Voi olla, että on vähän liian hienosti sanottu olevani kutsumusammatissa, mutta näin minä sen koen. Olen jo noin kaksitoistavuotiaana päättänyt, että minusta tulee kosmetologi, ja onneksi minulla oli aika suora reitti tähän työhön.
Mikä minusta tulee isona?
Olen monessa yrittäjätapahtumassa kuunnellut ihmisten esittäytymistä ja hämmästellyt kuinka moni viisikymppinen sanoo, ettei vielä tiedä, mikä hänestä tulee isona. Todella moni yrittäjä on ajautunut yrittäjäksi monen mutkan kautta ilman, että on siihen kunnolla halunnut. Valitettavan moni on perustanut yrityksen pakon sanelemana, kun muuta työtä ei ole löytynyt. Tämä pakon edessä ajautuminen yrittäjäksi näkyy kyllä yrityksen menestyksessä ja ihmisen työssä viihtyminen on huonoa.
Minun tarinani on ihan toisenlainen ja olen tietentahtoen tähdännyt kosmetologiksi ja yrittäjäksi. Olen ollut noin 12-vuotias, kun keksin, että minusta tulee kosmetologi. Sitä en tiedä mistä tämän idean sain, koska en tuntenut ketään kosmetologia, enkä yhtään tiennyt mitä kosmetologi tekee. Äitini oli muutaman kerran käynnyt kosmetologilla, mutta se oli ainoa yhtymäkohta ammattiin.
Onneksi koulussani oli hyvä ammatinvalintaohjaaja ja hänen kautta sain tietää koulut mihin kannattaa hakea. Hän myös onneksi ymmärsi, ettei mihinkään yksityisen koulun muutaman kuukauden kurssille kannata mennä, vaan kunnolliseen ammattikouluun.
En koskaan hakenutkaan muualle kuin ammattikoulujen kosmetologilinjalle ja pääsinkin sitten Päijät-Hämeen Ammattikouluun Lahteen. Siinä olikin jo ensimmäinen kynnys, koska jouduin pyytämään Janakkalan kunnalta, että kunta kustantaa ammattikoulun muulla paikkakunnalla. Tein sen aivan yksin, koska vanhemmillani oli harvoin aikaa auttaa minua.
Sitten pitikin alkaa hakemaan asuntoa Lahdesta ja tämäkin oli vaikea asia. Olin kuusitoistavuotias ja hyvin ujo ja arka, enkä ollut vielä koskaan ollut kotoa poissa. Se oli kaikkea muuta kuin helppoa, mutta onneksi pääsin mukavalle naiselle alivuokralaiseksi.
Siihen aikaan asumisvaatimukset ei olleet suuren suuria. Minulla ei tuossa kaksiossa ollut omaa huonetta, vaan nukuin vuokraemäntäni parisängyssä omalla puolellani ja hän omallaan. Tuskin kukaan lähtisi nykyään sellaiseen asumismuotoon. Minulle se oli hyvä vaihtoehto, koska olin niin nuori ja tarvitsin vanhemman ihmisen tukea. Ehkä luottamusta vuokraemäntääni lisäsi se, että hän oli seurakunnan nuoriso-ohjaaja.
Päämääränä yrittäjyys
Sitten, kun pääsin kaksivuotiseen kosmetologikouluun en koskaan ajatellutkaan työhön menoa, vaan oman yrityksen perustaminen oli itsestään selvyys. Tähän varmaan vaikutti sekin, että isäni oli yrittäjä ja usein yrittäjän lapsesta tulee yrittäjä.
Ainoa kokemukseni työpaikoista on ollut parin kuukauden kesätyöpaikka ihan onnettoman kauheassa kauneushoitolassa ja pari kesää Iso-Hiiden jurttipellolla eli sokerijuurikas peltoa perkaamassa. Onneksi vanhempani suostuivat takaamaan lainan millä perustin kauneushoitolani kesäkuussa 1980. Olin ensimmäiset vuodet tosi tiukoilla, koska laina vei ison osan tuloistani.
Kuitenkaan missään vaiheessa ei päässäni edes vilahtanut, jos vaihtaisin ammattia. Enkä myöskään hetkeäkään ajatellut, etteikö yritykseni menestyisi. En sellaista vaihtoehtoa koskaan ajatellut. Kilpailutilanne Hämeenlinnassa oli hyvin tiukka ja samana keväänä aloitti kolme muuta uutta kauneushoitolaa. Ne kaikki ovat lopettaneet aikapäiviä sitten.
Onneksi pystyin keräämään vakioasiakaspiirin noin viidessä vuodessa. Suomessa ehkä elettiin jonkinlaista nousukautta 1980-luvulla ja vakioasiakkaat löytyivät kohtuullisen helposti. Tietysti tähän vaikutti se, että tein työni hyvin ja olin innostunut ammatissani. Minulla alkoi käymään useampi vanhempi nainen, jotka selvästi halusivat kannattaa minua ja kertoivat minusta ystävilleen. Olen ikuisesti kiitollinen tästä ihmisten ystävällisyydestä.
Näin on sitten vuodet vierineet ja ajattelen kauhulla, miten pian pitäisi jäädä eläkkeelle. Olen päättänyt tähdätä vielä kymmeneen työvuoteen ja olisin silloin 74v. Jos terveyteni säilyy se on ihan mahdollista ja Jukka jäisi siinä vaiheessa viimeistään pois Konecranesilta ja voisi ryhtyä täysipäiväiseksi hierojaksi.
Kosmetologisi Inkeri
Hoitoihin voit varata ajan:
Tekstiviestillä: 050 586 0310
Sähköpostilla: info@kauneushoitolainkeri.fi
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 14.-20.10.
2025.
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä
Ihana lukea, että joku kokee olevansa kutsumusammatissaan. Sinä olet, ja sen toimistasi ja sinusta kyllä pystyy näkemään. Jos yleisesti ajattelen, niin ponnistusten ja palkintojen tasapaino (yksin)yrittämisessä pitäisi kallistua edes lievästi palkintojen puolelle. Ponnistelemaanhan yksinyrittäjä aina joutuu - tekemään töitä paljon enemmän kuin palkannauttija ja ottamaan riskejä.
VastaaPoistaTiedän monia yksinyrittäjiä jotka todellakin haikailevat joihinkin muihin töihin onnistumatta siinä. Mutta sinä et, ja se on meidän asiakkaidenkin onni.
Leena .