Olen ollut kesän aikana pari kertaa auttamassa kummipoikani Maunon (8 kk) perhettä heidän kesäpaikkansa järjestelemisessä. Heidän kesäpaikka on meidän vanha mummula, jossa on paljon sivurakennuksia, joten tavaraa kyllä riittää.
Muistoja menneisyydestä
Tuo mummula on ollut myös lapsuudenkotini, joten sieltä löytyy paljon minunkin tavaroita. Kaikki nuo lapsuuteen ja nuoruuteeni liittyvät tavarat palauttaa mieleen menneitä aikoja. Olenkohan nyt tullut siihen vaiheeseen, että rupean kertailemaan nuoruusmuistoja?
Hauskoja löytöjä on ollut minun ensimmäisen kauneushoitolan tarvikkeet, jotka tuotiin mummulaan varastoon, kun siirryin uusiin tiloihin. Aloitin kauneushoitolan 15.5.1980 Rauhankadulta Hämeenlinnassa, ja nyt siinä liikehuoneistossa on Uoma ruokaravintola.
Löysin varastosta ison kartongin, mihin olin itse kirjoittanut mainoslauseen: Varaa hoitoaikasi täällä saat 10% alennuksen. Nähdessäni tuon mainoksen tunteeni oli hyvin sekavat. Toisaalta olin ylpeä pontevuudestani markkinoida, mutta toisaalta hävettää ja säälittää miten alkeellinen mainos oli.
Tietysti aika oli silloin ihan toinen ja tällaiset itsekirjoitetut mainokset oli isojenkin yritysten arkipäivää. Muistan käyneeni 1980-luvun alkuvuosina mainostekstauksen kurssinkin ja HAMK:kin edeltäjässä eli kauppaopistossa oli opettajia, jotka opettivat nimenomaan tätä mainoskirjoitusta.
Tuon tekemäni mainoksen kohdalla en ollut vielä mitään oppeja saanut, mutta yritys oli kova ja sain aikaan kohtuullisen siistin mainosplakaatin.
Halusin olla kosmetologi
Näitä hoitolani alkuaikoja kerratessani muistan hyvin sen etten koskaan ajatellut tekeväni muuta kuin kosmetologin työtä. Näin jälkikäteen ajatellen olen ylpeä siitä miten periksiantamaton olin, enkä yhtään miettinyt pitäisikö lopettaa yritys ja vaihtaa alaa.
Koin olevani niin omassa työssäni, etten koskaan haikaillut mitään muuta ammattia. Alkuvuodet yrittäjänä oli vaikeita ja se vaihe vielä nykyäänkin vaatii periksiantamattoman luonteen. Muutamat luokkakaverini kosmetologikoulusta aloittivat myös yrittäjänä, mutta kukaan heistä ei jäänyt alalle, vaan lopettivat yrityksensä muutamassa vuodessa.
En varmaan ensimmäiseen viiteen vuoteen pitänyt yhtään lomaa, koska siihen ei ollut rahaa. Enkä muista koskaan haikailleeni kesäloman perään, kun muut nuoret pitivät kuukauden lomia. Minulle sekin oli itsestään selvyys ettei yrittäjällä ole lomia ja sellaista on turha haikailla, mikä ei ollut mahdollista.
Minulle oli suuri apu yritystoimintani alkuvaiheessa ollessani kahdeksantoista, että asuin vielä kotona ja sain syödä ja elää ”äitini piikkiin”. Olin joutunut ottamaan hoitolan aloitukseen suuren lainan, että pääsin alkuun ja olin velan kanssa tosi tiukoilla.
Muistan myös sen, että todella moni on elämäni aikana sanonut, ettei kosmetologin työ ole eläkevirkani. Moni povaili sitä, että takuulla vaihdan vielä ammattia. Kukaan heistä ei varmaan ymmärtänyt, miten sitkeä tulen olemaan ja miten paljon työtäni rakastin ja rakastan.
Olen siitä hyvin kiitollinen, että olen saanut tehdä rakastamaani työtä kaikki nämä vuodet.
Kosmetologisi Inkeri
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 29.7.-4.8.
2025.
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä
Sitkeys palkitaan.
VastaaPoista