Kävimme perjantai-iltana katsomassa Kansallisteatterissa Muistopäivä nimisen näytelmän, ja siitä jäi hyvin ristiriitainen olotila. Tiesin jo mennessäni, että näytelmän aihe on rankka ja se saattaa jäädä vaivaamaan mieltä pitkäksikin aikaa.
.png)
Järkyttäviä ihmiskohtaloita
Muistopäivähän oli esitys, mikä oli tehty historijoitsija Aleksi Mainion tutkimuksesta, mitä tapahtui niille noin kolmellekymmenelle tuhannelle suomalaiselle, jotka lähtivät Neuvostoliittoon vuosina 1917-1962. Olen seurannut tutkimuksen edistymistä hyvin tarkkaan, ja luen kaiken, mitä siitä olen selville saanut.
Aihe kiinnosti minua jo nuoresta pitäen, vaikka joskus 1970-80-luvuilla aihe oli vaiettu, eikä siitä saanut puhua.
Epäilin itsekin, oliko joku isäni suvusta, joka oli vahvasti kommunistimielinen, lähtenyt joku Neuvostoliittoon, mutta mitään tällaista ei ole selvinnyt. Olisin suorastaan toivonut, että minullakin olisi ollut joku omakohtainen syy paneutua näihin Neuvostoliittoon lähteneisiin.
Aleksi Mainion tutkimusprojekti tehtiin vuosina 2020-2025 ja onneksi vielä alkuvuosina Venäjän arkistot olivat auki. Sitten vuoden 2022 hyökkäyssodan alettua kaikki yhteistyö katkesi.
Näistä Neuvostoliittoon lähteneistä suurin osa kuoli nälkään, kovaan elämään vankileireillä ja suuri määrä ammuttiin Stalinin vainoissa. Olisin odottanut tuosta Muistopäivä-näytelmästä enemmän selkeää dokumenttiä, joissa olisi kerrottu ihmisten tarinoita.
Nyt näytelmän ahdistava tunnelma jäi päällinmäiseksi kokemukseksi. Yhteenkään näyttämön ihmiseen ei tutustuttu, vaan ainoastaan heidän raskas nälän ja pelon sumentama matka vankileiriltä vankileirille näytettiin.
Se oli kyllä tuotu esiin hienoin tehokeinoin, mutta odotin jotain muuta. Toisaalta näytelmän intensiivinen onnettomuuden ja pelon tunnelma jää jäytämään minua pitkään. En suosittele näytelmää niille, jotka ovat hyvin herkkiä. Siitä jäi minullekin päälle alakuloinen ja ahdistunut olotila.
Ketä nämä Neuvostoliittoon lähtijät oli
Neuvostoliittoon lähtijöitä oli ainakin kolmea eri tyyppiä. Ensimmäiset lähtijät olivat 1918 punaiset jotka sisällissodan häviön myötä olivat pakoitettu lähtemään karkuun Neuvostoliittoon. Sen aallon mukana meni paljon suomalaisia älykköjä, tiedemiehiä ja politiikkoja. Kansanedustajia lähti kymmeniä ja muuta punaisten johtajistoa.
Toinen ryhmä oli yksittäisiä loikkareita, jotka halusivat leveämpää leipää ja heidän olosuhteet Suomessa oli erittäin kurjat. Yleensä he olivat hyvin nuoria 15-30-vuotiaita, joita ajoi myös seikkailun halu. Suurin osa oli aivopesun uhri, kun kommunistit kulkivat ympäri Suomea käännyttämässä työväkeä Neuvostoliiton puolelle.
Moni luuli lähtevänsä työläisen paratiisiin, jossa ei tarvinnut enää nähdä nälkää. Suurin osa näistä lähtijöistä joutui heti vangituksi ja koviin kuulusteluihin, koska Neuvostoliitossa kaikkia epäiltiin vakoilijoiksi ja vieraan vallan agenteiksi.
Kolmas ryhmä oli 1920-1930-luvulla Neuvostoliittoon tulleet Amerikan ja Kanadan suomalaiset. Maailmassa oli menossa 30-luvun lama ja työtä ja ruokaa ei ollut kenelläkään. Moni heistäkin kuvitteli Neuvostoliittoa kultamaaksi, jossa työläinen pärjäsi hyvin.
Heille pettymys oli varmasti suurin, koska he olivat jo nähneet Amerikan hyvän elämän. Amerikan suomalaiset ehtivätkin 1930-luvulla rakentamaan jo hyvin toimivia kolhooseja ja olisivat kovalla työnteolla ehkä saaneetkin hyvän elämän.
Sitten tuli Stalinin vainot ja kaikki ulkomaalaiset olivat epäilyttäviä. Suuri osa suomalaisista teloitettiin 1938-1939 ja perheet hajosivat ja lapset joutuivat lastenkotiin. Paljon teloituksista säästyneistä suomalaisista kuoli nälkään ja tauteihin vankileireillä. Tarina on hyvin karu ja siinä moni hyvä ihminen murhattiin parhaassa iässään kolmekymppisenä.
Kosmetologisi Inkeri
Hoitoihin voit varata ajan:
Tekstiviestillä: 050 586 0310
Sähköpostilla: info@kauneushoitolainkeri.fi
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua
10.-16.2.2026
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä
Olen aivan liian herkkä noin karuun tarinaan! pulliainenanne@yahoo.com
VastaaPoistaEi todellakaan kannata mennä sitä katsomaan, kun itsellenikin se jätti ahdistavan olon. Mielestäni olen niin siedättynyt näihin sotaisiin ihmiskohtaloihin ettei ne yleensä jää vaivaamaan.
PoistaTämä näytelmä kyllä pääsi siihen tavoitteeseen, että se herätti tunteita. Jo näytelmän musiikki toi uhkaavan tunnelman konkreettisesti olotilaan.
Inkeri
Haluaisin todella nähdä tuon näytelmän.
VastaaPoistaTutkimushankkeen tuloksena syntyi tietokanta, jonka avulla sain varmistetuksi, että eräs sukulaiseni teloitettiin Stalinin vainoissa syyskuussa 1938. Asiastahan en koskaan kuullut puhuttavan kuin joskus 1970-luvun alussa ehkä kahden sivulauseen verran, mutta lapsen mieleen kyllä tarttuu asioita pysyvästi. Hänen kohtalostaan ei siis ollut kuultu mitään: oli vain lähtenyt Neuvostoliittoon ja jäänyt sille tielle.
Leena
Se on mielenkiintoista, että oma ikäluokkani varmaan muistaa aina miten monia lapsuuden asioita kohdattiin mykkyydellä. Itse kuulin 60-luvulla jonkun naapurin loikanneen 30-luvulla Neuvostoliittoon, kun yritin kysyä asiasta lisää se heti hyssyteltiin kuoliaaksi.
PoistaSuomessa oli valtava pelko Neuvostoliittoa kohtaan vielä 1960-80-luvuillakin. Ja kyllä lapsi vaistosi sen tunnelman, kun jostain asioista ei saanut puhua.
Inkeri
hello
VastaaPoista