Kulttuuriviikonloppu Helsingissä

 Olen aivan haltioissani lauantaina näkemästäni Edith Piaf-baletista. Sain mieheltäni Jukalta liput siihen ja mielestäni se on paras baletti mitä olen nähnyt. Ylipäätään Edith Piafin tarina on sykähdyttävä ja oli ihanaa nähdä se baletin muodossa.

Edith Piaf on paras näkemäni baletti

Edith Piaf (1915-1963) kuului lapsuuteeni hyvin vahvasti, koska äitini oli hyvin ihastunut hänen tarinaansa ja musiikkiinsa. Nyt olen siinä vaiheessa, että ymmärrän jo olla kiitollinen siitä suunnattomasta määrästä kulttuuritietoa mitä äitini minuun kaatoi. 

Siksi minun oli helppo mennä balettiin, kun tunsin Piafin tarinan niin hyvin. Huomioin myös, että ymmärtääkseen baletin etenemistä tarvittiin historia tietoja. Ilman Ranskan historian osaamista olisi varmaan ihmetellyt miksi lavalle välillä virtasi sotilaita. 

Ensimmäisen näytöksen alussa oli sotilaiden kohtaus ja se kertoi ensimmäisestä maailmansodasta johon Piafin isä lähti ja jätti tyttärensä ilotaloon prostituoitujen kasvatettavasti. Toisen kerran lavalle tuli sotilaat, kun Ranska miehitettiin toisessa maailmansodassa ja Piaf viihdytti saksalaissotilaita. Piaf työskenteli vastarintaliikkeessä, vaikka näennäisesti hän kaveerasi miehitysvallan kanssa.

Edith Piafin tarina oli traaginen ja hän kuoli vain 49-vuotiaana maksakirroosiin. Piaf etsi rakkautta koko ikänsä ja hänellä oli lukuisia rakastajia ja kaksi avioliittoa. Suurin rakkaus oli nyrkkeilijä Marcel Cason joka kuoli lento-onnettomuudessa. 

Piaf itse joutui 50-luvun alussa kolariin ja hän sai pahoja vammoja joihin käytti opiaatteja jtkuvasti. Hän jäi lääkekoukkuun ja samalla hän käytti runsaasti alkoholia. Tavallaan hän poltti kynttilää molemmista päistä ja oli hyvin huonossa kunnossa viimeiset vuotensa.

Käykää katsomassa baletti, jos saatte siihen mahdollisuuden. Pääroolissa on kolmoismiehitys ja onneksemme tuossa meidän esityksessämme tanssi Hämeenlinnasta lähtöisin oleva Linda Haakana. 

Ei yksikään pelastunut

Kävimme myös perjantai-iltana teatterissa katsomassa Agatha Christien Ei yksikään pelastunut. Tarina oli tuo vanha Kymmenen pientä neekeripoikaa, mutta nykyään ei sellaista saa sanoa ja neekeripojat oli muutettu sotilaspojiksi. 

Sekin esitys oli erinomainen ja siinä oli Helsingin Kaupunginteatterin eturivin näyttelijät eli Santeri Kinnunen, Heidi Herala ja hämeenlinnalaislähtöinen Mikko Virtanen. Pidän kovasti Mikko Virtasen töistä ja mielestäni hän oli tämän näytelmän paras. Ainakin hänen äänensä kuuluu kaikista parhaiten.

Pari viikkoa sitten kävimme katsomassa Hämeenlinnan teatterissa 39 askelta ja Mikko oli siinäkin ja teki loistavan roolityön. Olemme viime vuoden aikana nähneet monta teatteriesitystä mistä emme ollenkaan pitäneet ja parista jopa lähdimme kesken pois. Nyt nämä 39 askelta ja Ei yksikään pelastunut oli hyvät kokemukset ja juuri sellaista teatteria mistä kumpikin nautimme. 

Tällaisen kulttuuriviikonlopun jälkeen jaksan taas tehdä kahdentoistatunnin työpäiviä iloiten. 

Kosmetologisi Inkeri

⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 4.3.-

10.3.2025.

Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.

Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä