Palaan näihin työnantajan haasteisiin vieläkin, koska keskustelu siitä on niin pinnalla. Ainakin yrittäjäporukalla puhutaan tavallista enemmän siitä mitä vaikeuksia työnantaja kohtaa ja ne vie halut ottaa työntekijöitä.
Henkilöjohtaminen vaatii monia taitoja
Olen miettinyt koko kesän näitä työnantajan haasteita, koska kuulen joka puolelta, että yrittäjät ovat päättäneet, etteivät enää työllistä. Yrittäjille tämä taloustilanne on muutenkin haastava, ja jos on vielä sisäisiä ongelmia työväen kanssa, stressi on valtava.
Jos ajattelen omaa yrittäjäuraani, niin eniten olen ollut stressaantunut juuri työntekijöiden asioiden kanssa. Jokainen yrittäjähän aloittaa työnantajan roolin ilman mitään koulutusta tai kokemusta. Suurin osa on ollut itse työntekijänä ja minähän en ole ollut sitäkään. Tosin sen olen kuullut monelta yrittäjältä, ettei oma kokemus työntekijänä anna mitään konsteja ymmärtää työnantajan tilannetta.
Lähes jokainen kokee sen järkytyksen, miten hankalaa työnantajan rooli on. Olen miettinyt olisiko hyvä järjestää jotain kurssia, tai koulutusta siitä miten työntekijä kohdataan. Voisiko TE-keskus tai joku muu taho kasvattaa uusia työnantajia lisäämällä heidän taitoja. Olen itse aina uskonut koulutuksen voimaan ja ainakin omalla kohdallani joku koulutus olisi ollut tarpeen, mutta mitään sellaista ei järjestetä edes nykyäänkään.
Suomessa on työttömiä todella suuri määrä, ja jos nyt pienetkin yrittäjät sanovat etteivät enää jaksa työllistää, ongelma vaan lisääntyy.
Halusin olla hyvä työnantaja
Ottaessani ensimmäisen työntekijäni 1980-luvun lopussa olin täysin ylityöllistetty ja työpäiväni olivat klo 7.30-21.00. Tietysti olin silloin kolmekymppinen, mutta tiedostin ettei sellainen työmäärä ole terveellistä ja asiakkaat harmittelivat, kun ajanvaraus oli niin täynnä. Tein siis kahden ihmisen työt, joten ajattelin, että siinä oli mahdollisuus antaa toisellekin työpaikka.
Todellisuus oli aivan toinen. Kukaan asiakas ei halunnut mennä työntekijälleni ja ymmärsin aika pian, että hänelle pitää hankkia ihan uusi asiakaspiiri. Näin kävi kaikkien työntekijöiden kohdalla etteivät he koskaan löytäneet asiakaspiiriä, mutta eivät he myöskään ymmärtäneet, miten se hankitaan, ja miksi sellainen piti olla.
Stressaavaa oli sekin, että työntekijän työstä valitettiin niin paljon ja valitukset tuli ihan asiasta. Sekin on asiakkaalle suuri kynnys lähteä valittamaan työntasosta, mutta onneksi se tuli näin minunkin tietooni. Loppujen lopuksi päädyin 1990-luvun lopulla lopettaa jalkahoidot kokonaan, koska työmääräni oli niin valtava. Siihen mennessä ei kukaan työntekijäni oppinut tekemään jalkahoitoa niin, että he olisivat saaneet vakioasiakkaat.
Se oli aivan pattitilanne ja vaikka kuinka neuvoin ja opetin tilanne ei korjaantunut. Ei ollut mitään järkeä pitää työntekijää, ja tehdä itse kaikki työt. Kysyin kaikilta työntekijöiltäni haluisivatko he itse lähteä yrittäjiksi, ja tulla minulle tuolinvuokralaiseksi. Kaikkien vastaus oli jyrkkä ei ja he itse tiedostivat etteivät olisi pystyneet itsenäisenä yrittäjänä tienaamaan palkkaansa.
Tämäkin on yleinen ongelma varsinkin kampaamoissa, joilla on paljon tuolinvuokralaisia. Hyvin harva sisäistää työnteon niin, että pystyy saamaan vakioasiakaspiirin. Tiedän monta jotka ovat luopuneet myös tuolinvuokralaisista huonojen kokemusten takia.
Omalla kohdallani olisin tarvinnut jo heti aluksi koulutusta siihen miten pystyy olemaan tiukkana ja vaatimaan kunnollista työntasoa. Itse mietin vain etuja, mitä voin työntekijöilleni antaa, vaikka minun olisi heti pitänyt jämäkästi kieltää kaikki hölmöilyt.
En pystynyt ymmärtämään etteivät työntekijäni vielä vuosienkaan päästä ymmärtäneet, että heidän pitäisi itse omalla työllään tienata palkka. Heidän ajatus oli saada mahdollisimman suuri palkka mahdollisimman pienellä työajalla ja kaikki vippaskonstit käytetiin ettei työtä tarvinnut tehdä.
Nämä oli minulle sellaisia yllätyksiä, etten osannut sellaista epäillä, enkä siihen varautua. Vielä ihan viime vuosinakin kävi niin, että jos en itse ollut töissä työnteko loppui siihen ja hoitola suljettiin muutamaa tuntia liian aikaisin.
Nämä kokemukseni kertoo mielestäni myös siitä miten vaativaa työtä kosmetologin työ on. Minusta tuntuu, että suurin osa nuorista menee kosmetologikouluun siksi, että he oppisivat laittamaan itseään. Hyvin harvalla on halu auttaa toista ihmistä. Mielestäni tämä on myös syy siihen miksi moni lopettaa kauneushoitolan jo parissa vuodessa. Se ei riitä, että osaa hymyillä ja olla kohtelias, vaan tarvitaan halua ja kykyä paneutua asiakkaan ongelmiin.
Kosmetologisi Inkeri
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 29.7.-4.8.
2025.
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä
Kommentit
Lähetä kommentti