Ihmiselle tapahtuu elämän varrella kaikenlaista jotka voi sillä hetkellä nolottaa, mutta myöhemmin niitä voi pitää vitsinä. Tiedän, että tv:ssä on sarjoja missä julkkikset kertovat elämänsä noloimmista tilanteista ja siksi ajattelin kertoa omistani.
Romattiset sotamuseot
Olen kuulunut parikymmentä vuotta Suomen Sotahistorialliseen Seuraan joka järjestää monenlaisia luentoja ja matkoja jotka liittyvät sotahistoriaan. Luen aina innoissani seuran sähköistä jäsenkirjeitä ja katson mitä uutta on tiedossa.
Kymmenisen vuotta sitten Sotahistorian Seuran sihteeri oli etunimeltään Jukka niin kuin miehenikin ja tämä sihteeri oli työssä Maanpuolustuskorkeakoulussa. Luin taas kerran jäsenkirjettä ja olin ihan täpinöissäni, kun siinä kerrottiin seuran tulevasta matkasta Pariisiin ja Normandiaan.
Välitin heti jäsenkirjeen sähköpostila miehelleni Jukalle ja kirjoitin aika imelän kirjeen, että lähdetkö romanttiseen Pariisiin tutkimaan kanssani sotamuseoita ja siitä oli kaikkea muutakin mitä ei ollut tarkoitettu muiden silmille.
Sitten muutaman tunnin päästä puhelin soi ja puhelimessa kuului hyvin virallinen ääni, että tässä on majuri se ja se Maanpuolustuskorkeakoululta. Tajusin heti ensimmäisistä sanoista, että en välittänytkään viestiä miehelleni Jukalle vaan palautin sen tälle toiselle Jukalle.
Olin häpeästä ihan punaisen kirjava ja pyytelin anteeksi tekoani. Majuri vaan ystävällisesti ilmoitti, että viesti taisi tulla väärään osoitteeseen ja tuskin pyysin häntä kanssani Pariisiin. Ymmärsin hyvin, että tässä oli vähän huumoria häneltäkin ja hän halusi puhua kauneushoitolan pitäjän kanssa joka pitää sotamuseoita romanttisena. Sähköpostieni allahan lukee aina myös hoitolani tiedot.
Olisin halunnut painua maan alle ja olin punaisen kirjava koko lopun päivää. Onneksi tämä tapahtui jo kymmenisen vuotta sitten, koska nykypäivänä olisin voinut saada syytteen häirinnästä.
Huono lukutaito
Toinen tapaus jota häpeän vieläkin sattui yli parikymmentävuotta sitten. Olimme sopineet yrittäjänaisten kanssa neuvottelusta erään meille tärkeän toimitusjohtajan kanssa ja meidän oli tarkoitus pyytää rahoitusta yhdistyksemme projektiin.
Neuvottelu oli maanantaiaamuna ja edeltävänä perjantaina tein kauppareissun Tiiriön Prismaan. Oli hyvin kuuma kesäaika ja minulla oli silloin kaksi iäkästä kissaa Mörri ja Miuku. Olin huolissani niiden juomisesta, kun niille ei kelvannut vesi.
Melkein heti, kun menin kauppaan sisälle huomasin ison pyramidin mustia tölkkejä missä luki lemmikkien juomaa. Aloin heti lappaamaan noita tölkkejä kärryyni ja paikalle osuikin tuo toimitusjohtaja jota olimme menossa tapaamaan.
Hän kyseli kaikenlaista yrittäjänaisten toiminnasta ja minä vastailin parhaani mukaan. Yritin tehdä oikein hyvän vaikutuksen, että hän suhtautuisi meihin myönteisesti. Samalla jatkoin tölkkien keräämistä ja kehuin miten hyvä keksintö tällainen juoma on. Innoissani selitin, että juoma on tosi tarpeellinen ja otan sitä heti monta tölkkiä, kun se varmaan loppuu kesken.
Mies oli jotenkin kiusaantuneen tuntuinen juomajutuistani ja totesin mielessäni ettei hän varmaan ole kissaihmisiä. Aikamme juteltuamme siirryimme omien ostoksiemme tekemiseen. Sitten, kun odottelin kassajonossa aloin lukea mitä nuo tölkit oikein sisälsivät.
Järkytyksekseni tajusin vasta siinä, että tölkeissä lukikin lemmenjuomaa 4,5% siideri. Olin lukenut hätäpäissäni väärin ja selitellyt tärkeälle miehelle miten innoissani ostan lemmenjuomaa.
Kommentit
Lähetä kommentti