Meillä on kotona aikamoinen suru, kun vanha Harmi jouduttiin lähettämään kissojen taivaaseen 17.8. Kissat ovat koko perheelleni todella tärkeitä ja meidän perheen jäseniä. Harmi oli vanhempieni kissa ja kunnioitettavat 21 vuotta vanha. Mehän asumme paritalossa vanhempieni kanssa, niin kaikki kissamme on melkeimpä yhteisiä. Yleensä ne päivät kulkee miten sattuu kummassa taloudessa vaan, mutta yöksi ne aina otetaan omaan kotiinsa.
Harmi oli aivan ihana vanha herrasmies väriltään punaruskea. Viime syksynä Harmilta jouduttiin poistamaan toinen silmä, kun se oli ollut sokea jo pitkään. Hän pärjäili oikein hyvin yhdellä silmällä ja silloin lääkäri kehui miten hyvässä kunnossa Harmi oli. Sanoi, että Harmi pärjäilee vielä hyvinkin viisi vuotta, kun ei vaikuttanut vielä vanhalta. Sitten alamäki alkoi ihan yhtäkkiä, vielä juhannuksena kaikki oli hyvin.
Harmille tuli suusyöpä, joka tuli esiin vasta nelisen viikkoa sitten. Me luulimme, että Harmin hampaat menivät huonoksi, kun syöminen vaikeutui. Muistan, että meidän vanha Mörri kissakin oli pitkään hampaaton ja syöminen oli hidasta. Ajattelimme Harmia vaivaavan sama juttu. Reilut viikko sitten kun lähdimme Mallorcalle äitini alkoi sanomaan, että Harmi vaikuttaa jotenkin väsyneeltä ja kipeältä. Suusta valui aina välillä limaa, mutta sitäkin pidimme hampaattomuuden syynä. Viime perjantaina päätimme, että Harmi viedään lääkäriin ja katsotaan mitä suussa on. Päätimme, että jos joudutaan tekemään jotain isoja operaatioita, niin emme enää Harmia sellaisilla rasita. Minä vielä luulin ja toivoin, että Harmi saadaan terveeksi.
Eläinlääkäri katsoi kerran Harmin suuhun ja totesi ettei mitään ollut tehtävissä. Hän sanoi suussa olevan erittäin laajalle levinneen syöpäkasvaimen, joka oli tehnyt nieluunkin jo ison kuopan. Meillä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa, kun päästää Harmi vaivoistaan. Se oli myös hyvä, että mitään vaihtoehtoja ei ollut emme joutuneet päättämään hoidetaanko, vai eikö. Eläinlääkäriasema Helmen henkilökuntaa pitää kiittää siitä miten empaattisesti ja hyvin he hoisivat tilanteen. Harmillahan oli kaikki hyvin, mutta äitini ja minä itkimme valtoimenaan ja kyllä mieheltänikin kyyneleet valui. Minun vanhemmilleni tilanne oli rankin koska kissa oli heidän. He kaivoivat Harmille haudan meidän kissojen hautausmaalle. Meillä on kaunis pieni hautausmaa kivineen ja kukkineen ja sinne on kahdenkymmenenvuoden aikana tullut seitsemän hautakiveä. Saa nähdä koska vanha Räppä 22v. seuraa Harmin perässä. Sekin on jo todella iäkäs, mutta sinnikkäästi se köpöttelee ja hoitaa päivän rutiininsa. Niin kauan, kun se ei kärsi annamme sen viettää rauhallista vanhuutta.
Harmi oli aivan ihana vanha herrasmies väriltään punaruskea. Viime syksynä Harmilta jouduttiin poistamaan toinen silmä, kun se oli ollut sokea jo pitkään. Hän pärjäili oikein hyvin yhdellä silmällä ja silloin lääkäri kehui miten hyvässä kunnossa Harmi oli. Sanoi, että Harmi pärjäilee vielä hyvinkin viisi vuotta, kun ei vaikuttanut vielä vanhalta. Sitten alamäki alkoi ihan yhtäkkiä, vielä juhannuksena kaikki oli hyvin.
Harmille tuli suusyöpä, joka tuli esiin vasta nelisen viikkoa sitten. Me luulimme, että Harmin hampaat menivät huonoksi, kun syöminen vaikeutui. Muistan, että meidän vanha Mörri kissakin oli pitkään hampaaton ja syöminen oli hidasta. Ajattelimme Harmia vaivaavan sama juttu. Reilut viikko sitten kun lähdimme Mallorcalle äitini alkoi sanomaan, että Harmi vaikuttaa jotenkin väsyneeltä ja kipeältä. Suusta valui aina välillä limaa, mutta sitäkin pidimme hampaattomuuden syynä. Viime perjantaina päätimme, että Harmi viedään lääkäriin ja katsotaan mitä suussa on. Päätimme, että jos joudutaan tekemään jotain isoja operaatioita, niin emme enää Harmia sellaisilla rasita. Minä vielä luulin ja toivoin, että Harmi saadaan terveeksi.
Eläinlääkäri katsoi kerran Harmin suuhun ja totesi ettei mitään ollut tehtävissä. Hän sanoi suussa olevan erittäin laajalle levinneen syöpäkasvaimen, joka oli tehnyt nieluunkin jo ison kuopan. Meillä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa, kun päästää Harmi vaivoistaan. Se oli myös hyvä, että mitään vaihtoehtoja ei ollut emme joutuneet päättämään hoidetaanko, vai eikö. Eläinlääkäriasema Helmen henkilökuntaa pitää kiittää siitä miten empaattisesti ja hyvin he hoisivat tilanteen. Harmillahan oli kaikki hyvin, mutta äitini ja minä itkimme valtoimenaan ja kyllä mieheltänikin kyyneleet valui. Minun vanhemmilleni tilanne oli rankin koska kissa oli heidän. He kaivoivat Harmille haudan meidän kissojen hautausmaalle. Meillä on kaunis pieni hautausmaa kivineen ja kukkineen ja sinne on kahdenkymmenenvuoden aikana tullut seitsemän hautakiveä. Saa nähdä koska vanha Räppä 22v. seuraa Harmin perässä. Sekin on jo todella iäkäs, mutta sinnikkäästi se köpöttelee ja hoitaa päivän rutiininsa. Niin kauan, kun se ei kärsi annamme sen viettää rauhallista vanhuutta.
Pahoittelut Harmin poislähdön johdosta! Mutta paras teko mitä tuossa tilanteessa on tehdä on tosiaan päästää eläinystävä pois kärsimyksistään, vaikkei se helppoa olekaan...
VastaaPoistaKiitos kaikille lukijoille ja asiakkailleni osanotosta! Olen saanut ihan yllättävän paljon kauniita viestejä ja hyvin valittuja sanoja. En tiennytkään miten paljon lähelläni on myötätuntoisia ihmisiä ja eläinystäviä. Äitiänikin on muistettu monella lailla ja hänellehän se pahin suru on, kun Harmi ei enää nuku vieressä. Onneksi sänkyyn on pyrkimässä neljä muuta karvakerää.
VastaaPoistaInkku