Kävin äsken Kissakoti Kattilan blogia vilkaisemassa ja sielä olikin haaste kissojen ystäville. Kattila kerää rahaa arkojen kissojen madotukseen ja hampaiden hoitoon. Nämä arat kissat tarkoittaa niitä pelokkaita kissoja, jotka asuvat Kattilassa vakituisesti eivätkä oikein luota ihmisiin. Te jotka olette käyneet Kattilassa tiedätte, että siellä elelee noin pari-kolmekymmentä suloista kattia, jotka eivät tykkää enää ihmisistä. Ne asustelee yleensä sielä katonrajassa ilmastointiputkien ja kaappien päällä. Tämä katras olisi nyt tarkoitus madottaa ja hampaat hoitaa.
Me eläinten omistajat tiedämme, että kissojen ja koirien hammashoito ja hammaskivenpoisto on kallista, mutta ihan välttämätöntä. Ihan kuin ihmisenkin terveyteen hampaiden kunto vaikuttaa,niin sama juttu on eläimilläkin. Rahaa siis tarvitaan aika paljon. Ajattelin laittaa vielä sellaisen kampanjan pystyyn, että jokaisesta Multivitamin Power Serum ostoksesta lahjoitan viisi euroa Kattilan tilille. Meidän hoitolassahan on nyt muutenkin huippuhyvä tarjous Multivitamin Power Serumista, mutta nyt samalla voit auttaa hylättyjä kissoja. Kampanja on voimassa 19.8 saakka ja voit ostaa tuotteen verkkokaupasta tai hoitolasta.
Voit muutenkin tehdä lahjoituksen Kattilalle. He toivovat viiden euron lahjoitusta
tilille FI12 5680 0020 2544 35 ja laittakaa viestiksi arkojen kissojen hampaat. Voitte tarkistaa vielä tilinumeron heidän blogistaan kissakotikattila.blogspot.fi etten tässä omaa tilinumeroani jakele.
Osallistun keräykseen ihan henkilökohtaisestikin, mutta olisi kiva jos voisin hoitolasta lahjoittaa edes sataeuroa. Siihen tarvittaisiin kaksikymmentä seerumiostosta.
Tunnen suurta auttamisen tarvetta juuri näitä arkoja kissoja kohtaan. Kattila on siitä hieno paikka ettei sielä yhtään tervettä kissaa hävitetä, vaan ne voivat pysyvästi asua Kattilassa. Tietysti näillekin kissoille toivotaan omaa kotia, mutta ne tarvitsevat hyvin pitkämielisen omistajan. Jotkut näistäkin kissoista alkaa luottamaan ihmiseen, vaikka vuoden päästä, kun Kattilassa saavat elellä turvassa. Näiden kissojen traumat ovat ihmisen aiheuttamat ja on epäoikeuden mukaista, että viaton luontokappale kärsii meidän ihmisten pahuudesta. Siksi juuri näiden kissojen huolenpidon tarve on suuri.
Me eläinten omistajat tiedämme, että kissojen ja koirien hammashoito ja hammaskivenpoisto on kallista, mutta ihan välttämätöntä. Ihan kuin ihmisenkin terveyteen hampaiden kunto vaikuttaa,niin sama juttu on eläimilläkin. Rahaa siis tarvitaan aika paljon. Ajattelin laittaa vielä sellaisen kampanjan pystyyn, että jokaisesta Multivitamin Power Serum ostoksesta lahjoitan viisi euroa Kattilan tilille. Meidän hoitolassahan on nyt muutenkin huippuhyvä tarjous Multivitamin Power Serumista, mutta nyt samalla voit auttaa hylättyjä kissoja. Kampanja on voimassa 19.8 saakka ja voit ostaa tuotteen verkkokaupasta tai hoitolasta.
Voit muutenkin tehdä lahjoituksen Kattilalle. He toivovat viiden euron lahjoitusta
tilille FI12 5680 0020 2544 35 ja laittakaa viestiksi arkojen kissojen hampaat. Voitte tarkistaa vielä tilinumeron heidän blogistaan kissakotikattila.blogspot.fi etten tässä omaa tilinumeroani jakele.
Osallistun keräykseen ihan henkilökohtaisestikin, mutta olisi kiva jos voisin hoitolasta lahjoittaa edes sataeuroa. Siihen tarvittaisiin kaksikymmentä seerumiostosta.
Tunnen suurta auttamisen tarvetta juuri näitä arkoja kissoja kohtaan. Kattila on siitä hieno paikka ettei sielä yhtään tervettä kissaa hävitetä, vaan ne voivat pysyvästi asua Kattilassa. Tietysti näillekin kissoille toivotaan omaa kotia, mutta ne tarvitsevat hyvin pitkämielisen omistajan. Jotkut näistäkin kissoista alkaa luottamaan ihmiseen, vaikka vuoden päästä, kun Kattilassa saavat elellä turvassa. Näiden kissojen traumat ovat ihmisen aiheuttamat ja on epäoikeuden mukaista, että viaton luontokappale kärsii meidän ihmisten pahuudesta. Siksi juuri näiden kissojen huolenpidon tarve on suuri.
Hyvä tarjous tuosta Multivitamin Power Serumista, ja jos vielä menee rahaa kattien terveydenhoitoon, ilman muuta teen tilauksen.
VastaaPoistaLeena
jolla itsellään 16-vuotiaat kissaveljekset kuin ilvekset - koirapikkusiskoa unohtamatta
Tuohan olikin uusi tieto, en tiennytkään, että sinäkin olet "kissaihminen". Aika hieno ikä jo tuo 16-vuotta, onko tullut jo vanhuuden vaivoja?
VastaaPoistaOmat kissani ovat kuudenvanhoja, mutta äitini Räppä on 23v. ja hän on jo hyvin laihaksi ja kuihtuneeksi mennyt. Aamuisin on aikaa kankeaa tuo liikkeelle lähtö ja kuulo meni jo viitisenvuotta sitten, onneksi sisua ja itsetuntoa riittää. Räppä pitää kovan kurin kolmelle parivuotiaalle kissakakaralle.
Inkeri
Kissaveljekseni ovat voineet ihmeen hyvin. Ikä kyllä näkyy siinä, että etenkään toinen ei oikein halua enää poistua pihalle edes käymään - jos vähän tässä terassilla olis. Se riittää ulkoiluksi.
Poista23 vuotta on jo huikea ikä. Mutta sisu ja itsetunto eivät ole kadonneet siis mihinkään. Meilläkin toinen antaa turpin vierailevalle "hullulle rottweilerille". Joka kerta saa kaivaa kynsiä rottiksen nenästä.
Leena
Kissani Lillu ja Aatu ovat ihania leikkisiä nuoria katteja. Olen heidän "ihminen", muita meillä ei asu. Valitettavasti Lillu on erittäin arka muille ihmisille, varsinkin miehille. Se ei ole koskaan joutunut kenenkään ihmisen kaltoin kohtelemaksi, joten syy arkuuteen piilee kai suojaisassa lapsuudessa. Ainoat miehet, joihin pikkupennut kunnolla tutustuivat ja joita Lillukaan ei pelkää, ovat omat poikani. Muita Lillu juoksee piiloon ja pysyy piilossa kunnes on varmistunut, että vieras/vieraat ovat varmasti poistuneet.
VastaaPoistaHäSa:n lemmikkieläinpalstalla kerrottiin tänään aran kissan siedätyshoidosta. Ohjeen perusteella olkkarini sohvalle pitäisi järjestää hiljaa pysyttelevä mies, joka vasta Lillun totuttua häneen alkaisi näyttää jotain elonmerkkejä. Ohjeen mukaan siedätys voi kestää kauan. Hyvä idea, ajattelin, olen ollut sinkkuna jo pitkän aikaa! Nyt ei enää puutu kuin tieto, mistä tuollaisen hyvän siedätyshoitomiehen löytäisi? Kierolla huumorilla, mutta vilpittömästi Kattilan hyvää työtä kannattaen.
Kissaihminen
Tuohan olikin hauska juttu. Joku kumppania etsivä sinkkumieshän voisi mainostaa itseään siedätyshoitomiehenä. Kyllähän kissanainen sellaisen miehen ottaisi, vaikka muuten ei olisi tykköötä. Mitä sitä ei kissojensa eteen tekisi.
VastaaPoistaMeille asettui viitisen vuotta sitten tällainen miehiä pelkäävä kulkukolli, joka oli sivan ihana. Nimesimme sen Hugeksi ja olisimme ottaneet sen omaksi, mutta se ei luottanut ihmiseen tippaakaan. Sisälle emme sitä saaneet ja ainostaan äitini sai hänet muutaman kerran syliinsä. Huge asui meidän ulkorakennuksissa pari vuotta. Talvisin hänellä oli avokuistilla koppi missä oli sähkölämpötyyny pohjalla ja lampaantalja sen päällä. Ruokapaikka oli myös kuistilla ja madotettuakin sitä saatiin ruuan mukana. Vaikka Huge pelkäsi kaikkia ihmisiä, niin miehet saivat kissan ihan vauhkoksi. Se ei yhtään oppinut sietämään isääni, tai miestäni vaan juoksi heti jonnekin piiloon. Se oli ihan järkyttävää ja pisti miettimään mikä senkin raukan menneisyys oli. Parin vuoden jälkeen Huge katosi ja ilmeisesti meidän metsissä asusteleva ilves vei sen. Huge oli meille tosi rakas ja ikinä se ei ymmärtänyt, että se olisi päässyt ihan sisällekin ja olisi voinut elää turvallisesti omassa kodissaan.
Pitää vielä kertoa, että tuo äitini Räppä-kissa 23v.jouduttiin tänään lähettämään kissojen taivaaseen.
VastaaPoistaJuuri, kun pääsin kehumasta miten virkeä hän on, niin oli viime hetket käsillä. Räppä oli illan suussa alkanut oksentamaan ja lösähtänyt lattialle makuulle. Takapää oli halvaantunut ja Räppä oli vielä etutassuilla yrittänyt hilata itseään eteenpäin. Onneksi kello ei ollut vielä niin paljoa, että vakiolääkärimme oli vielä työssä. He pääsivät puolentunnin sisään lääkäriin, mutta eihän mitään enää voinut tehdä. Onneksi Räppä pääsi helposti pois. Olemme tehneet jo pitkään surutyötä, koska tämähän oli tulossa mikä hetki tahansa. Vaikka kyse on vanhempieni kissasta, niin onhan Räppä tuossa samassa pihapiirissä aina ollut, kyllä mekin häntä kaipaamme.
Nyt meidän kissojen hautausmaalla on seitsemän hautakiveä. Räppä teki siinäkin meille viimeisen palveluksen, että kaikki kävi helposti ja nopeasti. Ei pitänyt miettiä viikko tolkulla kärsiikö kissa, voiko vielä jatkaa hoitoa, vai pitääkö jo luovuttaa. Nyt Räppä ei ehtinyt mitään sairastaa ja tilanne oli niin selvä ettei tarvinnut pähkäillä mitä tehdään. Nyt talossamme on enää kuusi kissaa. Meillä kolme ja vanhemmillani kolme.
Inkeri
Räppä eli pitkän ja hyvän elämän eikä joutunut kauan kärsimään. Nyt hän on kissojen taivaassa.
PoistaOtan osaa suruun.
Leena
Räpän muistolle, nyyh.
VastaaPoistaKissaihminen
Kiitos osanotosta. Äitini olikin aamulla Marilla Nanolift hoidossa ja oli kuulemma ollut itkun jälkiä näkyvissä. Hoito oli onneksi rauhoittanut silmien turvotusta.
VastaaPoistaPitää vielä kertoa miksi Räpän nimi oli Räppä, kun jonkun mielestä se on ruma nimi. Räppä oli erittäin suuresta pentueesta meidän läheisestä maalaistalosta. Pentuja oli muistaakseni 8-9 ja emo ei enää jaksanut kunnolla kaikkia ruokkia. Räppä alkoi jäämään muiden alle ja ei kasvannut kunnolla. Äitini päätti ottaa sen meille vähän liian pienenä, Räppä oli ehkä 9-10 viikkoa ja ehdoton raja on 12 viikkoa. Räppä oli ihan pikimusta ja hänet ristittiin hienoin menoin Mustikaksi.
Räppä oli aika reppana ja rääpäle pentuna. Hän nukkui illat äitini villapuseron hihassa, kun vanhempani istui telkkaa katselemassa. Isääni Räppä kiintyi erityisesti ja olikin sitten aina hänen kissansa. Ruuat ja maidot isäni ruokki pitkään sormen päästään, että pentu alkoi vahvistumaan. Puheessa Mustikan nimi kääntyi rääpäleeksi ja siitä tuli lyhennys Räppä.
Aikuisena rääpäleestä ei ollut merkkiäkään, mitä pitkä ikäkin osoittaa, mutta nimi Räppä jäi. Näin siis pienestäkin pennun rääpäleestä tulee vahva aikuinen kissa, kunhan ihmiset hiukan panostavat hoitoon.
Inkeri
Ihana kuulla Räpän nimen tarina. Arvelinkin, että jokin tarina siihen liittyy.
PoistaNiin hyvä elämä hänellä oli, vaikka "elämän valttikortit" aivan alussa olivat vähäiset.
Eläinystävät houkuttavat ihmisistä esiin luovuutta ja rakkautta, minkä tämäkin tarina osoittaa.
Leena