Kuuntelen tällä hetkellä Lucy Adlingtonin kirjaa Neljä punaista puseroa - tositarinoita naisista holokaustissa ja kirja on erittäin mielenkiintoinen. Lucy Adlington on vaatehistorioitsija ja nostaa esiin ihan uusia puolia holokaustista.
Natsit kierrättivät kaiken
Tämän kirjan myötä vasta alan ymmärtämään, mikä valtava kierrätyskeskus toimi natsihallinnon rinnalla. Saksalaiset osasivat hyödyntää aivan kaiken ja kaikki käytettiin moneen kertaan. Kaikkihan tietää mitkä hiuskasat, kenkäpinot ja proteesimäärät on esille Auschwitzin museossa. Olen itsekin nähnyt ne pariin kertaan ja tiedän hyvin miten kaikissa keskitysleireissä otettiin talteen ja lajiteltiin kaikki juutalaisten tavarat.
Siitä huolimatta en osannut ajatella, miten tämä kierrättäminen läpäisi koko natsien miehittämät alueet. Senkin ymmärrän ettei se olisi ollut mahdollista ilman suunnatonta määrää vankeja, jotka tekivät ilmaista pakkotyötä.
Vaatehistorioitsija Lucy Adlington on tuonut nimenomaan tämän tekstiilien kierrätyksen yhdeksi kirjan juonista. En ole koskaan perinpohjaisesti ajatellut, mitä näillä suunnattomilla tavaramäärillä tehtiin, jotka juutalaisilta varastettiin.
Sen tiedän, että hiuksia esimerkiksi käytettiin sukellusveneen tiivistyksissä ja muissa teollisuuden tarvitsemissa pehmustuksissa. Sekin on tarvinnut suuren kehittelyajan, että on keksitty mihin hiuksia voi käyttää. Siinäkin saksalaiset osoittaa, että he halusivat käyttää juutalaisten ruumiitkin perusteellisesti hyödyksi.
Yksi kokeiluhan oli, että juutalaisten ruumiin rasvoista olisi keitetty saippuaa ja sitä jo kokeiltiinkin. Se kehitystyö ei onnistunut ja asia hylättiin.
Tekstiilit kierrätettiin perusteellisesti
Tätä perusteellista kierrätystä voisi jopa ihailla, ellei se olisi ollut niin karmivaa. Siinä vaiheessa, kun juutalaisia koottiin eri kaupunkien gethoihin heille osoitettiin suunnattomia työmääriä. Gethot oli täynnä teollisuutta ja pienyrityksiä, joissa hyödynnettiin lähes ilmaista työvoimaa.
Tämä teollisuus oli suurelta osin vaateteollisuutta. Kaikki juutalaisilta kootut vaatteet uusiokäytettiin. Ne pestiin ja kunnostettiin ja jaettiin uudestaan käyttöön saksalaisille. Myös rintamalta tulleet sotilaspuvut, alusvaatteet ja sukat pestii, paikattiin ja parsittiin. Toki näin tehtiin myös Suomessa ja meillä sen teki lotat.
Saksassa muutaman miljoonan sotilaan vaatetus oli valtava työmäärä, mutta se ei rasittanut natseja juurikaan, koska työt teki pakkotyövangit.
Tämä neljän punaisen puseron kertomus on ihan uusi tapa tuoda esiin toisen maailmansodan historiaa. Kirja ei jumitu pelkästään Auchwitziin, vaan myös muita vielä pahempia tuhoamisleirejä, kuten Sobibor, Chelmo ja Treblinka tuodaan esiin.
Kirja ei ole ihan tyypillinen Auchwitz-tarina, mitä nykyisin ilmestyy solkenaan. Siinä käydään läpi neljä erilaista naiskohtaloa hyvin todenperäisesti. Suosittelen kirjaa!
Kosmetologisi Inkeri
Hoitoihin voit varata ajan:
Tekstiviestillä: 050 586 0310
Sähköpostilla: info@kauneushoitolainkeri.fi
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua
10.-16.2.2026
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä

Kommentit
Lähetä kommentti