En ole pitkään aikaan kertonut, miten olen päätynyt kosmetologin ammattiin ja yrittäjäksi. Nykyään yrityksellä pitää olla tarina, ja tottakai minullakin on sellainen. Onneksi olen saanut aina tehdä työtä, jota rakastan.
Sky-kosmetologi
Minulla on ollut aika suora tie yrittäjäksi, koska olen päättäväinen ihminen, ja kai aika päämäärätietoinen. Päätin noin 12-vuotiaana, että minusta tulee kosmetologi. Sitä en tiedä, mistä tämä idea sai alkunsa, koska en tuntenut yhtään kosmetologia, enkä tiennyt edes ketään, joka olisi käynyt kosmetologilla.
Se oli kuitenkin tiukka päämääräni, enkä keskikoulun jälkeen koskaan hakenut mihinkään muualle kuin kosmetologikouluihin. Onneksi pääsin ensimmäisellä yrittämisellä silloiseen Päijät-Hämeen Ammattikouluun Lahteen, joka oli iso kuntainliiton ammattikoulu. Muistan ikuisesti, että jouduin kysymään Janakkalan kunnalta maksaisivatko he koulutukseni, kun ammattikoulu oli muualla kuin Hämeenlinnassa. Oli kova paikka, kun yksin 16-vuotiaana menin kunnantalolle.
Vanhempani eivät ole koskaan tasoitellut tietäni, ja olen pienestä pitäen oppinut hoitamaan omat asiani. Muistan, kun täytin 12 ja minulle sanottiin, että olet nyt sen ikäinen, että pystyt hoitamaan omat asiasi itse ja heiltä ei tarvitse apua pyytää.
Kuitenkin yrittäjäksi lähteminen tuli jotenkin kotoani, koska isäni oli maansiirtoyrittäjä ja maanviljelijä. Näin jo lapsuudessani, että työ oli tärkeä asia ja sitä tehtiin paljon.
Mennessäni silloiseen kaksivuotiseen kosmetologikouluun tiesin heti, että minusta tulee yrittäjä. En koskaan hakenut mihinkään töihin, vaan suunnittelin heti, että otan velkaa ja perustan oman yrityksen.
Olin kahdeksantoista, kun avasin hoitolani 15.6.1980.
En ole varmaan koskaan sen jälkeen ollut niin varma ammattitaidostani ja yrittäjän kyvyistäni kuin silloin. Vasta myöhempinä vuosina tajusin, että siinä olisi voinut käydä hullusti. Siihen aikaan ei ollut mitään paikkaa mistä olisi saanut neuvoja yrityksen perustamiseen, vaan kaikki piti oppia kantapään kautta.
Muistan ikuisesti ensimmäisen kirjanpitäjäni, kun kysyin häneltä miten ne kuitit pitää mapittaa. Vastaus oli, että se on ihan sama, koska et tuota työtä kuitenkaan kauaa tee. Toinen neuvo oli, että minun pitää ostaa halvempia hoitotuotteita, kun niistä ei kuitenkaan ole kenellekään mitään hyötyä. Hän siis kehotti suoraan pluffaamaan asiakkaita ja tekemään huonoa työtä. Joskus tulee mieleeni, että muistaakohan tuo kirjanpitäjä, joka nykyään on kahdeksankymppinen, miten hän ennusti yritykselleni äkillistä loppua.
Niistä lähtökohdista tämä lähes puolivuosisataa hyvää työelämää on aika hyvä saavutus.
Vaikeuksien kautta voittoon
Ensimmäisen kauneushoitolan avasin Rauhakatu 3:ssa, missä nyt on ravintola Uoma. Se oli katutason huoneisto mihin tein ison remontin ja tilat omisti Säästöpankki, joten olin siis vuokralainen. Olin paikassa tuskin vuottakaan, kun minut irtisanottiin, koska Kaupunginhotelli laajensi tiloihini.
Silloin itkin vuolaasti monta päivää ja olin ihan hädissäni. Se oli viimeinen kerta, kun itkin yritykseni takia, koska kovetuin aika äkkiä, ja tajusin ettei itku auta mitään vaan pitää toimia. Minulle myös selvisi, että Säästöpankissa tiedettiin tuo laajentaminen jo silloin, kun tila vuokrattiin minulle.
Se oli opetus myös siitä, että pankki, vakuutusyhtiöt ja moni muu taho suorastaan huijasi nuorta tietämätöntä yrittäjää. Minä maksoin 80-luvulla monet oppirahat siitä, että minua tahallisesti johdettiin harhaan.
Nämä kokemukset oli yksi syy siihen, miksi lähdin niin vahvasti yrittäjäjärjestöihin mukaan. Lähtiessäni vetämään Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaisia 1987 ensimmäisenä pitkäaikaisena puheenjohtajana, halusin muuttaa yrittäjien kohtelua, niin ettei kukaan muu kahdeksantoistavuotias yrittäjä kokisi samoja vastoinkäymisiä, kuin minä koin.
Tuon Rauhankadun huoneiston jälkeen vuokrasin edelleen Säästöpankilta tilat Palokunnankadulta linja-autoasemaa vastapäätä. Sitten muistaakseni vuonna 1985 ostinkin jo omat tilat nykyisessä paikassani Raatihuoneenkadulta.
Panostin heti alusta pitäen koulutukseen ja oppimiseen. Ymmärsin heti, että haluan tietoa enemmän ja oppia uusia metodeja ja tapoja työskennellä. Silloin tein vielä jalkahoitojakin ja asiakasmääräni kasvoi nopeasti. Muistan, että kahdeksankymmentäluvun loppupuolella työpäiväni alkoi 7.30, kun ensimmäinen asiakas tuli ja loppui 19.30, kun viimeinen bussi kotiini lähti.
Niihin aikoihin palkkasin ensimmäisen työntekijäni ja se oli vikatikki. En osannut olla esimies, vaan olin liian kiltti ja ymmärtäväinen enkä osannut vaatia, että työpaikka edellyttää myös työntekoa. Tämä 35-vuotta työnantajana on ollut haasteellista aikaa ja minun olisi pitänyt olla paljon vaativampi ja jämäkämpi. Näin jälkikäteen tuntuu, että moni työntekijäni teki yritykselleni enemmän hallaa kuin hyötyä. Tämä johtui ihan siitä, että minua oli liian helppo käyttää hyväkseen.
Onneksi rakkaus työhöni säilyi myös nämä vuodet ja nyt voin nauttia suhteellisen seesteistä yrityselämää.
Kosmetologisi Inkeri
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 7.1.-
13.1.2025.
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä
Kommentit
Lähetä kommentti