Tein muutama päivä sitten postauksen kirjailija Mika Waltarista ja hänen neroudestaan. Sain hänen elämäkertansa luettua loppuun, ja aloin miettimään tarkemmin hänen elämäänsä. Hän puhuu kirjassa hyvin rehellisesti ja avoimesti henkisistä ongelmistaan ja alkoholismistaan
Arvostan kovasti, että hän toi nuo asiat rohkeasti esille, koska kumpikin on vaiettu ja peitelty asia. Alkoholismi oli ollut koko Waltarin suvun taipumus, ja Mika Waltari oli lähinnä tuurijuoppo. Ilmeisesti hyvin nuoresta pitäen hänelllä oli juomaputkia, jotka johtivat epämääräisiin seikkailuihin. Jokaisen kirjan jälkeen hän kertoi juoneensa 3-4 päivää putkeen, ja sairastaneensa sen jälkeen viikon.
Myöhemmällä iällä häntä alkoi vaivata masennus ja unettomuus, pahiten Sinuhen kirjoittamisen jälkeen. Ongelmiensa takia, hän kertoi olleensa joka vuosi jonkun aikaa mielisairaalassa. Pahin tilanne oli ollut 50-luvulla Italiassa, jossa hän oli joutunut psykoosiin.
Nämä on vanhoja asioita, eikä nykypäivänä kovin kiinnostavia. Kuitenkin hänen elinaikanaan on ollut suuri juttu, että hän kertoi omista heikkouksistaan. Kaikista eniten nyt ajattelen hänen vaimoaan ja tytärtään. Ei ole todellakaan helppoa olla neron ja kansallissankarin vaimo.On kamalaa, että ihminen joutuu kestämään koko avioliittonsa ajan juopottelua, joka kaiken järjen mukaan johti mielenterveysongelmiin. Mikä huoli perheellä on , kun yksi katoaa teille tietämättömille moniksi päiviksi.
Mika Waltari puhui elämäkerrassaan hyvin kunnioittavasti vaimostaan Marjatasta, mutta olisi mielenkiintoista tietää mikä taas vaimon näkemys oli heidän elämästään. Vaikka tämä avioliitto on jo kuollut ja kuopattu, ja ihmiset mananmajoilla, niin ongelma on edelleen olemassa. Aina löytyy sairaita alkoholisteja, ja heidän puolisoitaan, jotka jaksavat raskaan taakkansa kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti