Mukava perjantaipäivä

Taas on yksi työpäivä takana päin ja lähden ajelemaan kotiin, Janakkalaan. Tänään oli tosi kiva päivä ja erilainen päivä, koska emme tehneet hoitotyötä, vaan pidimme Avoimien ovien päivää ja vielä huomenna jatkamme. Tarkoitus oli, että olemme asiakkaiden käytettävissä ja annamme neuvoja ihonhoidosta. Pääpainon oli tarkoitus olla aurinkoasioissa ja päivänvalosuojatuotteissa.

Asiakkaiden käytöstä ja mielenkiinnon aiheita on aina vaikea etukäteen ennustaa, mutta nyt onnistuimme oikein hyvin. Päivä on ollut erittäin vilkas mikä olikin tärkein toivomus. Yllättävää on ollut se, että puolet kävijöistä on ollut uusia asiakkaita ja he olivat myös kiinnostuneita kasvohoidoista. Nythän oli eilisessä Hämeen Sanomien Aurinkoinen liitteessä esittely meidän tekemästä Nanolift kasvohoidosta. Esittely osui mukavasti tähän samaan ajankohtaan ja kiva oli, kun ihmiset pääsi heti kyselemään asiasta lisää. Aina on kiva saada uusia asiakkaitakin, vaikka tavallaanhan meidän asiakasmäärä on ollut pitkään jo melkein täynnä. Asiakasmäärä kuitenkin aina elää ja meillä on moni iäkkäämpi asiakas poistunut maallisesta elämästä. Joten tilaa on uusille asiakkaillekin ja me haluamme panostaa jokaiseen meidän asiakkaaseen sataprosenttisesti. Nyt kannattaa olla nopea, jos haluatte kasvohoitoajan vielä ennen juhannusta, koska ajat ovat poikkeuksellisen täynnä. Itse olenkin lomalla 14.6-30.6-13 ja Mari on koko heinäkuun.

Hyvin moni kävijä oli kiinnostunut uusista päivänvalosuojatuotteista ja todella monelle olikin jo tehty ihosolukon jäädytystä. Nykyään on tosi yleistä yli kuusikymppisillä, että joudutaan kasvoista jäädyttämään auringon aiheuttamaa solumuutosta. Ihan liian moni huomaa auringonsuojatuotteiden tarpeellisuuden vasta liian myöhään ja siinä vaiheessa, kun lääkäri niitä suosittelee. Yksi Avoimien ovien tapahtuman tarkoitus onkin tiedon lisääminen. Näin voimme pieneltä osin vaikuttaa Suomen ihosyöpätilastojen laskuun.

Sitten aamulla tuli eräs oikein kiva asia esille ja sekin on pakko kertoa kaikille. Kissakoti Kattilan henkilökunnasta eräs tuli meitä moikkaamaan ja toi meille kauniit maalatut kivet kiitokseksi Kattilan kannatuksesta. Kiitos muistamisesta oikein paljon!
Hän oli sama henkilö joka kuutisen vuotta sitten järjesti meille pojat eli Valtsun ja Jössen. Pojathan oli silloin noin puolivuotiaita ja ne löydettiin marraskuussa hylättynä, jonkun kesämökin alta. He olivat aika nälkiintyneitä ja huonossa kunnossa. Valtsu oli heistä heti reippaampi, mutta pikku Jösseä kesyttelin vuoden verran ennen, kuin luottamus ihmiseen palautui. Kerroin tälle Kattilan ihmiselle, että Jössekin on nykyään ihan reipas ja rohkea sylikissa. Ainoastaan se pelkää ylikaiken limpsapullon avaamisesta tulevaa sihahdusta. Aluksi Jösse juoksi karvat pörrössä sängyn alle pihisemään, kun limpparipullo sihahti. Nykyään olemme korkin kanssa tosi varovaisia ettei ääntä kuuluisi ja Jössekin on sen jo oppinut sietämään. Olemme pohtineet moneen kertaan mistä moinen pelko on peräisin. Tämä Kattilan rouva osasikin asian selittää. Jösse on ilmeisesti ollut paikassa, missä on juotu paljon ja sihauteltu olut pulloja ja tölkkejä auki. Tapahtumaan on varmasti liittynyt jotain häneen kohdistunutta kiusaamista ja pahaa ja siitä on jäänyt ikuinen trauma. Tuo selitys tuntuu oikein järkeen käyvältä ja helpotti, kun ymmärrämme mitä Jösse oikein pelkää. Onneksi nuo kauhuajat on Valtsun ja Jössen kohdalla taakse jääneet.

Tervetuloa huomenna lauantaina moikkaamaan meitä. Olemme paikalla kello 10-15.