Meillä on ollut surullinen ilmapiiri, kun äitini Kultsu kissa piti päästää paremmille hiirimetsille. Kultsu oli äitini kissa, mutta myös meille tuttu ja tärkeä ja näimme sitä päivittäin. Nyt yksi perheestämme puuttuu ja sydämessä on ontto olo.
%20(59).png)
Kultsulla oli kilpirauhasen liikatoiminta
Äitinihän asuu meidän paritalon toisessa puolikkaassa ja hänellä oli neljä kissaa, jotka ulkoilevat vapaasti pihassamme, koska asumme täysin maalla. Nyt hänelle jäi kolme kissaa eli Kultsun sisar ja veli Mantu ja Täply sekä ihana Ykä, joka on kesytetty kulkukissasta kotikissaksi.
Kultsu sairastui kilpirauhasen liikatoimintaan noin kolmevuotta sitten. Aluksi hän sai lääkitystä, mikä toimi hyvin, mutta sitten lääkkeen sivuvaikutuksena tuli ihottuma ja kutina. Se oli mahdotonta katseltavaa, kun Kultsu raapi itseään jatkuvasti. Kilpirauhaslääkitys oli lopetettava, koska muita vaihtoehtoja ei ollut. Kultsu eli vielä vuodenpäivät, mutta talven aikana alkoi laihtuminen ja Kultsu alkoi vain nukkumaan.
Eläinlääkäri oli jo varoitellut, että näin tulee käymään ja Kultsu pitää ajoissa tuoda eutanasiaa varten lääkäriin, ettei se kärsi. Siitä huolimatta oli tosi vaikeaa tehdä päätös milloin Kultsu oli jo niin sairas, että se oli kärsimystä. Kissahan ei näytä kipujaan ja sillä voi olla todella huono olo, eikä ihmiset sitä ymmärrä.
Minä ehkä olisin vielä katsellut pitempäänkin, mutta koska se oli äitini kissa, niin hän teki päätöksen. Tietysti äitini seurasi vierestä miten Kultsu meni huonoa huonommaksi. Joulun tienoilla saimme sitä hiukan lihomaan, kun äitini keksi ostaa sille ihmisille tarkoitettua lohta. Tuo ruokavalio tuli aika kalliiksi, mutta siihenkin Kultsu kyllästyi, eikä se enää kelvannut. Kultsu oli vain neljätoistavuotias ja mielestäni se ei ole vielä paljoakaan, kun yleensä meidän kissat elää parikymppisiksi.
Viime toukokuussa meidän piti lopettaa Jösse, jolla oli syöpä ja se oli seitsemäntoista ja pidin sitäkin ennen aikaisena kuolemana. Nyt talon vanhin on meidän Valtsu, joka on ihmeen hyväkuntoinen ja se täyttää keväällä kahdeksantoista. Viime keväänä luulimme Valtsua kipeämmäksi, kun silläkin todettiin munuaisten vajaatoiminta, mutta se keväinen levottomuus ilmeisesti johtui veljensä Jössen kuolemasta. Valtsu meni muutaman kuukauden huoneesta toiseen eikä mikään nukkumapaikka ollut hyvä. Pikkupojille se oli tosi kärtyinen eikä sietänyt yhtään niiden juoksemista ja leikkimistä.
Nyt tilanne on muuttunut, eikä Valtsu ole enää levoton ja tuo äkäily nuoremmille on hiukan vähentynyt. Tosin ymmärrämme hyvin tuon äkäilyn, kun kolme seitsemän kiloista kissaa ajaa takaa toinen toistaan ja tavarat vain lentelee. Valtsu hetken sitä katselee ja sitten käy läppäämässä jotakin ja tulee takaisin nukkumapaikkaansa. Nuo nuoret kissat ei mitenkään Valtsua vastusta vaan painavat päänsä ja riehuminen loppuu vähäksi aikaa.
Ihana Kultsu. Lämmin osanottoni.
VastaaPoistaLeena
Kiitos. On vähän apea mieli, kun yksi porukasta puuttuu. Kultsu oli aina kaikessa mukana, kun se oli niin utelias.
PoistaInkeri
Äidille haleja ja teille kaikille osaanottoja! T. Mari
VastaaPoista