Lehmitytöt

 Luin Helsingin Sanomista, että Yle Areenassa on podcast Lehmitytöt 1944 ja minulla on erään asiakkaani tarina asiasta, joka kannattaa tulla kerrotuksi. Tämä lehmien ja eläimien evakuointi on yksi traaginen osa Karjalasta pakenemista.

U

Teinitytöt hoitivat lehmät

Hyvin harva tietää, miten rankka vaihe Suomen sota-ajan historiassa oli, kun kaikki eläimetkin piti evakuoida Karjalasta sisämaahan. Karjalasta tuotiin noin 100.000 lehmää sisä-Suomeen ja niitä tuomassa oli yleensä nuoret tytöt. 

Tästä jatkosodan lopun tapahtumasta kuulin useampaan kertaan eräältä vakioasiakkaaltani ja on hienoa, että asiakkaani ovat luottaneet minuun ja kertoneet elämän tarinoitaan. Tämäkin henkilö on jo kuollut, mutta eli yli yhdeksänkymppiseksi Hämeenlinnassa. 

Sanon tätä tyttöä, vaikka Hilmaksi, mutta se ei ollut hänen oikea nimensä. Tarina alkaa talvisodasta 1939 kun koko syksyn pelättiin sodan syttymistä. Karjalaisia valmisteltiin evakkoon lähtemiseen jo syksyn aikana. 

Taloihin annettiin ohjeet, että kaikki tavarat pitää nimikoida ja mukaan otettavilla eläimillä pitää olla nimi ja osoite kaulassaan. Hilma oli noin 11-12-vuotias ja huolestui, miten hänen rakkaan kissansa kävisi. Hän teki sillekin nahasta kaulapannan ja laittoi siihen nimen ja osoitteen. 

Kun lähdön hetki koitti oli kissa jätettävä kotipihaan, koska oli ehdottomasti kiellettyä ottaa kissoja ja koiria mukaan. Hilman isä irroitti kissan kaulasta nimipannan, ettei se jää siitä mihinkään kiinni ja kissa jäi katsomaan lähtijöiden perään. 

Ennen talvisodan alkua ja sen alkamisen jälkeenkin evakuointia oli tekemässä vielä miehiä tai ainakin vanhoja pappoja ja nuoria miehiä. Siinä vaiheessa ei Hilmakaan vielä joutunut lehmistä vastuuseen. 

Pitkä kävely lehmien kanssa

Hilmankin perhe palasi takaisin kotitilalle jatkosodan alettua ja Suomen vallattua Karjalan takaisin. He ehtivät elämään uudestaan rakennetussa talossaan parisen vuotta. Sitten taas sodan tuulet osuivat karjalaisiin ja jo alkukesästä Hilma ja hänen äitinsä muuttivat takaisin sisämaahan. 

Kesäkuussa alkoi Neuvostoliiton suurhyökkäys ja Hilman iäkäs isä jäi yksin hoitamaan kotitilan evakuointia. Hilmalle tuli suuri huoli isän ja perheen eläinten evakuoinnista. Sotatoimialueelle ei päästetty alle 16-vuotiaita ja Hilma oli vasta 15. Naiset päättivät väärentää Hilman iän ja hän pääsikin lupalappujen kanssa matkustamaan junalla isänsä luo. 

Hilma joutui vastuuseen perheen lehmistä, kun isä joutui auttamaan muissa töissä. Lehmiä ja ihmisiä oli teillä ja poluilla silmänkantamattomiin. Jo ensimmäisen kävelypäivän jälkeen lehmien sorkat olivat veressä, mutta Hilman piti vain pakottaa ne eteenpäin. 

Yöksi pysähdyttiin johonkin pellon reunaan ja Hilma pelkäsi, että yön aikana hänen lehmänsä karkaavat. Hän päätti käpertyä johtajalehmän viereen nukkumaan, että varmasti heräisi, jos se alkaisi liikkua. Sitten Hilmalle tuli uusi huoli, kun hänen kuukautisensa alkoi eikä mukana ollut mitään siteitä. Hän ei kehdannut sellaisesta asiasta puhua vieraille naisille tai isälleen. Hän ratkaisi asian käyttämällä kaulahuiviaan, minkä kävi välillä huuhtomassa, jos puro tai kaivo oli lähellä. Tämä hänen häpeily suretti Hilmaa vielä vanhanakin, koska kyllähän sen olisi voinut kertoa muille naisille. Hän oli kuitenkin nuori tyttö vieraiden ihmisten keskellä eikä uskaltanut pyytää apua.

Hilmalla ja muilla nuorilla tytöillä oli kova huoli miten lehmät jaksaisivat kävellä, kun kunnon ruokaa ei ollut ja vettäkin satunnaisesti. Iltaisin lehmät piti lypsää, vaikka oli kuinka väsynyt, mutta lypsämättä eläimet kärsisivät vielä enemmän. 

He joutuivat kävelemään 5-6 päivää ilman kunnon ruokaa ja suojaa ennen kuin he pääsivät asemalle josta oli junakuljetus sisämaahan. Kaikki lehmät Hilma sai tuotua Hämeenlinnaan, mutta niiden sorkkia piti hoitaa pitkän aikaa.

Tämä oli hyvin tyypillinen tarina mitä sota-ajan nuoret joutuivat kokemaan. Sitten kun asiakkaani oli jo lähellä kahdeksaakymppiä hän alkoi, joka hoitokerralla kertaamaan näitä kokemuksiaan. Itse kuuntelin kyyneleet silmissä ja varsinkin tuo pikkutytön kissan jättäminen koski minuun kovasti. 

Kosmetologisi Inkeri

Hoitoihin voit varata ajan: 

Tekstiviestillä: 050 586 0310

Sähköpostilla: info@kauneushoitolainkeri.fi

⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 

28.4-4.5.2026

Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.