En lue paljoakaan naisten lehtiä, kun aina tulen niistä niin vihaiseksi. Kosmetiikkaan ja ihonhoitoon liittyvät jutut on yleensä pelkkää potaskaa. Haastattelut kohdistuu ihan ihmejulkkiksiin joita en tunnista ja heidän mielipiteensä on mielestäni vähintäänkin kummallisia.
Meille tuli hoitolaan Trendi lehden mallinumero ja erehdyin selailemaan sitä. Aloin lukemaan juttua missä muutama nuori nainen kertoi kauneuskäsityksistään. Yksi heistä oli 27v. tyttö ammatiltaan PR-konsultti. Hänen pohdintansa naisen ulkonäöstä ja itsetunnosta oli aivan vastenmielistä luettavaa. Tyttö kertoi hankkineensa hiustenpidennykset ja silikonirinnat miesystävänsä toiveesta. Hänestä, kun on luonnollista miellyttää rakkaan ihmisen silmiä. Silikonirinnat olivat kuulemma hänen elämänsä paras päätös ja puolella hänen ystävistään on myös tehdyt rinnat ja puolet ovat vasta menossa leikkaukseen. Neitokainen paljasti ettei hänellä ole yhtään rumaa ystävää, vaan kaikki hänen ystävänsä ovat ulkomuodoltaan näyttäviä. Hänen mielestään hyvästä itsetunnosta kertoo se, että pystyy muokkaamaan vartaloaan mielensä mukaan kauneuskirurgialla. Otsa ryppyjä häneltä oli häivytetty botoksilla ja se meni täysin yli ymmärrykseni, että 27v tyttö korjailee "ryppyjään". Kertomuksensa mukaan hän on koukussa tekokynsiin ja ripsien pidennyksiin. Sitten hän paljasti olevansa merkkihifistelijä, joka ostaa vain parhaita brändituotteita ja hänellä on kymmenkunta Louis Vuittonin laukkua. Suurena elämän viisautena hän lausahti haluavansa olla ulkoisesti täydellinen. Ihmisillä, kun on tapana arvostella toisten ulkonäköä, niin hän haluaa, että hänessä on mahdollisimman vähän arvosteltavaa.
Melkein aloin repiä hiuksiani. En voi uskoa, että tuollaisia pinnallisia hömppiä on todella olemassa. Ehkä toimittajat olivat keksineet nuo jutut. Tosin siinä oli kyllä ihan kuva tästä typykästä, joka näytti nelikymppiseltä kovalta gimmalta. Sisäinen säteily ja karisma, kun puuttuu täysin ihminen on aika mitättömän oloinen. Minusta kuulosti ihan hirveän huolestuttavalta, että nuori nainen muokkasi ulkonäköään miesystävänsä mielikuvien mukaan. Seurustelulla ei ole mitään tekemistä rakkauden, tai kumppanuuden kanssa, jos toinen ei ole rakas juuri sen näköisenä, kun on. Tyttöparka on nelikymppisenä ilkeä, katkera akka, kun on muokkaillut kroppaansa muiden mielen mukaan ja huomaakin olevansa täysin yksin ja hukassa omassa sielussaan.
Toivon todella ettei kukaan lukija lähde ottamaan mallia tuollaisesta elämän asenteesta. Jos ihmisen pääkoppa on täysin tyhjä ja persoona on hyvin itsekeskeinen, niin sellainen ei ole ainakaan mikään miellyttävä kumppani, tai työkaveri. En oikein ymmärrä millaisessa maailmassa nuori ihminen kasvaa noin pinnalliseksi ja itsekeskeiseksi. Jotain häneltä on jäänyt hyvin pahasti puuttumaan, vaikka ei tietystikään saisi vanhempia ja lapsuutta kaikesta syyttää. Mielestäni tämän kaltaiset ihmiset ovat lisääntymään päin ja toiset nuoret saattavat jopa ihailla heidän elämän asennetta. Mitä meille sitten tapahtuu, kun tällaisilla mielipiteillä varustetut ihmiset pääsevät vanhemmiten päättävään asemaan ja löytävät tiensä vaikka ministeriksi?
Meille tuli hoitolaan Trendi lehden mallinumero ja erehdyin selailemaan sitä. Aloin lukemaan juttua missä muutama nuori nainen kertoi kauneuskäsityksistään. Yksi heistä oli 27v. tyttö ammatiltaan PR-konsultti. Hänen pohdintansa naisen ulkonäöstä ja itsetunnosta oli aivan vastenmielistä luettavaa. Tyttö kertoi hankkineensa hiustenpidennykset ja silikonirinnat miesystävänsä toiveesta. Hänestä, kun on luonnollista miellyttää rakkaan ihmisen silmiä. Silikonirinnat olivat kuulemma hänen elämänsä paras päätös ja puolella hänen ystävistään on myös tehdyt rinnat ja puolet ovat vasta menossa leikkaukseen. Neitokainen paljasti ettei hänellä ole yhtään rumaa ystävää, vaan kaikki hänen ystävänsä ovat ulkomuodoltaan näyttäviä. Hänen mielestään hyvästä itsetunnosta kertoo se, että pystyy muokkaamaan vartaloaan mielensä mukaan kauneuskirurgialla. Otsa ryppyjä häneltä oli häivytetty botoksilla ja se meni täysin yli ymmärrykseni, että 27v tyttö korjailee "ryppyjään". Kertomuksensa mukaan hän on koukussa tekokynsiin ja ripsien pidennyksiin. Sitten hän paljasti olevansa merkkihifistelijä, joka ostaa vain parhaita brändituotteita ja hänellä on kymmenkunta Louis Vuittonin laukkua. Suurena elämän viisautena hän lausahti haluavansa olla ulkoisesti täydellinen. Ihmisillä, kun on tapana arvostella toisten ulkonäköä, niin hän haluaa, että hänessä on mahdollisimman vähän arvosteltavaa.
Melkein aloin repiä hiuksiani. En voi uskoa, että tuollaisia pinnallisia hömppiä on todella olemassa. Ehkä toimittajat olivat keksineet nuo jutut. Tosin siinä oli kyllä ihan kuva tästä typykästä, joka näytti nelikymppiseltä kovalta gimmalta. Sisäinen säteily ja karisma, kun puuttuu täysin ihminen on aika mitättömän oloinen. Minusta kuulosti ihan hirveän huolestuttavalta, että nuori nainen muokkasi ulkonäköään miesystävänsä mielikuvien mukaan. Seurustelulla ei ole mitään tekemistä rakkauden, tai kumppanuuden kanssa, jos toinen ei ole rakas juuri sen näköisenä, kun on. Tyttöparka on nelikymppisenä ilkeä, katkera akka, kun on muokkaillut kroppaansa muiden mielen mukaan ja huomaakin olevansa täysin yksin ja hukassa omassa sielussaan.
Toivon todella ettei kukaan lukija lähde ottamaan mallia tuollaisesta elämän asenteesta. Jos ihmisen pääkoppa on täysin tyhjä ja persoona on hyvin itsekeskeinen, niin sellainen ei ole ainakaan mikään miellyttävä kumppani, tai työkaveri. En oikein ymmärrä millaisessa maailmassa nuori ihminen kasvaa noin pinnalliseksi ja itsekeskeiseksi. Jotain häneltä on jäänyt hyvin pahasti puuttumaan, vaikka ei tietystikään saisi vanhempia ja lapsuutta kaikesta syyttää. Mielestäni tämän kaltaiset ihmiset ovat lisääntymään päin ja toiset nuoret saattavat jopa ihailla heidän elämän asennetta. Mitä meille sitten tapahtuu, kun tällaisilla mielipiteillä varustetut ihmiset pääsevät vanhemmiten päättävään asemaan ja löytävät tiensä vaikka ministeriksi?
Hyvä Inkeri! Puhut taas asiaa. Olen itse 30-vuotias nainen, korkeasti koulutettu ja ihan kauniskin. Olen kuitenkin jo useamman vuoden seurannut aika huolestuneena itseäni nuoremman sukupolven ajatusmaailmaa ja käyttäytymistä yleensäkin. Tuntuu, että nuorten suhteellisuuden taju on kadonnut ihan kokonaan ja pinnalla ovat vain kovat ja hyvin pinnalliset arvot. Hyvät käytöstavat tuntuvat unohtuneen myös. Mikään ei tunnu riittävän ja kaikki täytyy saada heti. Elämään haetaan vastauksia ja tyydytystä oman itsensä ulkopuolelta eikä pysähdytä miettimään, josko se onnellisuus ja hyvä olo löytyisi kuitenkin ihan sieltä omasta sisimmästä. Ei ihme, jos nykynuoret voivat hälyttävän huonosti ja media vielä ruokkii tätä kieroutunutta minäkuvaa ja epärealistisia kauneuskäsityksiä... On toki syvällisiä ja hyvin itsensä tuntevia ja fiksujakin nuoria, mutta yhä lisääntyvissä määrin pinnallisuus tuntuu valtaavan alaa, minkä koen hyvin surulliseksi. Meidän tulisi oppia arvostamaan itseämme sellaisena kuin olemme, eikä pyrkiä miellyttämään jatkuvasti muita ja elämään ulkoapäin asetettujen mallien ja toiveiden mukaisesti...
VastaaPoistaKiva kuulla, että muitakin huolestuttaa tämä liiallinen itsekeskeisyys. Tuokin on ihan totta mitä sanot, että käy töstavat ovat huonontuneet. Kaikki on vain hamuamassa itselleen jotain eikä toisia huomioida ollenkaan.
VastaaPoistaOlen varma, että ihminen joka satsaa pelkästään ulkoiseen olemukseensa ja kaikkeen ostettavaan hyvään alkaa jossain vaiheessa voida todella huonosti. Sitten kun on pakko pysähtyä miettimään syvällisempiä asioita ne ovatkin niin vieraita, että sairastutaan.
Inkku