Olen aikaisemminkin kertonut, että en osaa katsoa TV:tä ilman, että teen käsilläni jotakin. Piirsin monta vuotta, sitten pari kolme vuotta olen askarrellut postikortteja ja nyt aloin neulomaan eli kutomaan.
Katson aika paljon TV:tä koska nykyään on mahdollisuus ostaa erilaisia sotahistoria tai historia dokumentteja ja niitä katson monta viikon aikana. Yritän myös katsoa ainakin yhdet uutiset ja tärkeimmät ajankohtaisohjelmat. Viikonloppuisin menee ainakin pari kolme elokuvaa, yleensä romanttisia rakkauskomedioita. Jostain syystä minun on ollut aina pakko tehdä käsilläni jotain ja nyt olen siirtynyt neulomiseen. Olen tosin sitäkin harrastanut 90-luvun alkupuolella monta vuotta, mutta se oli pakko lopettaa, kun hartiani ja käteni ei sitä työrasituksen lisänä enää kestänyt. Nyt yritän kokeilla, että pystyisinkö neulomaan, jos tekisin taukojumppaa ja vastaliikkeitä enkä neuloisi painavia puseroita vaan kevyempiä huiveja.
Langat ovat niin houkuttelevia, että ne suorastaan pakottaa neulomaan. Se on kiva, kun nykyään kaikkea saa verkkokaupoista. Itse en ikinä ehtisi kauppojen aukioloaikoina mihinkään ja langat jäisi ostamatta. Nyt tänään tein ensimmäisen tilauksen Tapion lankakaupasta, se vaikutti olevan suurin valikoimaltaan. Tilaus tulee varmaankin loppuviikosta, niin kerron sitten oliko se hyvä ostospaikka, sainko ne langat mitä halusinkin. Tietenkin kuvasta on tosi vaikea valita lankojen värejä ja varsinkin jos käyttää useampaa väriä, niin niiden yhteen sovittaminen on vaikeampaa pelkän kuvan perusteella.
Loppiaisena laitoin alulle neljä huivia ja huomasin, että parissa illassa neulon yhden huivin, tietysti vähän langasta ja mallista riippuen. Taas tulee se ongelma etten minä itse tee mitään sellaisella huivimäärällä. Täytyykin miettiä, että ottaisinko ne myyntiin hoitolaan, jos niitä nyt ihan urakalla tekee. Ainakin aluksi annan niitä Kissakoti Kattilan myyjäisiin, mutta jos ne ottaisin hoitolaani myyntiin, niin teksin taas niin, että Kattila saisi tuotosta määrätyn osan. Huivit ei todellakaan kuulu hoitolani myyntiartikkeleihin, mutta ei niitä hukkaankaan voi heittää. Jos ne otan myyntiin, niin niistä on pakko ottaa kunnon hinta, koska en voi lähteä polkemaan hintoja niiltä jotka tekevät neulomisia elääkseen. Se olisi eipäoikeuden mukaista ja huonoa yrittäjyyttä, että myisin käsintehtyjä huiveja pilkkahintaan, kun se on jonkun yrityksen päätuote. Siksi hyvä ratkaisu onkin, että otan vaan lankojen hinnan itselleni ja loppu menee hyväntekeväisyyteen
Katson aika paljon TV:tä koska nykyään on mahdollisuus ostaa erilaisia sotahistoria tai historia dokumentteja ja niitä katson monta viikon aikana. Yritän myös katsoa ainakin yhdet uutiset ja tärkeimmät ajankohtaisohjelmat. Viikonloppuisin menee ainakin pari kolme elokuvaa, yleensä romanttisia rakkauskomedioita. Jostain syystä minun on ollut aina pakko tehdä käsilläni jotain ja nyt olen siirtynyt neulomiseen. Olen tosin sitäkin harrastanut 90-luvun alkupuolella monta vuotta, mutta se oli pakko lopettaa, kun hartiani ja käteni ei sitä työrasituksen lisänä enää kestänyt. Nyt yritän kokeilla, että pystyisinkö neulomaan, jos tekisin taukojumppaa ja vastaliikkeitä enkä neuloisi painavia puseroita vaan kevyempiä huiveja.
Langat ovat niin houkuttelevia, että ne suorastaan pakottaa neulomaan. Se on kiva, kun nykyään kaikkea saa verkkokaupoista. Itse en ikinä ehtisi kauppojen aukioloaikoina mihinkään ja langat jäisi ostamatta. Nyt tänään tein ensimmäisen tilauksen Tapion lankakaupasta, se vaikutti olevan suurin valikoimaltaan. Tilaus tulee varmaankin loppuviikosta, niin kerron sitten oliko se hyvä ostospaikka, sainko ne langat mitä halusinkin. Tietenkin kuvasta on tosi vaikea valita lankojen värejä ja varsinkin jos käyttää useampaa väriä, niin niiden yhteen sovittaminen on vaikeampaa pelkän kuvan perusteella.
Loppiaisena laitoin alulle neljä huivia ja huomasin, että parissa illassa neulon yhden huivin, tietysti vähän langasta ja mallista riippuen. Taas tulee se ongelma etten minä itse tee mitään sellaisella huivimäärällä. Täytyykin miettiä, että ottaisinko ne myyntiin hoitolaan, jos niitä nyt ihan urakalla tekee. Ainakin aluksi annan niitä Kissakoti Kattilan myyjäisiin, mutta jos ne ottaisin hoitolaani myyntiin, niin teksin taas niin, että Kattila saisi tuotosta määrätyn osan. Huivit ei todellakaan kuulu hoitolani myyntiartikkeleihin, mutta ei niitä hukkaankaan voi heittää. Jos ne otan myyntiin, niin niistä on pakko ottaa kunnon hinta, koska en voi lähteä polkemaan hintoja niiltä jotka tekevät neulomisia elääkseen. Se olisi eipäoikeuden mukaista ja huonoa yrittäjyyttä, että myisin käsintehtyjä huiveja pilkkahintaan, kun se on jonkun yrityksen päätuote. Siksi hyvä ratkaisu onkin, että otan vaan lankojen hinnan itselleni ja loppu menee hyväntekeväisyyteen
Kommentit
Lähetä kommentti