Minulla on nyt alkuvuodesta useimpia uusia asioita muuallakin kuin työelämässä. Kerroinkin jo marraskuussa, että serkkuni sai vauvan ja nyt meidät on pyydetty sylikummeiksi, mistä olen todella innostunut.
Muistoja menneisyydessä
Olen päättänyt, että aloitan tuota pientä poikaa varten kirjoittamaan omaa suljettua blogia. Tietysti hän ei moneen vuoteen siitä välitä ja varmaan ymmärtää tarkoitukseni vasta 40-50-vuotiaana. Olen muutenkin suunnitellut jo pitkään, että kirjoittaisin omista lapsuuden muistoistani ja meidän sukumme tarinoista. Tämä tilanne osui juuri kohdalleen, koska nyt minulla on joku ketä varten kirjoitan.
Kirjoittaminen on minusta todella kivaa ja se on hyvä tapa ilmaista itseäni. Tietysti tuo blogin kirjoittaminen voi välillä olla työlästäkin, mutta olen siihen jo oppinut kirjoittaessani tätä Purkkiarmeijan komentajaa. Tiedän myös, että tämän viidentoistavuoden aikana, kun olen tätä blogia kirjoittanut ei ole vielä kertaakaan tullut tunnetta etten keksisi mistä kirjoittaisin.
Minusta olisi kiva, että sukulaiseni vauvan vanhempien sukulaiset ja ystävät pääsisivät lukemaan blogia ja laittamaan sinne kommenttejaan.
Enkä tee tätä muistelublogia joka päivä niin kuin kirjoitan Purkkiarmeijaa. Suunnittelen, että olisi tyytyväinen, jos jaksan kirjoittaa uutta blogia muutaman vuoden ja noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Tuo blogi on suljettu ja tarkoitettu vain vauvan sukulaisille ja ystäville. Enkä edes uskoisi, että kukaan muu olisi kiinnostunut sukumme tapahtumista.
Maailman menoa
Tämä blogin kirjoittaminen on hyvä tapa järjestellä ajatuksiaan. Nykyhetkessä tapahtuu niin paljon, että kaiken suodattaminen vaatii aikaa. Ukrainan sodan myötä meidän elämään on tullut pahuus, jolle me emme voi mitään.
Tulen tuossa vauvan blogissa kertomaan myös pohdintojani nykyhetken politiikasta ja tapahtumista. Se on kuitenkin ominta itseäni, että seuraan tarkasti uutisia ja haluan viedä asiaa eteenpäin niin, että vauvakin oppisi myöhemmin kiinnostumaan päivän tapahtumista. Viime aikoina olen miettinyt, että onko nyt sama tilanne kuin oli menneisyydessä 1938-39. Kolmekymmentäluvun lopulla ei yhtään odotettu, että syttyisi toinen maailmansota. Silloin vielä uskottiin, ettei sellaiseen enää sorruttaisi, koska ensimmäinen maailmansota oli vielä muistissa.
Näinhän mekin uskomme tai ainakin uskoimme ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Koko elämäni ajan on hoettu ”ei koskaan enää” tarkoittaen sodan syttymistä. Se on näköjään ollut naivia sanahelinää.
Nyt meillä on pelon aiheita monella suunnalla. Trumpin astuttua USA:n presidentiksi maailmasta tulee vielä epävakaampi. Hän uhoaa haluavansa Grönlannin ja Panaman kanavan USA:lle, ja olisi median mukaan valmis jopa aseelliseen konfliktiin saadakseen ne amerikkalaisille.
Tällainen ei varmaan ole tullut juuri kenenkään mieleen, mutta Trump voi keksiä mitä vaan. Ehkä jonkinlainen perusta Grönlannin hamuamiseen on se, että toisessa maailmansodassa se oli liittoutuneiden miehittämä. Siksi siellä on nytkin iso Nato tukikohta, joten voisihan sitä vahvistaa, ettei koko saarta pidä omia.
Nyt myös tämä miljonääri Elon Musk on innostunut kannattamaan Euroopan äärioikeistoa, ja sehän voi tuoda suuria ongelmia Euroopan maiden politiikkaan. Tuntuu aivan järjettömältä, että näitä narsistisia itsekeskeisiä miehiä pääsee valtaan vielä nykyäänkin.
Maailmalle olisi riittänyt Putinin tuomat ongelmat Kiinan Xi:n diktatuurin ahdistukset, mutta nyt tilanne on muuttunut niin epävakaaksi, ettei kukaan pysty ennustamaan tulevaisuutta.
Kosmetologisi Inkeri
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 14.1.-
20.1.2025.
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä
Hurmaava idea tuo blogi. Ja kyllä, minulla on ollut samat ajatukset jo pitkään tuosta, mitä ihmiset miettivät tuolloin pari vuotta ennen toista maailmansotaa. Elivät elämäänsä kaikesta huolimatta.
VastaaPoistaLeena