Luen tällä hetkellä Mika Waltarin elämäkertaa, ja olen aivan valloitettu. Jostain syystä en ole koskaan lukenut paljoakaan Waltarin kirjoja, enkä ole niihin mitenkään innostunut. Sinuhe Egyptiläisen olen lukenut, ja kuunnellut äänikirjana. Äänikirjat ovat aivan oivallinen tapa myös nauttia kirjallisuudesta, kun askartelen tai kudon on kiva samalla kuunnella jotain.
Nyt kun luen millä tavoin mikäkin kirja on syntynyt, ja mitä Waltari on ajatellut niitä tekiessään olen lumoutunut hänen älykkyydestään. Olen yleensäkin aina ihaillut ihmisiä, jotka pystyvät luomaan tiedettä, tai taidetta. Waltarilla on aivan uskomaton mielikuvitus, mutta hän on myös sivistyksellisesti rikas ihminen.
On vaikea uskoa, ettei Waltari koskaan käynytkään Egyptissä, ja kuitenkin loi maailman kuullun romaanin egyptiläisestä Sinuhesta. Sen tiesin ennestään, ettei hän ennen kirjan kirjoittamista ollut käynyt Egyptissä, mutten sitä, että hän kieltäytyi käymästä siellä myöhemminkään. Jopa Egyptin päämies Nasser oli häntä kutsunut 50-luvulla, mutta hän oli kieltäytynyt. Hän sanoi luoneensa itselleen niin selvän käsityksen Egyptistä, ja sen antiikin historiasta, ettei hänen enää tarvinnut sitä nähdä.
Ihana tarina Sinuhen elävyydestä liittyi Waltarin koiraan. Waltari kertoi eläneensä niin voimakkaasti Sinuhen tarinaa, että kirjan tapahtumat oli hänelle aivan eläviä. Joskus kun heidän koira tuli Waltarin kirjoituskamariin se alkoi murista, ja vaania huoneen nurkkia. Waltari oli vakuuttunut, että sekin aisti egyptiläisten läsnäolon.
Tästä varmaan innostun lukemaan Waltarin kirjoja enemmänkin, ja pidän kyllä blogini lukijat ajantasalla, missä lukuharrastukseni menee.
Nyt kun luen millä tavoin mikäkin kirja on syntynyt, ja mitä Waltari on ajatellut niitä tekiessään olen lumoutunut hänen älykkyydestään. Olen yleensäkin aina ihaillut ihmisiä, jotka pystyvät luomaan tiedettä, tai taidetta. Waltarilla on aivan uskomaton mielikuvitus, mutta hän on myös sivistyksellisesti rikas ihminen.
On vaikea uskoa, ettei Waltari koskaan käynytkään Egyptissä, ja kuitenkin loi maailman kuullun romaanin egyptiläisestä Sinuhesta. Sen tiesin ennestään, ettei hän ennen kirjan kirjoittamista ollut käynyt Egyptissä, mutten sitä, että hän kieltäytyi käymästä siellä myöhemminkään. Jopa Egyptin päämies Nasser oli häntä kutsunut 50-luvulla, mutta hän oli kieltäytynyt. Hän sanoi luoneensa itselleen niin selvän käsityksen Egyptistä, ja sen antiikin historiasta, ettei hänen enää tarvinnut sitä nähdä.
Ihana tarina Sinuhen elävyydestä liittyi Waltarin koiraan. Waltari kertoi eläneensä niin voimakkaasti Sinuhen tarinaa, että kirjan tapahtumat oli hänelle aivan eläviä. Joskus kun heidän koira tuli Waltarin kirjoituskamariin se alkoi murista, ja vaania huoneen nurkkia. Waltari oli vakuuttunut, että sekin aisti egyptiläisten läsnäolon.
Tästä varmaan innostun lukemaan Waltarin kirjoja enemmänkin, ja pidän kyllä blogini lukijat ajantasalla, missä lukuharrastukseni menee.
Kommentit
Lähetä kommentti