Tämän päivän isoin uutinen on suomalaisen rauhanturvaajan kuolema Afganistanissa. Se pysäytti minut miettimään maailman kummallisuuksia. Kun viikonloppuna luin kirjan Tuhat loistavaa aurinkoa, mistä kerroinkin jo taannoin, niin Afganistanin tilanne jäi vaivaamaan mieltäni.
Minkä suuren surun ja tuskan sotilaan kuolema teki hänen perheelleen ja läheisilleen. Varmaan pelko muiden suomalaisten rauhanturvaajien joukossa, tulee aina vaan konkreettisemmaksi. Se herättää kysymyksen onko tarpeellista ulkopuolisten puuttua Afganistanin tilanteeseen. Asiaan on tullut myös yksi uusi lisäjuonne, kun on käynyt ilmi, että yli 90% maailman oopiumista tulee Afganistanista.
Tilanne on niin monisäikeinen ja sekava , että tuleeko sotimisesta sen enempää loppua, vaikka siellä olisi kuinka muun maalaisia sotilaita. Miten on mahdollista, että kaiken sotimisen keskellä on mahdollista ylläpitää suuria määriä ooppiumviljelmiä? Pyöritetäänkö sotimista myös huumekaupan peitetarinana?
On tietysti kamalaa, että länsimaat jättäisivät Afganistanin oman onnensa nojaan, mutta kun ei mikään muukaan tunnu auttavan. Sotahistoria harrastukseni myötä, olen yleensä jotenkin hahmottanut nykypäivän sotienkin syyt ja seuraukset, mutta Afganistanista en saa mitenkään selvää. Kaikki osapuolet on yhtälailla väärässä tai oikeassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti