Innostuin lukemaan hesarin juttuja vanhusten hoidosta, mitä oli kirjoitettu tämän kevään aikana. Kaikki tieto oli kyllä masentavaa ja koko ajan tilanne menee huonommaksi. Vanhuksen pääseminen ympärivuorokautiseen hoitoon on lähes mahdotonta.
Omien vanhusten tulevaisuus huolestuttaa
Luin näitä juttuja siksikin, että koin olevani hiukan ulkona, mitä nykyään vanhusten hoidossa tapahtuu. Jouduin hyvin intensiivisesti mukaan vanhuksen hoitoon, kun isäni oli vielä elossa. Olin niistä vuosista pitkään niin väsynyt, etten jaksanut seurata, miten tämä sote on muuttanut julkisen puolen toimintaa.
Tiedän, että nämä asiat tulee uudestaan eteeni, kun anoppini 93v. ja äitini 84v. tarvitsevat enemmän apua. Tällä hetkellä kumpikin pärjää ihan itsekseen, eikä saa yhteiskunnalta mitään apua. Anoppiani on hoivaamassa kolme lasta, jotka kaikki asuvat kymmenen kilometrin säteellä. Äitini kohdalla minä olen ainoa apu, johon hän voi turvautua.
Se on jo tiedossa, että anoppini kohdalla terveydenhoitopalvelut heikkenee, koska Rengon terveyskeskus loppuu vuoden loppuun mennessä. Tosin en usko siitä tulevan suurikaan ongelma, koska yhtä hyvin me kuskaamme hänet Hämeenlinnaan, kuin nyt Rengon keskustaan.
Äitini kohdalla olen hiukan huolissani, mitä tulevaisuus tuo eteen. Tällä hetkellä hänen asiat ovat erittäin hyvin ja siitä pitää olla kiitollinen. Onneksi hän on terve ja pystyy ajamaan autoa ja hoitamaan omat asiansa itse.
Tällä hetkellä hän jonottaa silmäleikkaukseen, joka on venynyt jo useita kuukausia. Oletettavasti vielä voi eteen tulla polvinivelten leikkaus, mutta varmaan siinäkin on pitkät jonot.
Ystävien apu on tärkeää
Äitini kohdalla on se hyvä puoli, että hänellä on valtavan laaja ystäväpiiri ja sosiaalinen verkosto, joka selvästi pitää hänet virkeänä. Hänellä on pari minua nuorempaa ystävätärtä, jotka usein tuovat tekemäänsä ruokaa äidilleni ja vie häntä erilaisiin tapahtumiin. Kevään aikana toinen ystävistä oli kuskina myös äitini sairaalakäynneillä, kun minä satuin olemaan matkoilla juuri silloin. Tuon silmän hoidon takia hän ei pysty samana päivänä itse ajamaan, kun siihen laitetaan jotain lääkettä, mikä sumentaa näköä, joten ystävä tuli siinäkin kohtaa apuun. Hän joutui vielä sumplimaan työpäivänsä noiden sairaalakäyntien takia, joten olen suunnattoman kiitollinen tästä avusta.
Tämän ystävän pari-kolmekymppiset lapset ja pienet lastenlapset kyläilevät myös usein äidilläni. Sitten hänellä on naisverkosto lapsuuden ystävistään ja he soittelevat joka aamu ja käyvät kylässä toisillaan ja tekevät muita yhteisiä rientoja. Äitini jatkaa myös syksyllä kansalaisopiston taidepiiriä, missä hän on käynyt kymmeniävuosia.
Nämä kaikki riennot ja kontaktit pitävät äitini virkeänä ja elämässä kiinni. Sekin on hyvä puoli, että hän asuu meidän seinän takana niin pääsen heti apuun, jos sitä tarvitaan. Jossain vaiheessa joudumme varmaan muuttamaan omakotitalosta ja maaseudulta kaupunkiin. Olemme Jukan kanssa suunnitelleet, että äidilleni olisi oma huone meidän kodissa, niin pystyisimme hoitamaan häntä mahdollisimman pitkään.
Aika näyttää mitä elämä tuo tullessaan, mutta myönnän, että sielussani aina vihlaisee, kun puhutaan vanhusten huonosta hoivasta.
Kosmetologisi Inkeri
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 5.8.-11.8.
2025.
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä
Kommentit
Lähetä kommentti