Jokavuotinen keskitysleirimatkamme kohdentui viime viikolla Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille Puolan Krakovan lähelle. Viimeksi kävimme Auschwitzissa 10-15-vuotta sitten, joten kokemus ei ollut uusi, mutta edelleen järkyttävä.
%20(A4)%20(11).png)
Museo vai markkinat
Auschwitzin ihmismäärä oli vieläkin valtavampi kuin ensimmäisellä käyntikerralla ja se tekee käynnistä vähän kaksijakoisen. Toisaalta on hyvä, että ihmisiä kiinnostaa tuo valtava kuolemantehdas, mutta toisaalta paikan arvokkuus kärsii. Paikka on kuitenkin satojentuhansien ihmisten hautausmaa ja nyt siellä metelöi ja talsii tuhansia ihmisiä, joilla ei ole mitään kunnioitusta paikkaa kohtaan.
Sellaista ihmismäärää sisäänkäyntiporteilla, en ole nähnyt kuin jossain Liverpoolin jalkapallostadionilla ennen ottelua. Kävijä määrää kyllä yritetään rajoittaa ja liput pitääkin varata hyvissä ajoin, että sinne edes pääsee.
Turvatoimenpiteet oli selvästi vahvistuneet edellisen käyntikerran jälkeen. Tosin niin on kaikkialla, mutta varsinkin sotahistoriaan ja holokaustiin liittyvissä paikoissa turvatoimia on lisätty todella paljon. Menimme Auschwitziin Krakovasta lähteneen turistibussiporukan mukana. Liput oli varattu jo pari viikkoa aikaisemmin ja saimme nuo nimellemme kirjoitetut liput bussissa. Sisäänkäynnillä piti näyttää tuo lippu ja passi tai ajokortti ja sen jälkeen mentiin samanlaiseen turvatarkastukseen kuin lentokentälläkin.
Tuo keskitysleiri koostuu kahdesta eri paikasta eli Auschwitzista, joka oli kokoamisleiri ja Birkenausta, joka oli tuhoamisleiri.
Alueella kuoli viidenvuoden aikana 1940-1945 yli miljoona ihmistä, joita oli lähes jokaisesta Euroopan maasta. Museokierros on jo fyysisestikin raskas, koska kävelymatkat ovat pitkiä ja jäljellä olevissa rakennuksissa on useampia kerroksia kiivettävänä.
Tuota valtavaa turistilaumaa kuvastaa sekin, että eksyin kellareiden vankityrmäkierroksella. Näin jälkikäteen kuulostaa hyvältä vitsiltä, että eksyy Auschwitzin vankityrmiin, mutta sillä hetkellä minua ei naurattanut. Kuljimme oppaan perässä noin parinkymmenen ihmisen laumana ja noita laumoja oli lukemattomia. Jokaisella turistilaumalla oli oma väritunnus mitä piti seurata.
Minäpäs en seurannutkaan tarpeeksi rivakasti ja yhtä äkkiä huomasin, ettei ryhmää eikä Jukkaakaan näkynyt missään. Melkein ehti tulla pakokauhu kapeissa kellarikäytävissä ja hirveässä ihmismassassa. Onneksi muistin, että kuuluin keltaiseen ryhmään ja sitä sitten kyselin muilta oppailta. Kyllähän se löytyi, mutta kokemus ei ollut mikään mukava.
Viimeinen kerta Auschwitzissa
Kierroksen päätteeksi olimme kumpikin sitä mieltä, ettemme enää tule Auschwitziin kolmatta kertaa. Minä en olisi välttämättä halunnut tätä toistakaan kertaa, mutta Jukka halusi nähdä vielä joitakin asioita uudelleen. Itse koin, että koko paikasta oli kadonnut sen todellinen merkitys.
Olen kerännyt tietoa Auschwitzista niin kauan, kun olen osannut lukea, joten tietomääräni on aika kattava. Minua hiukan ärsytti sekin, että jotkut ryhmässämme oli ihan pihalla koko holokaustista. Tosin ärsyyntymiseni oli minun oma ongelmani ja minun olisi pitänyt ymmärtää, ettei kaikki harrasta sotahistoriaa.
Esimerkiksi kuvittelin, että kaikki tietävät mikä paikka Kanada oli keskitysleirillä. Ilmeisesti se ei ollut kenellekään ryhmässämme tuttu asia. Kanadaksi sanottiin paikkaa, jossa vangit purkivat leirille tulleiden matkalaukkuja. Se oli paras mahdollinen työpiste, koska laukuissa oli joskus ruokaakin ja muutakin tarpeellista.
Kanada oli Amerikan ohella maa mistä 1900-luvun alkupuolella ihmiset haaveilivat. Siksi tuon matkalaukkujen purkupaikan nimi oli Kanada, koska se oli kuin suurten haaveiden täyttymys.
Auschwitzissa on myös myynnissä paljon erikielistä kirjallisuutta paikasta ja hämmästyimme kovasti, että myös suomenkielinen valokuvakirja löytyi. Se oli ensimmäinen kerta, kun missään museossa ulkomailla näimme suomenkielistä materiaalia.
Kosmetologisi Inkeri
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 24.6-30.6.
2025.
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä
Itse kävin tuolla nuorena opiskelijana toukokuisena päivänä vuonna 1981. Kuljeksimme siellä aivan yksin. Yhtään muuta vierailijaa en muista nähneeni. MIssään kerroksissa ja kellareissa en ole käynyt. Paikan käyttö museona oli siis silloin aivan olematonta. Kuvailemasi turistimassat ovat toinen ääripää, ja varmasti tulee sellainen asiaton ja täysin ymmärtämätön markkinapaikkameno mieleen.
VastaaPoistaTuosta Puolan-kierroksesta jäi myös mieleen, että ruokaa oli vaikeata löytää. Krakovassa kermamunkit olivat ainoa ravinto, jonka kumppanini onnistui kaupoista "metsästämään". Paino putosi tuolla lyhyehköllä reissulla reilusti.
Krakovassa kiinni on Nowa Huta, stalisnistinen malliteollisuuskaupunki, joka näkyy nykyään olevan tuotteistettu turistikohteeksi. Kammottava paikka sekin. Kommunistinen ympäristönsuojelu - lähinnä sen puute - näkyi piipuista tupruavana keltaisena myrkkysavuna. Muistaakseni tästä Nowa Hutasta on ollut jokin dokumenttikin, jossa kerrottiiin asukkaiden huiomattavasta sairastavuudesta.. Näitköhän vilauksen Nowa Hutasta?
Leena