Maan pimeällä puolella

 Ehdin pääsiäisen aikana lukemaan ja kuuntelemaan monenlaista ja yksi todella hyvä kirja oli Mihail Zygarin Maan pimeällä puolella: Kuinka Neuvostoliitto romahti ja palasi. Kirja oli kuin omaa elämäkertaansa lukisi, koska muistan hyvin nuo kaikki tapahtumat.

Onko Neuvostoliitto tuhoutunut? 

Tietokirjailija ja toimittaja Mihail Zygarin kirja on todella perusteellinen kuvaus siitä miten Neuvostoliitto eteni omaa romahdustaan kohden. Zygar on Putin vastustaja ja elänyt jo pitkään maanpaossa ja arvostan hänen kirjoittamia kirjoja suuresti. 

Maan pimeällä puolella kertoo siitä miten ja miksi Neuvostoliitto alkoi hajoamaan 1980-luvulla. Miksi kävi niin, että Neuvostoliiton diktatuuri kaatui, mutta Venäjän diktatuuri syntyi sen pohjalle. Nämä kaikki vaiheet ovat minun ikäiselleni tuttuja asioita, koska olen itse elänyt sen ajan.

Neuvostoliitto hajosi joulukuussa vuonna 1991 ja silloin se tuntui ihan epätodelliselta. Suuri ja mahtava Neuvostoliitto oli vaikuttanut suomalaisten elämään koko sodan jälkeisen ajan. Itse muistan jo lapsuudestani ja kouluajasta kuinka Neuvostoliittoa piti kehua koko ajan ja kaikkea siellä tapahtunutta käsiteltiin silkkihansikkain. Sitten kotonani sanottiin, että asia on ihan toisin ja Neuvostoliitto on pahan valtakunta. 

Voin sanoa, että olen tiedostanut uutisten olemassa olon jo vuodesta 1968 jolloin oli Prahan kevään kansannousu. Olin silloin seitsemän vanha, mutta meillä seurattiin niin kiihkeästi uutislähetyksiä ja kommentoitiin maailman tapahtumia, että se meni minulle veriin. 

Mihail Zygarin kirjassa on myös loppupuolella mielenkiintoinen ajatus siitä, että onko Neuvostoliitto todellisuudessa romahtanut. Se on selvä, että neuvostotasavallat ovat irtaantuneet Venäjästä ja itsenäistyneet, mutta onko nykyvenäjä jatke Neuvostoliitolle. Ainakin siellä on nyt sama diktatuuri kuin Neuvostoliiton aikoihin ja oppositio on nutistettu. Putin kohtelee omaa kansaansa yhtä julmasti kuin Stalin aikoinaan ja kaikki häntä vastustaneet on jo tapettu tai vankilassa.

Muistoja menneisyydestä 

Tämä Zygarin kirja palautti muistiini tapahtumia joita olen itse kokenut uutisten kautta. Tuo kommunismin kaatuminen oli tervetullut, mutta myös pelottavaa. Eri itäblokin maat jotka irtaantuivan Neuvostoliiton käskyvallasta aiheuttivat pelon siitä tulee maahan sisällissota vai vastaako Neuvostoliitto asein tuohon irtaantumiseen.

Neuvostoliitto ja muut kommunistivaltiot olivat todella huonossa jamassa 1980-luvun loppupuolella. Elintarvikkeista oli huutava pula ja monessa maassa oli korttijärjestelmä. Kommunismi aiheutti sen etteivät valtiot kehittyneet eteenpäin ja kansalaiset joutuivat elämään puutteessa ja ahdingossa. 

Joka maassa oli polisiijärjestelmä joka tarkkaili ihmisiä ja pienemmästäkin asiasta saattoi joutua vankilaan. Se oli käsittämätöntä, että Neuvostoliiton valtion budjetista meni puolet asevarusteluun. Ei ihme ettei rahaa riittänyt mihinkään muuhun julkiseen toimintaan. 

Romania oli viimeinen itäblokin maa missä diktatuuri kaatui jouluna 1989. Muistan aina tuon jouluaaton 1989, kun koko ajan piti seurata uutisia miten asiat Romaniassa eteni. Sehän päättyi diktaatori Nicolae Ceausescun ja hänen vaimonsa Elenan kuolemaan ja hiljalleen Romaniakin vapautui kommunistiaatteesta. 

Eräs mielenkiintoinen spekulaatio kirjasta myös löytyi joka liittyi fyysikko ja akateemikko Andrei Saharoviin. Saharovhan on yksi idoleistani ja hän oli Neuvostoliiton tunnetuin toisinajattelija. Hän oli vaimonsa kanssa sisäisessä karkotuksessa parikymmentävuotta, mutta Neuvostoliiton kaaduttua hänestä tuli kansanedustaja. 

Saharov ei montaa vuotta ehtinyt politiikkaa tekemään, kun hän kuoli 68-vuotiaana sydänkohtaukseen kotonaan. Zygarin kirjassa spekuloitiin oliko Saharov sittenkin murhattu ja tämä on ajatus mitä en ole koskaan ennen kuullut.

Kannattaa lukea tämä kirja, koska siinä on todella painavaa asiaa.