jonka vainoharhaisuudesta koko Neuvostoliitto kärsi. Stalinilla ei ollut maanisdepressiivisyyttä, vaan hänen persoonansa oli muuten narsistinen ja erityisen julma. Venäläiseen hallitsijaperinteeseen kuuluu varmaankin täydellinen välinpitämättömyys kansan kärsimyksistä ja sitä perinnettä Stalin täysin toteutti. Japanin sotaministeri ja myöhemmin pääministeri kenraali Tojo on saanut vähemmän julkisuutta persoonansa takia. Hänestä henkilönä on hyvin vähän tietoa, mutta hyvin julma oli hänkin ja omasi täydellisen varmuuden japanilaisten ylivoimaisuudesta. Hänethän tuomittiin sotaoikeudessa kuolemaan ja häntä syytettiin neljän miljoonan kiinalaisen kuolemasta ja erittäin julmasta sotavankien kohtelusta.
Nämä viisi miestä olivat vastuussa kymmenien miljoonien ihmisten elämästä. Tuntuu käsittämättömältä miten paljon voi tehdä tuhoa, kun valtaan pääsee yksikin paha ihminen.
Kommentit
Lähetä kommentti