Tyrvännössä pidettävän sotahistorialuentosarjan kautta olen taas mietteissäni palannut tuohon kesään 1944. Minulle on käsittämätöntä miten suomalaisten voimavarat kesti niin suurta kaaosta mitä Neuvostoliiton suurhyökkäys aiheutti.
Karjalan evakuointi 1944
Jatkosodan loppuvaiheessa kesä-heinäkuussa 1944 piti Karjala evakuoida hyvin lyhyessä ajassa sodan alta. Karjalan Kannaksen rintama petti 9.6-44 ja Neuvostoliiton joukot vyöryivät vauhdilla sisäsuomeen päin. Noin 280.000-330.000 karjalaista karjoineen piti evakuoida hyvin nopeasti. Osa väestä sai vain pari tuntia aikaa koota tavaransa ja lähteä.
Talvisodassa 1939-40 evakuoitiin 430.000 ihmistä joten kesällä 1944 oli olemassa jo jonkilainen suunnitelma ja kokemus tehtävästä. Onneksi oli kesäaika, joka helpotti hyvin paljon matkaamista tien päällä.
Kaikki karja, viljat, heinät ja ruokatarvikkeet piti siirtää Neuvostoliiton alta pois, koska suomalaiset tarvitsivat kipeästi nuo ruokavarat. Suomessahan oli suorastaan nälänhätä ennen kuin syksyllä saatiin uusi viljasato. Valitettavasti kesällä oli vielä puimatta viljapellot joten se sato jäi rajan taakse.
Merkittävää oli myös se, että kaikki halusivat siirtyä pois Neuvostoliiton tieltä ja vain kourallinen ihmisiä jäi paikalleen. Evakuointi oli valtava logistinen ponnistus varsinkin rautateille. Saman aikaisesti siirrettiin sotilaita pahimpiin rintamakohtiin ja junia ja autoja tarvittiin siihen.
Armeijan kuljetukset meni aina edelle ja siviilit saivat odottaa. Evakot olivat naisia, lapsia ja vanhuksia, koska kaikki 16-60-vuotiaat miehet olivat sotatoimissa. Tämä väestönsiirto koski lähes koko kansaa, koska se oli myös järkytys niille jotka ottivat evakot vastaan. Moni maalaistalo täyttyi vieraista ihmisistä ja karjasta pitkäksi aikaa.
Pakolaiskeskuksista kouluista, seurakuntataloista tai työväentaloista pyrittiin siirtämään ihmiset mahdollisimman nopeasti koteihin ja sitä kautta normaalimman elämän alkuun. Tässä vaiheessa epäluulot vieraita kohtaan aiheutti monenlaista ikävää käytöstä. Toisaalta se on myös ymmärrettävää, koska kaikki oli äärimmilleen stressaantuneita.
Lehmitytöt
Kuuntelin nyt myös YLE Arenasta kuunnelmasarjan Lehmitytöt joka kertoi karjan evakuoinnista Karjalasta sisäsuomeen. Tuo kuunnelma tuli jo keväällä, mutta en oikein tiennyt miten pystyn sen kuuntelemaan.
Olen siedättynyt sodan kauheuksiin aika hyvin, mutta sitä en kestä, jos eläimille sattuu jotain. Välttelen aina juttuja missä kerrotaan sotahevosista tai muista eläimistä, koska pahat asiat eläimille särkevät sydämeni. Ne jää painamaan mieltäni pitkäksi aikaa joten olen katsonut parhaaksi sivuuttaa sellaiset jutut.
Kuitenkin kuuntelin tämän sarjan ja se oli hyvä kuvaus siitä, miten karja evakuoitiin. Karjaa tuotiin noin 100.000 päätä lähes pelkästään kävellen Karjalasta turvaan. Tuojina oli nuoret tytöt noin 10-16-vuotiaat ja parilla tytöllä saattoi olla vastuullaan pari sataa lehmää.
Sääntöjen mukaan kymmentä lehmää kohden piti olla yksi ihminen, mutta käytännössä pikkutytöt toivat useita kymmeniä päitä sisäsuomeen. Kuunnelmassa haastateltiin muutamaa naista jotka olivat nyt yli yhdeksänkymppisiä ja he muistelivat tuota aikaa, kun ajoivat lehmiä Karjalasta pois.
Eräs nainen kertoi Rusina-lehmästä ja Ville-vasikasta jotka olivat hänen vastuullaan. Hän kertoi miten tärkeät tuki ja turva tuo lehmä ja vasikka olivat. Kaikkien piti nukkua taivasalla joten lämmintä lehmää vasten ja vasikka kaverina oli hyvä nukkua.
Pystyn hyvin tähän samaistumaan, koska pientilan tyttärenä rakastin itsekin lapsena vasikoita ja lehmiä. Lehmät ovat hyvin empaattisia ja viisaita eläimiä. Nämä lehmitytöt kertoivat miten hyvin isokin lauma seurasi johtajalehmää ja kun johtolehmän sai vauhtiin muut tulivat jo helposti perässä.
Näillä karjanajajilla ei ollut mitään ruokaa mukanaan itselle tai karjalle. Pahimmasta nälästä he selvisivät lehmän maidolla ja lehmät pärjäsivät tien varsien peltojen antimilla. Juotavaakaan ei ollut ja kaikki järvet ja joet kelpasi koko porukan juomiseksi.
Jonkin verran matkan varrella oli Lotta Svärdin ruokailupisteitä ja valtion soppatykkejä. Kuitenkin nuo nuoret lehmitytöt laihtuivat kovasti kävellessään 100-300 kilometriä hyvin vähällä ruualla.
Kunnioita suuresti tätä mennyttä sukupolvea joka jaksoi luotsata Suomen tähän pisteeseen kuin nyt ollaan. Monesta nykyisestä epäkohdasta huolimatta Suomi on hyvinvointivaltio.
Kosmetologisi Inkeri
Hoitoihin voit varata ajan:
Tekstiviestillä: 050 586 0310
Sähköpostilla: info@kauneushoitolainkeri.fi
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua
25.8-31.8.2026
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Karjalaisten asuttamainen on ollut suunnaton ponnistus yhteiskunnalta. MInun on kerrottava juttu. Lensin Aeroflotilla Moskovasta Ghanan Accraan 80-luvun lopulla. Kone jatkoi vielä Beniniin. Vieressäni istui Pariisista Moskovan kautta palaava beniniläinen opettaja, KUn hän kuuli, että olen suomalainen, hän kysyi, miten Suomessa onnistuttiin asuttamaan karjalaiset sodan jälkeen.
VastaaPoistaOlin pitänyt asiaa itsestäänselvyytenä mutta tottahan on, että ei tuollaisia ihmismääriä välttämättä niin vain asuteta, kun miettii maailmanlaajuisesti.
Leena