Paneuduin taas viime sunnuntaina lempi harrastukseeni lukemalla kenraali Väinö Valveen elämäkertaa. Kun vuosien ajan olen perehtynyt sotiemme aikaseen kenraalikuntaan, mielipiteeni heistä on muotoutunut, joko hyväksi tyypiksi tai ilkiöiksi.
Väinö Valve kuuluu ehdottomasti ensin mainittuun kategoriaan, eli hyviin tyyppeihin. Hänet varmaan muistaa moni nuorempikin, koska hän oli viimeinen jääkäri. Hän kuoli vasta 1995, sata vuotta täytettyään. Hänen komea kaksi metrinen,suoraryhtinen hahmonsa tuli tutuksi Suomen presidentin itsenäisyyspäivä vastaanotolla.
Väinö Valve teki upean sotilasuran, ja oli aina miehiensä ja alaistensa kunnioittama. Hänen ympärillään ei pyörinyt juttuja vaikeasta luonteesta, alkoholismista ja naisista, niin kuin varsin monen muun sota-ajan kenraalin lähellä juteltiin olevan.. Väinö Valve oli meidän merivoimien komentaja sotien aikana, ja jopa puolustusministeri sodan jälkeen. Jos minulla olisi joskus ollut mahdollisuus tavata joku kenraaleista, olisi varmaan listalla ollut ykkösena Väinö Valve tai sitten Taavetti"Pappa" Laatikainen. Voi olla, että ilkiö puolikin olisi kiinnostavaa tavata ja heistä ykkösenä Paavo Talvela, tai sitten kaikkien muistama A.Airo. Tosin lukijan on nyt hyvä huomioida, että jaoittelun ilkiöihin jne. on tehty kosmetologi koulutuksella ja täysin subjektiiviseen kokemukseen perustuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti