Olen jo 1980-luvulta asti ollut hyvin kiinnostunut Venäjän aatelisista ja Romanov-suvun tapahtumista. Suuri osa Venäjän älymystöstä ja vauraista yläluokan väestä lähti maanpakoon 1917, kun Lenin nousi valtaan ja Venäjä muuttui Neuvostoliitoksi.
Maanpakolaisia
Olin hyvin ilahtunut, kun jouluna ilmestyi lempitietokirjailijoiltani Ville-Juhani Sutiselta ja Ville Ropposelta Emigrantit: venäläisten maanpakolaiskirjailijoiden jäljillä. Ahmin sen puolessa päivässä ja samalla selvittelin netissä eri kulttuurihenkilöiden elämäkertoja.
Näitä venäläisten maanpakoaaltoja on ollut kolmessa vaiheessa. Jo 1800-luvun loppupuolella monet taiteilijat ja kirjailijat lähtivät Venäjältä väistääkseen tsaarin diktatuuria. Se on aina muistettava, kun puhutaan itänaapuristamme, ettei siellä ollut vapautta tai hyvinvointia ennen Neuvostoliittoakaan, koska tsaari oli itsevaltainen hallitsija, joka ei tuntenut ihmisarvoa.
Suurin maanpakoaalto oli tuo 1917-18, kun bolsevikit nousi valtaan ja Neuvostoliitto syntyi. Kaikki ei lähtenyt vapaaehtoisesti vaan Lenin poisti maasta lukuisia tiedemiehiä ja muuta älymystöä. Tällä hetkellä venäläiset elävät taas vaihetta, kun on lähdettävä maanpakoon, jos on eri mieltä hallinnon kanssa. Vuonna 1917 Venäjältä lähti noin kaksi miljoonaa henkeä ja nyt tänä päivänä lähtijöitä on saman verran.
Neuvostoliittoa pakoon lähteneet olivat aatelisia, taiteilijoita tai muuta älymystöä. Vuosisadan alkupuolella varakkaat ihmiset matkustivat paljon ja aatelisto puhui usein ranskaa kotikielenään, niin heidän oli helpompi muuttaa esimerkiksi Ranskaan. Yleisesti lähdettiin ensin Eurooppaan esimerkiksi Berliiniin, Pariisiin, Nizzaan ja Prahaan ja näissä kaupungeissa muodostui oma venäläinen kaupunginosa. Sieltä moni päätyi loppujen lopuksi Amerikkaan, ja sinne he jäivät.
Emigrantit ja Suomi
Löysin myös antikvariaatista kirjan Mannerheim ja valkoiset emigrantit, joka oli kirjoitettu 1980-luvulla. Se ei ollut mitenkään hyvä kirja, vaan siinäkin näkyi suomettumisen vaikutukset. Mitään pahaa ei Neuvostoliitosta uskallettu sanoa. Siinä kuitenkin ilmeni, että Mannerheim piti kuolemaansa asti yhteyttä eri upseeritovereihinsa, joihin oli tutustunut tsaarin aikana.
Lähes kaikki maanpakoon lähteneet toivoivat pitkään pääsevänsä palaamaan takaisin kotimaahan. Varsinkin nämä bolsevikeja pakoon lähteneet odottivat koko ajan, että hallinto kaatuu ja Lenin syöstään vallasta. Näille ylimystön edustajille maanpakolaisuus oli totaalinen elämänmuutos, koska he eivät olleet tottuneet tekemään työtä, ja nyt se oli pakollista. Harva sai mukaansa omaisuutta niin paljoa, että pelkästään sen varassa olisi voinut elää.
Jonkin verran väkeä tuli myös Suomeen, kun bolsevikit pääsivät valtaan. Se ei ollut suuri määrä, vaan noin pari tuhatta henkeä. He jäivät pysyvästi Suomeen ja integroituivat valtaväestöön parissa kymmenessä vuodessa. Nämä Suomeen päätyneet emigrantit olivat yleensä aika köyhiä ja heidän oli vaikea löytää elantoa. Karamellitehdas Karl Fazer palkkasi paljon venäläisiä tehtaaseensa. Osa väestä elätti itsensä kielten opettajana tai musiikin opettajana. Vuosien saatossa pikkuhiljaa he sopeutuivat uuteen elämäänsä.
Kosmetologisi Inkeri
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 14.1.-
20.1.2025.
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti