Luin hiljattain Hollannin kuningatar Wilhelmiinan muistelmat. Kuningatar Wilhelmiinan hallitsija-aika osui hyvin mielenkiintoiseen historian vaiheeseen, koska hän koki sekä ensimmäisen, että toisen maailmansodan Hollannin kuningattarena.
Kuningatar Wilhelmiina eli 1880-1962 ja hän ehti olla kuningattarena viisikymmentävuotta. Wilhelmiinan vanhemmilla oli lähes neljänkymmenenvuoden ikäero ja Wilhelmiina oli vasta yhdeksän, kun hänen isänsä Wilhelm III kuoli pitkän sairastelun jälkeen. Wilhelmiinan äiti Emma oli sijaishallitsija siihen saakka, kun Wilhelmiina täytti kahdeksantoista vuonna 1898. Ahdistava kohtalo nuorelle naiselle, joka joutui pienestä pitäen opiskelemaan taloustiedettä, yhteiskuntaoppeja ja kansainvälistä oikeutta. Wilhelmiina käyttää kirjassaan hyvin suoraan ilmaisua "häkki", kun hän kertoo hovielämästä. Hän kertoo kirjassaan miten ainoastaan äitinsä kanssa kahden kesken hän saattoi olla oma itsensä. Se kuulostaa todella rankalta ja varmaan sata vuotta sitten kuninkaallisten elämä oli vielä kontroloidumpaa, kuin nykyään. Wilhelmiinan tapa kirjoittaa ja pohdiskella kokemuksiaan jo iäkkäänä naisena ja kruunusta luopuneena on mielenkiintoista luettavaa. Hän ei säästä itseään ja aika syvällisestikin kertoo omasta kasvustaan naisena ja ihmisenä.
Wilhelmiina meni naimisiin aika pian tultuaan kuningattareksi ja ilmeisesti avioliitto oli osittain järjestetty, niin kuin ajan tapa kuninkaallisissa perheissä oli. Puoliso Henrik löytyi hyväsukuisesta, mutta valtansa menettäneestä saksalaishovista. Kirjassa Wilhelmiina kehuu erittäin paljon miehensä hyviä ominaisuuksia ja hienoja luonteenpiirteitä. Samaan aikaan luin wikipediasta Hollannin kuninkaallisista ja parissakin kohtaa mainittiin Wilhelmiinan puolison olleen alkoholisoitunut tyhjäntoimittaja ja playboy jolla oli lukuisia aviottomia lapsia. Tavallaan se herätti myötätuntoa ettei Wilhelmiina saanut tukea edes puolisoltaan ja hän itse kohteli Henrikiä kuninkaallisen hienostuneesti ja oli vaiti hänen heikkouksistaan. Heidän ainoa lapsensa, myöhemmin kuningatar Juliaana syntyi vasta kahdeksan avioliittovuoden jälkeen. Henrik kuoli hiukan yli viisikymppisenä sydänkohtaukseen ennen toisen maailmansodan syttymistä.
Wilhelmiinan voimakastahtoisuus ja tehtäväänsä paneutuminen tuli eniten ilmi toisen maailmansodan aikana, kun Hollanti oli Hitlerin miehittämä ja kuninkaalliset olivat maanpaossa Englannissa. Hollanti miehitettiin ihan muutamassa päivässä keväällä 1940 ja alunperin Wilhelmiinan oli tarkoitus jäädä maahan. Ihan viime hetkillä hänet taivutettiin noudattamaan Norjan kuningashuoneen esimerkkiä ja hän teki vaarallisen laivamatkan päästäkseen pakoon Lontooseen. Juliaana siirtyi kahden lapsensa kanssa Kanadaan, koska hänen turvallisuutensa haluttiin varmistaa. Englannin miehitystä pelättiin ihan syystäkin 1940 ja koko sodan ajan Lontoota pommitettiin rajusti. Juliaanan puoliso Bernhard osallistui sotaponnisteluihin Euroopassa ja auttoi paljon kuningatar Wilhelmiinaa. Wilhelmiina tuli kuuluisaksi sodan aikana kannustavista radiopuheistaan jotka suunnattiin miehitettyyn Hollantiin. Kuningatar Wilhelmiina oli koko ajan yhteydessä Hollannin vastarintaliikkeeseen ja neuvotteli maansa asioista muiden Euroopan päättäjien kanssa. Hän lensi myös pariin kertaan Yhdysvaltoihin tapaamaan presidentti Rooseveltiä ja samalla tytärtään Juliaanaa. Juliaanan kaksi nuorinta tytärtä syntyi Kanadassa tuon maanpaon aikana. Wilhelmiina palasi Hollantiin heti, kun saksalaiset joukot vetäytyi ja hän osallistui itseään säästämättä maansa jälleen rakentamiseen.
Kuningatar Wilhelmiina juhli viisikymmentävuotista vallassa oloaan vuonna 1948. Hän teki myös poikkeuksellisen edistyksellisen päätöksen ja luopui 68-vuotiaana kruunusta tyttärensä hyväksi. Se oli vahvan ihmisen päätös, joka ajatteli maansa parasta. Hän katsoi olevansa jo sen verran väsynyt ja iäkäs ettei pystynyt täysipainoisesti tekemään työtään ja luovutti kruunun Juliaanalle. Joka taas noudatti esimerkkiä ja luopui kruunusta tyttärensä Beatrixin hyväksi 1980-luvulla ja nyt Beatrix luovutti kruunun pojalleen. Kuningatar Wilhelmiinan kirjan nimi on Yksinäisenä vaan ei yksin ja se nimi kertoo jo paljon hänen yksinäisestä tehtävästään. Kirjassa oli pitkiä pätkiä hänen suhteestaan jumalaan ja kirkkoon ja siitä hän löysi tuen itselleen. Hän oli syvästi uskovainen ja sai siitä voimaa, en ihan kaikkea niistä sivuista lukenut, koska uskonto on minulle sen verran vieras asia. Toisaalta hänen tapauksessaan ymmärrän hyvin, että oli käännyttävä jonkun korkeimman voimanpuoleen, koska hän oli niin yksin suuressa tehtävässään.
Kuningatar Wilhelmiina eli 1880-1962 ja hän ehti olla kuningattarena viisikymmentävuotta. Wilhelmiinan vanhemmilla oli lähes neljänkymmenenvuoden ikäero ja Wilhelmiina oli vasta yhdeksän, kun hänen isänsä Wilhelm III kuoli pitkän sairastelun jälkeen. Wilhelmiinan äiti Emma oli sijaishallitsija siihen saakka, kun Wilhelmiina täytti kahdeksantoista vuonna 1898. Ahdistava kohtalo nuorelle naiselle, joka joutui pienestä pitäen opiskelemaan taloustiedettä, yhteiskuntaoppeja ja kansainvälistä oikeutta. Wilhelmiina käyttää kirjassaan hyvin suoraan ilmaisua "häkki", kun hän kertoo hovielämästä. Hän kertoo kirjassaan miten ainoastaan äitinsä kanssa kahden kesken hän saattoi olla oma itsensä. Se kuulostaa todella rankalta ja varmaan sata vuotta sitten kuninkaallisten elämä oli vielä kontroloidumpaa, kuin nykyään. Wilhelmiinan tapa kirjoittaa ja pohdiskella kokemuksiaan jo iäkkäänä naisena ja kruunusta luopuneena on mielenkiintoista luettavaa. Hän ei säästä itseään ja aika syvällisestikin kertoo omasta kasvustaan naisena ja ihmisenä.
Wilhelmiina meni naimisiin aika pian tultuaan kuningattareksi ja ilmeisesti avioliitto oli osittain järjestetty, niin kuin ajan tapa kuninkaallisissa perheissä oli. Puoliso Henrik löytyi hyväsukuisesta, mutta valtansa menettäneestä saksalaishovista. Kirjassa Wilhelmiina kehuu erittäin paljon miehensä hyviä ominaisuuksia ja hienoja luonteenpiirteitä. Samaan aikaan luin wikipediasta Hollannin kuninkaallisista ja parissakin kohtaa mainittiin Wilhelmiinan puolison olleen alkoholisoitunut tyhjäntoimittaja ja playboy jolla oli lukuisia aviottomia lapsia. Tavallaan se herätti myötätuntoa ettei Wilhelmiina saanut tukea edes puolisoltaan ja hän itse kohteli Henrikiä kuninkaallisen hienostuneesti ja oli vaiti hänen heikkouksistaan. Heidän ainoa lapsensa, myöhemmin kuningatar Juliaana syntyi vasta kahdeksan avioliittovuoden jälkeen. Henrik kuoli hiukan yli viisikymppisenä sydänkohtaukseen ennen toisen maailmansodan syttymistä.
Wilhelmiinan voimakastahtoisuus ja tehtäväänsä paneutuminen tuli eniten ilmi toisen maailmansodan aikana, kun Hollanti oli Hitlerin miehittämä ja kuninkaalliset olivat maanpaossa Englannissa. Hollanti miehitettiin ihan muutamassa päivässä keväällä 1940 ja alunperin Wilhelmiinan oli tarkoitus jäädä maahan. Ihan viime hetkillä hänet taivutettiin noudattamaan Norjan kuningashuoneen esimerkkiä ja hän teki vaarallisen laivamatkan päästäkseen pakoon Lontooseen. Juliaana siirtyi kahden lapsensa kanssa Kanadaan, koska hänen turvallisuutensa haluttiin varmistaa. Englannin miehitystä pelättiin ihan syystäkin 1940 ja koko sodan ajan Lontoota pommitettiin rajusti. Juliaanan puoliso Bernhard osallistui sotaponnisteluihin Euroopassa ja auttoi paljon kuningatar Wilhelmiinaa. Wilhelmiina tuli kuuluisaksi sodan aikana kannustavista radiopuheistaan jotka suunnattiin miehitettyyn Hollantiin. Kuningatar Wilhelmiina oli koko ajan yhteydessä Hollannin vastarintaliikkeeseen ja neuvotteli maansa asioista muiden Euroopan päättäjien kanssa. Hän lensi myös pariin kertaan Yhdysvaltoihin tapaamaan presidentti Rooseveltiä ja samalla tytärtään Juliaanaa. Juliaanan kaksi nuorinta tytärtä syntyi Kanadassa tuon maanpaon aikana. Wilhelmiina palasi Hollantiin heti, kun saksalaiset joukot vetäytyi ja hän osallistui itseään säästämättä maansa jälleen rakentamiseen.
Kuningatar Wilhelmiina juhli viisikymmentävuotista vallassa oloaan vuonna 1948. Hän teki myös poikkeuksellisen edistyksellisen päätöksen ja luopui 68-vuotiaana kruunusta tyttärensä hyväksi. Se oli vahvan ihmisen päätös, joka ajatteli maansa parasta. Hän katsoi olevansa jo sen verran väsynyt ja iäkäs ettei pystynyt täysipainoisesti tekemään työtään ja luovutti kruunun Juliaanalle. Joka taas noudatti esimerkkiä ja luopui kruunusta tyttärensä Beatrixin hyväksi 1980-luvulla ja nyt Beatrix luovutti kruunun pojalleen. Kuningatar Wilhelmiinan kirjan nimi on Yksinäisenä vaan ei yksin ja se nimi kertoo jo paljon hänen yksinäisestä tehtävästään. Kirjassa oli pitkiä pätkiä hänen suhteestaan jumalaan ja kirkkoon ja siitä hän löysi tuen itselleen. Hän oli syvästi uskovainen ja sai siitä voimaa, en ihan kaikkea niistä sivuista lukenut, koska uskonto on minulle sen verran vieras asia. Toisaalta hänen tapauksessaan ymmärrän hyvin, että oli käännyttävä jonkun korkeimman voimanpuoleen, koska hän oli niin yksin suuressa tehtävässään.
Kommentit
Lähetä kommentti