Musiikin voimaa

 Olen aina harnmitellut sitä, miten epämusikaalinen olen ja ehkä siksi kiinnostukseni musiikkiin on niin vähäistä. Sekin on asia, johon voisin enemmän paneutua, kun vietän joskus tulevaisuudessa rauhallisia eläkepäiviäni.

Sorelle

Olimme lauantaina 9.5 kuuntelemassa Verkatehtaalla Sorelle-kuoroa. Sorelle on useamman kymmenen naisen kuoro, jota johtaa Saara Pitkänen. Tuo konsertti oli suorastaan vavahduttava, ja Saara Pitkäsen ammattimaista otetta oli ilo katsoa.

Emme Jukan kanssa ole juurikaan käyneet kuorokonserteissa, ja emme oikein tienneet, mitä olisi voinut odottaa. Koin monenlaisia tunteita, kun kuuntelin lauluja ja päällimmäisenä oli ihailu näitä rohkeita naisia kohtaan. 

Koin tuon konsertin energisoivana, ajatuksia herättävänä ja viihdyttävänä. Minulle myös merkitsi paljon laulajien panostus omaan ulkonäköön ja jokainen oli pukeutunut kauniisti ja harmonisiin värisävyihin. Silmilleni on aina ilo nähdä naisia, jotka ovat panostaneet itseensä. 

Saara Pitkänen oli aivan omaa luokkaansa kuoron kapellimestarina. Hänestä näki miten hän paneutui koko ruumiillaan ja sielullaan musiikin vietäväksi. Sekin on ihanaa nähdä, kun ihminen tekee sitä työtä mitä hän rakastaa. Tuo musiikin ilo jäi konsertista mieleen ja hyvä mieli siitä, että oli nähnyt ja kuullut niin upean musiikkiesityksen. 

Musiikin voimaa

Äitini puoleisessa suvussa on musiikki ollut hyvin tärkeässä roolissa ja lähes jokainen on harrastanut siitä jotenkin. Paitsi minä joka tulen isääni, ja en ole oppinut soittamaan mitään saati sitten laulamaan. Olen kuitenkin saanut pappani kautta kosketuksen siihen, miten suuri ja tärkeä asia musiikki voi olla. 

Jo ihan pikkulapsena pappa opetti, että pitää laulaa itsekseen, jos pelotti, oli kylmä tai muuten epämukava olotila. Hän kertoi laulamisen olleen hänelle hyvä konsti, kun sodassa piti seistä vartiossa ja kestää kovaa pakkasta ja pelkoakin. 

Pappani myös totesi monta kertaa, ettei hän olisi selvinnyt sodasta järjissään, ellei olisi ollut musiikkia. Hänellä itsellään oli lähes aina huuliharppu taskussa ja myös muilla sotilailla oli haitareita ja kitaroita. Rankkoinakin päivinä takalinjojen Jsp:ssä, eli joukkosidontapaikalla, joku viritteli jonkun laulun, joka antoi viestin siitä, että maailmassa on vielä paljon hyvääkin olemassa. 

Joistakin kappaleista mitä pappa radiossa kuuli hän kuvaili veret seisauttavan kauniiksi. Siitä ymmärsin, miten voimakkaita tunteita musiikki herättää joissakin ihmisissä. Itselläni tuo intohimo luovuuteen näkyy kirjoittamisena, lukemisena ja taiteesta nauttimisena.