Uskallankohan edes kertoa, että viime torstaina lopetin työt puoleltapäivin ja aloin lomailemaan. Aion tehdä saman jutun kerran kuussa koko loppuvuoden. Olenkohan tulossa itsekkääksi, kun pistän omat iloni etusijalle.
Syy löytyy siitä, että hyvä ystäväni jäi vuorotteluvapaalle loppuvuodeksi ja toinen ystäväni on jo eläkkeellä. Nyt, kun heillä ei ole sitovia aikatauluja päätimme hyödyntää tätä vapautta ja tehdä kerran kuussa puolenpäivän kulttuurikierroksen. Olemme vuosikymmenien aikana kiertäneet monia taidenäyttelyitä ja nautimme niistä kaikki kovasti. Ne vaan jää liian vähälle, kun kaikilla on työmenot etusijalla. Koen selvästi, että omaa työssä jaksamistani ja hyvinvointia edistää, kun saan nauttia rakkaista harrastuksistani. Hyvien ystävien kanssa vietetty päivä on suorastaan terapeuttinen ja naisten kesken tulee asiat puitua perin pohjin. Ystäväni ovat käsityön ja tekstiilityön ammattilaisia, joten aika usein näyttelyt missä käymme on tekstiilitaidetta.
Viime torstaina kävimme Orimattilan Villa Roosassa, joka on ollut parikymmentävuotta Suomen johtava tekstiilitaidenäyttely kesäisin. Olemme perinteisesti käyneet siellä joka kesä ja tänä vuonna näyttely oli erityisen onnistunut. Oikeastaan se ei enää ollut pelkästään tekstiilitaidetta, vaan sekatekniikoilla tehtyjä moderneita töitä. Töissä oli aivan uskomattomia oivalluksia. Olin lähes haltioissani ihailusta, kun teoksissa oli käytetty niin ovelia yhdistelmiä. Taiteilijan kekseliäisyys on rajaton ja miten hyvä mieli itselle tulee, kun näkee jotain mitä ei itse ikipäivänä olisi oivaltanut. Villa Roosan käynti jätti todella hyvän mielen ja takaraivossani kytee halu itsekin tehdä joskus jotain vastaavaa.
Toinen kesänäyttely missä kävimme oli Padasjoella Ars Auttoinen. Se on Helsingin Sanomien mukaan kesän paras modernin taiteen näyttely ja voin sen kyllä allekirjoittaa. Itselleni tämä käynti oli ensimmäinen, mutta ystäväni olivat käyneet siellä jo pari kesää. Paikka oli vanha nelikerroksinen koulu, jossa näyttelyä ylläpitävä nuoripari myös asuu. Tilaa siellä oli valtavasti ja esille asettelu oli mielenkiintoinen. Aika moni teos oli kaukana perinteisestä taidekäsityksestä, vaan ne enemmän oli Pelle Pelottoman keksintöhökötyksiä. Uskon, että moni konservatiivinen kävijä sanoo noiden olevan roskaa. Suurimmasta osasta itse kyllä pidin, koska ne herätti paljon ajatuksia. Varmaan menen Ars Auttoiseen seuraavanakin kesänä. Siinä paikassa oli jotain hauskaa. Keskellä perinteistä maalaismaisemaa oli rakennus, joka oli täynnä hyvin kummallisia teoksia. Paikkana se oli viehättävä, kun kanat ja lampaat köpöttelivät pihassa. Kaksi kissaakin taidekoululla asuu, mutta he eivät olleet nyt tavattavissa.
Seuraava kulttuurikierros on syyskuun alussa ja silloin kesänäyttelyt ovat jo loppuneet. Täytyy siihen menessä keksiä, joku kiva paikka mikä olisi sopivan ajomatkan päässä. Onko kenelläkään ehdotuksia?
Syy löytyy siitä, että hyvä ystäväni jäi vuorotteluvapaalle loppuvuodeksi ja toinen ystäväni on jo eläkkeellä. Nyt, kun heillä ei ole sitovia aikatauluja päätimme hyödyntää tätä vapautta ja tehdä kerran kuussa puolenpäivän kulttuurikierroksen. Olemme vuosikymmenien aikana kiertäneet monia taidenäyttelyitä ja nautimme niistä kaikki kovasti. Ne vaan jää liian vähälle, kun kaikilla on työmenot etusijalla. Koen selvästi, että omaa työssä jaksamistani ja hyvinvointia edistää, kun saan nauttia rakkaista harrastuksistani. Hyvien ystävien kanssa vietetty päivä on suorastaan terapeuttinen ja naisten kesken tulee asiat puitua perin pohjin. Ystäväni ovat käsityön ja tekstiilityön ammattilaisia, joten aika usein näyttelyt missä käymme on tekstiilitaidetta.
Viime torstaina kävimme Orimattilan Villa Roosassa, joka on ollut parikymmentävuotta Suomen johtava tekstiilitaidenäyttely kesäisin. Olemme perinteisesti käyneet siellä joka kesä ja tänä vuonna näyttely oli erityisen onnistunut. Oikeastaan se ei enää ollut pelkästään tekstiilitaidetta, vaan sekatekniikoilla tehtyjä moderneita töitä. Töissä oli aivan uskomattomia oivalluksia. Olin lähes haltioissani ihailusta, kun teoksissa oli käytetty niin ovelia yhdistelmiä. Taiteilijan kekseliäisyys on rajaton ja miten hyvä mieli itselle tulee, kun näkee jotain mitä ei itse ikipäivänä olisi oivaltanut. Villa Roosan käynti jätti todella hyvän mielen ja takaraivossani kytee halu itsekin tehdä joskus jotain vastaavaa.
Toinen kesänäyttely missä kävimme oli Padasjoella Ars Auttoinen. Se on Helsingin Sanomien mukaan kesän paras modernin taiteen näyttely ja voin sen kyllä allekirjoittaa. Itselleni tämä käynti oli ensimmäinen, mutta ystäväni olivat käyneet siellä jo pari kesää. Paikka oli vanha nelikerroksinen koulu, jossa näyttelyä ylläpitävä nuoripari myös asuu. Tilaa siellä oli valtavasti ja esille asettelu oli mielenkiintoinen. Aika moni teos oli kaukana perinteisestä taidekäsityksestä, vaan ne enemmän oli Pelle Pelottoman keksintöhökötyksiä. Uskon, että moni konservatiivinen kävijä sanoo noiden olevan roskaa. Suurimmasta osasta itse kyllä pidin, koska ne herätti paljon ajatuksia. Varmaan menen Ars Auttoiseen seuraavanakin kesänä. Siinä paikassa oli jotain hauskaa. Keskellä perinteistä maalaismaisemaa oli rakennus, joka oli täynnä hyvin kummallisia teoksia. Paikkana se oli viehättävä, kun kanat ja lampaat köpöttelivät pihassa. Kaksi kissaakin taidekoululla asuu, mutta he eivät olleet nyt tavattavissa.
Seuraava kulttuurikierros on syyskuun alussa ja silloin kesänäyttelyt ovat jo loppuneet. Täytyy siihen menessä keksiä, joku kiva paikka mikä olisi sopivan ajomatkan päässä. Onko kenelläkään ehdotuksia?
Kommentit
Lähetä kommentti