Suhtautuminen ihokarvoihin on muuttunut paljon viimeisen 50-vuoden aikana. Suomessa ihokarvojen jakautuminen hyväksyttyihin ja epätoivottaviin karvoihin on alkanut vasta 60-luvulla. Kulmakarvoja tosin alettiin muotoilemaan kaupunkilaisnaisten piirissä jo 30-luvulla.
Kainalokarvoja alettiin poistaa ajamalla ensimmäiseksi, ja nykyään on aivan itsestään selvää, että siisteyteen kuuluu ajetut kainalokarvat. Säärikarvat ovat edelleen ristiriitainen karvoitus suomalaisilla naisilla. Amerikassa olisi ihan törkeän epäsiistiä, jos säärikarvoja ei poisteta. Aikanaan suomalaistytöille, jotka lähtivät Amerikkaan vaihto-oppilaiksi, neuvottiin sääri-ja kainalokarvojen poistoa, etteivät he herättäisi negatiivista huomiota.
Nykyään sanoisin, että noin 30% yli viisikymppisistä naisista poistavat säärikarvoja. Kosmetologit tekevät karvojen poistoa vahaamalla. Ainakin meillä se on todella pieni osuus työstämme. Varmaan suurin osa naisista poistaa säärikarvansa ajamalla. Tämä on vaan aika työlästä, koska se pitää tehdä vähintään kerran viikossa. Itse olen aina poistanut säärikarvani lämminvahalla, ja silloin jälki pysyy hyvänä useita viikkoja.
Suosittelisin asiakkaille vahalla poistoa, mutta tärkeintä on, että säärrikarvat poistetaan jotenkin. On erittäin epäsiistiä, jos minihameisella naisella säärikarvat rehottaa. Muistan aina, mielestäni suorastaan groteskin näyn Mari Rantasilasta. Jossain TV-ohjelmassa muutama vuosi sitten, hän lauloi kauniissa, olkaimettomassa kesämekossa, ja käsiä liikutellessaan näkyi mahtavat, rehottavat kainalokarvat. Siinä kyllä katosi laulun kauneus, koska näky oli niin epämiellyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti