Ajattelin, että voisin yrittää hiukan selittää millä tavalla minä harrastan sotahistoriaa, kun se herättää ihmetystä aika usein. Olen ehdottomasti pasifisti, enkä mässäile sodan tuhoilla tai vihollisten suurella tyhmyydellä.
Luen vain e-kirjoja
Viime aikoina minulle on hoitolaan tuotu erilaisia sotakirjoja, jotka on ajateltu olevan minun kiinnostuksen kohteita. Saan myös paljon tarjouksia, jos ostaisin jotain sotakirjoja. Voin ihan suoraan sanoa, etten ole kiinnostunut paperikirjoista ja ne menee minultakin roskiin.
Monet 1930-50-luvuilla syntyneet miehet lukivat fiktiivisiä suomalaisia sotakirjoja, kuten Niilo Lauttamuksen, Reino Lehväslaihon, Esa Anttalan tai Atso Haapasen yms.kirjoittamat kirjat ovat. Nyt moni purkaa edesmenneiden vanhempiensa koteja ja sieltä löytyy juuri näitä kirjoja, jotka on kirjoitettu 1950-60-luvuilla.
Kiinnostus näitä kirjoja kohtaan on erittäin vähäistä ja edes antivariaatit ei niitä juurikaan enää ota. Itse en ole koskaan ollut tipan tippaa kiinnostunut tämän tyyppisestä kirjallisuudesta ja ne eivät missään tapauksessa kuulu harrastukseni piiriin. Olen aikoinani 1980-90-luvuilla kerännyt ne kirjat, mitä olen tarvinnut ja nekin on nyt menossa roskiin.
Nykyisin ei ole mitään järkeä etsiä tietoja paperikirjoista, kun kaiken löytää parissa minuutissa netistä tai Chat-GPT:stä. En myöskään ole vuosikausiin lukenut paperikirjoja, vaan luen ainoastaan e-kirjoja tai kuuntelen niitä.
Luen myös tosi valikoivasti sotahistoriaan liittyviä e-kirjoja, koska saan niin paljon enemmän tietoa Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisuista, Sotahistoria Seuran keskusteluista ja Yliopistojen väitöskirjoista.
Olen myös tehnyt selkeän rajauksen harrastuksessani ja selvittelen vain 1900-luvun sotia. En siis tiedä paljon mitään Rooman legioonista, Krimin sodasta tai Isosta vihasta ja ne eivät ole ainakaan tällä hetkellä kiinnostukseni kohteita.
Voittaja kirjoittaa sodan historian
Suomalainen historian tutkimus talvi-ja jatkosodasta on käynyt läpi totaalisen muutoksen. Neuvostoliiton aikoina Suomessa tutkittiin asioita vain sen verran, ettei taatusti ärsytetty naapuria. Ennen 1995-kirjoitetuissa tutkimuksissa ei ole enää juuri mitään, mitä kannattaisi käydä läpi, ja olen ne jo aikoinani lukenut.
Vasta 2000-luvulla on tullut nuoria sotahistorian asiantuntijoita, jotka ovat tutustuneet asioihin ihan uudella otteella. Vuosi 2022 ja Ukrainan sodan alkaminen muutti myös ajatustapaa talvi-ja jatkosodasta. Tämän hetken tutkijat uskaltavat jo kertoa totuuden Neuvostoliitosta ja Venäjästä.
Näiden muutosten takia vain sotahistorian uusimmat tutkimukset 2024-26 kiinnostaa minua, koska kaikki sitä vanhemmat olen jo käynyt läpi. Minulla on myös omat suosikkihistorioitsijat joita on Markku Jokisipilä, Lasse Laaksonen, Oula Silvennoinen, Mikko Porvali, Aleksi Mainio,Ville Jalovaara ja Pasi Tuunainen, jotka ovat sotahistorian ammattilaisia ja lähes kaikki väitelleitä tohtoreita. Tiedon haluni siis koskee tämän tyyppistä tutkimusta ja julkaisuja. Seuraan vähintään pari kertaa viikossa, onko jotain mielenkiintoista tietokirjaa tai tutkimusta tulossa, koska nykyään niistä ilmoitetaan jo monta kuukautta etukäteen. Tiedän jo nyt mitä ensi syksynä julkaistaan ja hankin ne yleensä lähes samana päivänä, kun ne julkaistaan.
Minun tapani harrastaa sotahistoriaa pureutuu paljon syvemmälle, kuin jotkut suurelle yleisölle tarkoitetut kirjat ja elokuvat. Sotahistoria on ihan oma maailmansa ja olen siihen perehtynyt pitkään ja hartaasti.
Kosmetologisi Inkeri
Hoitoihin voit varata ajan:
Tekstiviestillä: 050 586 0310
Sähköpostilla: info@kauneushoitolainkeri.fi
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua
26.5-1.6.2026
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Kommentit
Lähetä kommentti