Aprillipäivä eli 1.4 on meillä ollut aina juhlapäivä, koska se on äitini syntymäpäivä. Vanhemmillani oli ja äidilläni on vieläkin laaja ystäväpiiri ja meillä oli aina paljon vieraita aprillipäivänä. Minua ei huijata aprillipiloilla, koska muistan heti, että tänään on aprillipäivä.
85-vuotta täynnä
Tänä vuonna äitini täytti 85-vuotta, kun meillähän on kaksikymmentävuotta ikäeroa ja minä täytän heinäkuussa 65v. Vasta jälkikäteen älyän ajatella, miten kiitollinen saan olla, että äitini on vielä niin hyvässä kunnossa.
Huomasin vasta aprillipäivän iltana ajatella, että olisikohan minun pitänyt olla jotenkin apuna synttärijärjestelyissä. Mitään kutsuja ei hänen synttäreilleen lähetetä, vaan kaikki tutut muistaa tulla muutenkin.
Äitini jaksoi hoitaa kaikki synttärivalmistelut itse, vaikka kaikki tarjottava ostettiin valmiina niin hän itse ajeli niitä hakemassa. Onneksi hänellä on hyvä ystävä, joka on nuorempi ja auttaa äitiäni todella paljon. Kuitenkin vähän moitin itseäni, että minä vaan keskityn työhöni, enkä huomaa edes tarjota apuani. Olen niin tottunut siihen, että hän pärjää vielä itsekseen. Tosin luotan myös siihen, että hän osaa pyytää, jos jotain apua tarvitsee. Tietysti olisi fiksumpaa tarjoutua, ennen kuin tarvitsee pyytää:).
Ehkä minä sitten hänen yhdeksänkymmentävuotissynttäreillä jo pidän vapaapäivän töistä ja ymmärrän jo tarjota apuani ajoissa.
Sotamuistoja
Äitini syntymäpäivillä minulle ja muillekin kerrotaan aina tarina siitä, miten sota häntä lapsena kosketti. Huhtikuussa 1941, kun äitini syntyi oli vielä välirauhan aika, mutta uusi sota alkoi kesäkuussa. Hänen isänsä eli pappani lähti siis sotaan, kun äitini oli noin kolmekuukauden vanha.
Kotiin hän palasi marraskuussa 1944, kun äitini oli 3,5 v. Äidilleni oli ihan outo asia, että joku möreä-ääninen mies tulee hänen kotiinsa. Äitini maailmassa ei varmaan montaakaan miestä ollut, kun kaikki oli rintamalla ja kotona oli vain vanhat papat.
Äitiäni oli vähän pelottanutkin tämä outo ihminen ja lopulta hän rupesi ajamaan isäänsä pois, ettei hänen kotiin saa tulla. Äitini muistaa kuinka hänen äitinsä oli moneen kertaan selittänyt, että tämän miehen kuuluu olla täällä ja tämä on hänenkin kotinsa.
Kyllä asia sitten ajan kanssa lutviutui, mutta trauma siitä jäi sekä isälle, että tyttärelle. Pappani taas kertoi joka aprillipäivä, kun vielä eli miten kova paikka se hänelle oli, ettei hänen rakas tyttärensä häntä tunnistanut. Onneksi he osasivat muistella sitä tapahtumaa yhdessä ja kumpikin kertoi omia tuntemuksiaan.
Tämä ei varmaan ole mikään ainutkertainen tarina, vaan niin tapahtui joka perheessä. Yhtäkkiä lähes neljän vuoden päästä kotiin pöllähti ihan outo mies ja varmaan monella tavalla muuttunut mies. Tietysti sotilaat kävivät lomilla muutaman päivän silloin tällöin, mutta tuskin pienet lapset sellaista muisti.
Nyt kun sotaa käydään niin monessa paikassa ja se tunkee jo Suomeenkin, tarinan opetus tuntuu entistäkin tärkeämmältä. Sellaisia sotatilanteita ei saisi olla missä kaikki ihmiset ja perheet kärsii, mutta niin vaan tulee aina uusi sota.
Kosmetologisi Inkeri
Hoitoihin voit varata ajan:
Tekstiviestillä: 050 586 0310
Sähköpostilla: info@kauneushoitolainkeri.fi
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua
31.3.-6.4.2026
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Onnea äidillesi näin jälkikäteen!
VastaaPoistaTuo on aivan totta: lasten mielestä vieras mies tunkeutui kotiin. Isäni perheessä eräs pienistä veljeksistä totesi pelottavasta miehestä, omasta isästä: "Tapetaan se."
Pääsiäistoivotuksin Leena