Elämäni yliopisto

 Olen työelämäni aikana tehnyt noin 35.000-40.000 kasvohoitoa ja kohdannut joka kerta ihmisen tunnin tai parin ajaksi. Tämä on ollut minulle hyvin opettavaista ja olenkin hyvin kiinnostunut ihmisistä ja siksi sanon näitä kohtaamisia elämäni yliopistoksi.

Ihminen ihmiselle

Kasvohoidon aikana on mahdollisuus vaihtaa mielipiteitä monista asioista tai sitten ollaan hiljaa, että asiakas saa levätä. Yritän olla aina valppaana kuulostelemaan asiakkaan tunnetiloja, että osaisin olla oikeassa kohtaa hiljaa ja kuitenkin jutustella, jos asiakas sitä haluaa.

 

Olen oppinut ihmisistä ja ihmisten käyttäytymisestä hyvin paljon ja olen lisännyt vielä oppejani käymällä työpsykologilla tai muussa terapiassa. Samoin olen hyvin kiinnostunut alan kirjallisuudesta. Ensisijaisesti yritän ymmärtää itseäni ja omia käytöstapojani. Toista ihmistähän ei voi muuttaa vaan kaikki muutos lähtee ihmisestä itsestään. Ihmisen pitää muuttaa omaa käytöstään ja ajatusmallejaan, jos haluaa elämän muutosta.

Eräs psykiatri sanoi minulle, että tärkeää on ymmärtää, ettei ihminen ole koskaan joko tai vaan sekä että. Kukaan ihminen ei ole joko hyvä tai paha vaan ihminen on sekä hyvä, että paha. Jokaisesta ihmisestä löytyy sekä hyviä, että huonoja puolia. 

Luen parhaillaan Lone Theilsin kirjaa Britannian pahimmat sarjamurhaajat, missä on esimerkiksi tarina Fred ja Rose Westistä, jotka yhdessä kiduttivat, raiskasivat ja tappoivat nuoria naisia ja myös omia lapsiaan. Heidän lastensa elämä oli silkkaa helvettiä ja kolme heistä joutui vanhempiensa murhaamaksi. Silti he muistelevat vanhempien järjestämiä synttärijuhlia ja yhteisiä telttaretkiä eli heilläkin oli kausia, kun elämä oli ihan siedettävää. 

Niin pitkälle en mene, että luulisin ymmärtäväni sarjamurhaajan mielenmaisemaa, mutta meidän tavallisten ihmisten käytöstä voi pohtia ymmärryksellä. Moni ilkeä teko saattaa lähteä ihmisen omasta traumasta tai jo lapsena opitusta käytösmallista.

Ihmisyyden rajalla

Elämäni tärkein kirja on Viktor Franklinin (1905-1998) Ihmisyyden rajalla, jonka hän kirjoitti keskitysleirikokemuksistaan. Viktor Frankl perusti erityisen logopedia-koulukunnan, jota nykyään harjoitetaan ympäri maailmaa ja myös Suomessa.

Viktor Frankl oli Itävallan juutalainen ja arvostettu psykiatrian tohtori siinä vaiheessa, kun Saksa valloitti Itävallan 1938. Koko Franklinin suku ja perhe joutui keskitysleireille 1940-luvulla ja kaikki muut paitsi Viktor itse kuolivat. Ainoastaan sisar Stella pelastui, koska hän ehti muuttaa Australiaan ennen Hitlerin miehitystä.

Ymmärrän tämän Viktor Franklinin logopedian niin, että voit aina vaikuttaa omiin ajatuksiisi ja tapaan suhtautua eri tilanteisiin. Keskitysleirillä ihminen menettää täysin päätäntävallan ja muut päättävät saako hän edes elää. Tässäkin tilanteessa ihminen voi kuitenkin päättää miten hän suhtautuu tilanteeseen. Antaako hän periksi ja on valmis kuolemaan vai yrittääkö pitää elämästään kiinni. 

Olen ostanut monelle läheiselleni lahjaksi tämän Viktor Franklinin Ihmisyyden rajalla, koska se on antanut minulle niin paljon oivalluksia. Häneltä on nykyisin jo suomennettu muitakin kirjoja ja huomasin, että suomalaisetkin psykologit ovat jo kirjoittaneet logopediasta. 

Suosittelen perehtymään tuohon logoterapian ajatukseen, kun varsinkin nykyisessä sodanuhkaisessa elämän tilanteessa tarvitsemme kaikki mahdolliset voimavarat säilyttääksemme mielen tasapainon.