Muistisairaan omaishoitajuus on raskasta

 Joskus tuntuu, että muistisairaudet ovat ihan epidemia, kun niistä kuuluu joka puolella. Moni vakioasiakkaani hoitaa puolisoaan tai vanhempiaan ja se on todella raskasta. Itse ymmärrän heitä hyvin, kun sain kokemusta isäni hoidosta.

Valheita ja höplästä vetoa

Myönnän, että valehtelin isälleni aika usein saadakseni hänet toimimaan niin kuin piti. Kaikista vaikeinta oli, kun johonkin piti lähteä. Varsinkin aamut oli hankalia, kun piti mennä sairaalaan lääkärille tai tutkimuksiin.  Äitinihän oli omaishoitaja 24/7, joten näin vierestä miten kuluttavaa se oli. Minä hoidin kaikki isäni saattamiset kokeisiin tai lääkärille, koska se oli äidilleni kaikista pahinta. Isällenihän piti tilata invataxi, koska hän oli pyörätuolissa ja olisi pitänyt lähteä juuri silloin, kun taxi ajoi pihaan. 

Jostain syystä isäni alkoi juuri niinä aamuina venkoilemaan niin, että pukeminen oli vaikeaa eikä syömisestä tullut mitään. Lopulta siitä olisi tullut äitini kanssa vaan riita, mutta minua isäni ”totteli” ja suostui tekemään niin kuin pitikin. Vanhus joka pitää kaikin voimin kiinni ovenkahvasta ja huutaa ettei lähde mihinkään on aika vaikea kuljetettava yhtikäs mihinkään. 

Isälläni oli vielä hämmästyttävän hyvät käsivoimat jotka varmaan pysyi, kun viimeisen vuoden kotona ollessaan hän oli pyörätuolissa ja kelaili sitä pitkin huushollia. Viimeisenä vuotena me saimme hänelle viikon intervallihoitopaikan Tapailakotiin Turenkiin ja se oli yksi viikko kuukaudessa. 

Sitä isäni vastusti kovaäänisesti, koska hän oli omasta mielestään täysin terve ja omatoiminen. Hän ei yhtään ymmärtänyt, että äitini ja minäkin tarvitsimme tuon viikon lepotauon. Hänen mielestään me olimme vaan laiskoja ja emme viitsineet mitään tehdä. 

Sain hänet lähtemään intervalliviikolle, kun kerroin valkoisen valheen, että mennään Turenkiin lääkäriin. Sitten, kun päästiin hoitopaikan pihaan sanoin, että nyt tulikin viesti lääkäriltä ja hänen pitääkin jäädä hetkeksi odottelemaan. Sen isäni ymmärsi aina, että minulla oli kiire töihin ja pääsin aika helposti lähtemään. Eihän hän muistanut kuin sen hetken, että sanoin kyseessä olevan vain lääkärissä käynti. 

Äitini ei kyennyt isälleni valehtelemaan, mutta minä koin, että tarkoitus pyhittää keinot. Toinen hankala vaihe oli, kun hän tuli viikon päästä kotiin. Hän ei tunnistanut kotiaan ja ihmetteli miksi me olimme muuttaneet asumaan ihan vieraaseen taloon. Se kesti yleensä pari kolme päivää, kun hän vaati, että pitää lähteä kotiin. Onneksi hän tunnisti meidät ja kissat hän muisti loppuun asti hyvin. 

Siitä hän oli hyvin vihainen, kun olimme kissatkin raahanneet vieraaseen taloon ettei nekään saaneet olla kotonaan. Yleensä muuten kissat oli hyvä apu hänen kanssaan, kun riitaisena hetkenä kysäisi mitäs Kultsu tai Ykä on tehneet niin hän unohti kiukun aiheen ja alkoi hyvän tuulisena kertomaan kissojen tekemisiä. 

Kasvohoitoonkin on vaikea päästä

Moni omaishoitajuutta tekevä asiakkaani kokee hankalaksi tehdä ajanvarausta kasvohoitoon. Toisaalta he kokevat tarvitsevansa edes tuota parin tunnin taukoa ja oloa olla itse hoidettavana. Se on ihan ymmärrettävää ja sille pitäisi löytyä mahdollisuus.

Eniten asiakkaita stressaa se, että jos he eivät pääsekään tulemaan varattuun aikaan ja minä odotan turhaan. Kaikilla muistisairailla on ilmeisesti vaikeaa lähteä jonnekin tai jos puoliso lähtee asioilleen. Olenkin sanonut näille omaishoitajille ettei se ole mikään katastrofi, jos he ilmoittavat aamulla etteivät tulekaan. En heitä siitä laskuta, koska ymmärrän tilanteen hyvin. Eikä se vapautunut aika mitenkään hukkaan mene, koska minulla on kyllä töitä yllinkyllin ja saan niitä hyvin tehtyä, kun peruutusaika tulee. En todellakaan jää pyörittelemään peukaloitani, koska aina yrityksessä on töitä mitkä saavat yritystoiminnan rullaamaan. 

Tämä nykyinen tilanne vanhusten hoidon kanssa on monelle omaishoitajalle huolestuttava. Se olisi todella tärkeää, että muistisairas pääsisi päiväksi johonkin toimintapäivälle tai päiväsairaalaan niin, että hoitaja voisi hoitaa asioitaan. Suurin osa sanoo ettei uskalla yhtään jättää muistisairasta yksin, koska kaikkea voi sattua. 

Nyt vaan kuulen, että näitä päiväsairaalan paikkoja on vähennetty ja niihin ei ehkä pääsekään kuin pieniä jaksoja kerrallaan. Tätä perustellaan sillä, että mahdollisimman moni pääsisi edes muutamia kertoja tällaiseen päivätoimintaan. Se on tietysti yksi selitys, mutta miksi noita paikkoja ei ole riittävästi, että kaikki tarvitsevat pääsisi 1-2 kertaa viikossa sellaiseen. 

Vielä pari vuotta sitten moni kertoi, että omainen on kaksi kertaa viikossa päivätoiminnassa joka kestää kello 9-15.00. Nykyisin kerrotaan, että toimintapäiviä on kerran viikossa ja sekin uhkaa loppua. Nämä säästöt kyllä säästää sairaat ja omaiset kuoliaaksi asti. 

Kosmetologisi Inkeri

⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 11.3.-

17.3.2025.

Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.

Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä